Sosiaalityöntekijöiden ja johtajien olisi unohdettava lakitekstin mukainen määritelmä viimesijaisesta etuudesta. Vaikka se sitä onkin järjestelmän mukaan, on maailma muuttunut jo aivan toiseksi siitä kun kansalaisten perustoimeentulo varmistettiin.
Vanha kuvio työn, palkan ja työttömyyskorvauksen suhteen ei ole toiminut vuosiin. Työvoimahallinnolla on omat vekkulit politiikkansa ja toimensa, eikä ammattioppilaitoksista saa ammattia itselleen vaikka niin moni lupaa. Ihan kunnollisia suomalaisia jää koulujen jälkeen työelämän ulkopuolelle. Koska he eivät todellisuudessa ole työvoimahallinnon kuntoutuksen ja toimien tarpeessa, eikä heillä ole mahdollisuutta lisätä ammatillista osaamistakaan, heidät järjestelmä syrjäyttää sosiaalitoimiston asiakkaiksi. Tämä on tosiasia eikä vika ole kenessäkään.
Kyse on siitä että työelämä tarvitsee nykyaikana erityisosaajia ja persoonia, eikä massoittain tavallisia työntekijöitä. Työvoimahallinto on päätynyt mahdottoman tehtävän edessä oikeastaan valehtelemaan asiakkaistaan. Valehteleminen on ikävä ja yksilötermi, mutta kyse on kuitenkin toiminnasta joka ei ole totta. Maailma on muuttunut työvoimatoimistojenkin osalta eikä sitä haluta myöntää.
Koska näin monen kohdalla on, joutuvat monet hakemaan toimeentulotukea kuukausia ja vuosia. Tämä yhteiskuntamoraalinen asenne työn suhteen on tarpeeton, koska muuta vaihtoehtoa kuin sossun luukku ei ole. "Viimesijainen" ei enää toimi. Tuki kun tuki. Mitä sen on väliä kuka sen maksaa tai minkä niminen se on. Eläke, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, mikä vaan, ei väliä. Pääasia että tulee sen verran että saa vuokransa maksettua ja ruokaa pöytään.
Sosiaalitoimistojen asiakkaat eivät ole sosiaalityön tarpeessa. He kuuluisivat todellisuudessa edelleen työvoimatoimistojen ja Kelan asiakkaiksi. Osa tietysti onkin myös työnhakijana, mutta maksajan kuuluisi olla Kela. He ovat työttömiä ja etuuden nimi olisi oltava työttömyyskorvaus, ei viimesijainen etuus. Kansalaispalkka olisi kaikkein oikeudenmukaisin ja selvin. Se ei estä kenenkään työnhakua tai työnhalua. Miksi se sen tekisi? Se jaksaa ja haluaa joka jaksaa ja haluaa.
Ei ole mitään eroa sillä onko se 400 euroa/kk viimesijainen tai ei. Se on se 400 euroa ja se menee perustarpeisiin joka kuukausi vaikka sen nimi ja maksaja olisi mikä tai kuka. Mutta ei työnhakeminen tai tekeminen esty silti. Aina voi jättää henkilötietonsa työvoimatoimistoon.
Kuhan avauduin taas.
Vanha kuvio työn, palkan ja työttömyyskorvauksen suhteen ei ole toiminut vuosiin. Työvoimahallinnolla on omat vekkulit politiikkansa ja toimensa, eikä ammattioppilaitoksista saa ammattia itselleen vaikka niin moni lupaa. Ihan kunnollisia suomalaisia jää koulujen jälkeen työelämän ulkopuolelle. Koska he eivät todellisuudessa ole työvoimahallinnon kuntoutuksen ja toimien tarpeessa, eikä heillä ole mahdollisuutta lisätä ammatillista osaamistakaan, heidät järjestelmä syrjäyttää sosiaalitoimiston asiakkaiksi. Tämä on tosiasia eikä vika ole kenessäkään.
