mielenkiinnosta sellaista, että kuinka lestadiolaiset suhtautuvat raamatun lukemiseen. Olen saanut omasta kasvatuksestani sellaisen käsityksen, että sitä ei olisi hyvä ainakaan liikaa jos ei ollenkaan lukea -ihmisen ei saisi jäädä itsekseen miettimään kysymyksiä, joihin ei voi vastausta löytää. Onko siis niin, että v-lestadiolaiset eivät lue juurikaan raamattua itse, vaan Jumalan sana on se, mitä saarnaaja puhuu?
Toinen asia, joka minua askarruttaa, on sellainen, miten vl:t suhtautuvat sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole koskaan kuulleet lestadiolaisuudesta. Saavatko he pelastuksen? Jos, millä perustein?
Toinen asia, joka minua askarruttaa, on sellainen, miten vl:t suhtautuvat sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole koskaan kuulleet lestadiolaisuudesta. Saavatko he pelastuksen? Jos, millä perustein?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kehotetaan lukemaan raamattua, sitä myös yhdessä luetaan pyhäkouluissa, raamattuluokissa. Totuus lienee kuitenkin se, että siitäkään ei ansioita kerry, laiskoja raamatunlukijoita olemme.
Jokainen ihminen syntyy Jumalan lapsena. Kun hän kasvaa, alkaa ymmärtää asioita. Syntiinlankeemuksen seurauksena taipumus synnin houkutuksiin on vahva. Tekee väärin, syntiä. Jos silloin ei kuule armoevankeliumia, usko kuolee pikkuhiljaa sydämestä. Jotta voi jälleen palata lapseuteen, on kuultava äänellistä Jumalan sanaa ja uskottava se omien syntien anteeksisaamiseksi eli tehtävä parannus.
Me uskomme, että tällä uskolla pelastumme ja niinkuin raamatussa siitä sanotaan: henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset.
Jeesus puhuu valituista ja armovalinnasta. On asia, joka on Jumalan kädessä, kuka saa kuulla ja kuka uskoo kuulemansa Jumalan sanan. Se on Jumalan asia, miten hän kutsuu ja johdattaa ihmisen sisälle Jumalan valtakuntaan.