Kyse on siitä että työelämä tarvitsee nykyaikana erityisosaajia ja persoonia, eikä massoittain tavallisia työntekijöitä. Työvoimahallinto on päätynyt mahdottoman tehtävän edessä oikeastaan valehtelemaan asiakkaistaan. Valehteleminen on ikävä ja yksilötermi, mutta kyse on kuitenkin toiminnasta joka ei ole totta. Maailma on muuttunut työvoimatoimistojenkin osalta eikä sitä haluta myöntää.
Koska näin monen kohdalla on, joutuvat monet hakemaan toimeentulotukea kuukausia ja vuosia. Tämä yhteiskuntamoraalinen asenne työn suhteen on tarpeeton, koska muuta vaihtoehtoa kuin sossun luukku ei ole. "Viimesijainen" ei enää toimi. Tuki kun tuki. Mitä sen on väliä kuka sen maksaa tai minkä niminen se on. Eläke, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, mikä vaan, ei väliä. Pääasia että tulee sen verran että saa vuokransa maksettua ja ruokaa pöytään.
Sosiaalitoimistojen asiakkaat eivät ole sosiaalityön tarpeessa. He kuuluisivat todellisuudessa edelleen työvoimatoimistojen ja Kelan asiakkaiksi. Osa tietysti onkin myös työnhakijana, mutta maksajan kuuluisi olla Kela. He ovat työttömiä ja etuuden nimi olisi oltava työttömyyskorvaus, ei viimesijainen etuus. Kansalaispalkka olisi kaikkein oikeudenmukaisin ja selvin. Se ei estä kenenkään työnhakua tai työnhalua. Miksi se sen tekisi? Se jaksaa ja haluaa joka jaksaa ja haluaa.
Ei ole mitään eroa sillä onko se 400 euroa/kk viimesijainen tai ei. Se on se 400 euroa ja se menee perustarpeisiin joka kuukausi vaikka sen nimi ja maksaja olisi mikä tai kuka. Mutta ei työnhakeminen tai tekeminen esty silti. Aina voi jättää henkilötietonsa työvoimatoimistoon.
Kuhan avauduin taas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuomaseni. Kun ihminen tietää saavansa vähimmäistoimeentulon mutkatta etuuksista silloin, kun hänen ansiotulonsa eivät jostain syystä riittävästi elätä, niin hänelle jää energiaa hankkia lisätöitä ja -ansioita. Nykyiset byrokratiakiemurat muistuttavat toisinaan sitä sotkuista lankavyyhtiä, josta käsityövelhonkin on vaikeaa muodostaa kerää! Elantoaan sieltä täältä keräävän keikkatyöntekijän kannalta ei ole lainkaan samantekevää, maksetaanko hänelle kuuluva toimeentuloetuuserä maalis- vai toukokuussa - vai evätäänkö maksu kokonaan piitkän harkinta-ajan ja lisäselvityspyyntöjen jälkeen. Sosiaalitoimistokin näet on haluton paikkaamaan tällaisista selvittelyistä pieneläjälle koituvaa rahantarvetta.
Nykyisen yhteysteknologian aikana pystyttäisiin varmasti luomaan tukijärjestelmä, joka takaisi pienituloisille säännöllisesti kuukausittain tilille ilmaantuvan perustoimeentulon. Jos perustulon saaja sattuisi äkkivaurastumaan, niin moisesta vauraudesta olisi helppo periä takaisin liikaa maksettua etuutta. (Tietysti opintotukijärjestelmän tuomat kokemukset tällaisesta takaisinperinnästä arveluttavat.) Mutta kun niin asiakas kuin etuuskäsittelijä tietävät pelisäännöt, niin eivätköhän etuusasiat hoituisi sujuvasti useimmissa tilanteissa.
Onko olemassa kartoitusta siitä, miten halukkaasti ihmiset hakeutuisivat osa-aika- ja satunnaistöihin, jos heidän ei tarvitsisi jatkuvasti taistella etuusbyrokratian virtuaalituulimyllyjä vastaan, aikamme dona Quijote`ina?