Metaskeema: Aika hakusessa on vielä oma paikkasi suhteessa entiseen(?) uskoosi. Kysymysmerkillä sen vuoksi, että et mitä ilmeisemmin ole vielä läheskään päässyt lestadiolaisuudesta eroon. En sitten tiedä, että haluatko päästäkään. Silti melko teennäinen veto ryhtyä ateistiksi - ehkä jumala-asiaa kannattaa miettiä tunteella, ei järjellä. Kun löydät oman paikkasi äärimmäisyyksien välillä, löydät ehkä rauhan.
En kyllä itsekään ole varma, uskonko enää mihinkään jumalaan. Lestadiolaisten jumalasta haluan pysyä kaukana. Se jumala on ihmisten keksintö, jonka tehtävä on toimia alistamisen oikeuttajana. Missään muualla en ole tavannut niin räikeää ja julkilausuttua sosiaaliseen asemaan perustuvaa alistamista kuin teikäläisillä. Rippileirillä esim. pappi ilmoitti perheeni olevan asosiaalinen; perusteena se että isäni on kuollut. Lestadiolaistätini perhe ei halunnut olla tekemisissä meidän perheen kanssa, koska heillä oli hyvä sosiaalinen status ja meillä, no, isä kuollut. Lapset ja naiset olivat vain miehen kautta jossain asemassa vielä 80-luvulla. Onko näin nykyäänkin? Henkisestä ja seksuaalisesta alistamisestakin olisi vielä sanottavaa, mutta jätetään se.
Olisi kiva kuulla edes joskus sellainen ex-lesta tarina, josta näkyisi että on oikeasti lähdetty ja toivuttu. Sellaisessa tarinassa kerrottaisiin rehellisesti omista kokemuksista, eikä emmittäisi josko omat negatiiviset tunteet ovat oikeutettuja vai eivät. Itse olen toipunut lestadiolaisuudesta (jossa olin mukana vain äitini pakottamana noin 5 vuotta - saman verran kuin muukin perhe) mutta siitä mitä äitini teki meille lapsille lestadiolaisuuden varjolla, en ole toipunut. Huonommin menee kahdella siskollani, jotka ovat sairastuneet henkisesti.
En kyllä itsekään ole varma, uskonko enää mihinkään jumalaan. Lestadiolaisten jumalasta haluan pysyä kaukana. Se jumala on ihmisten keksintö, jonka tehtävä on toimia alistamisen oikeuttajana. Missään muualla en ole tavannut niin räikeää ja julkilausuttua sosiaaliseen asemaan perustuvaa alistamista kuin teikäläisillä. Rippileirillä esim. pappi ilmoitti perheeni olevan asosiaalinen; perusteena se että isäni on kuollut. Lestadiolaistätini perhe ei halunnut olla tekemisissä meidän perheen kanssa, koska heillä oli hyvä sosiaalinen status ja meillä, no, isä kuollut. Lapset ja naiset olivat vain miehen kautta jossain asemassa vielä 80-luvulla. Onko näin nykyäänkin? Henkisestä ja seksuaalisesta alistamisestakin olisi vielä sanottavaa, mutta jätetään se.
Olisi kiva kuulla edes joskus sellainen ex-lesta tarina, josta näkyisi että on oikeasti lähdetty ja toivuttu. Sellaisessa tarinassa kerrottaisiin rehellisesti omista kokemuksista, eikä emmittäisi josko omat negatiiviset tunteet ovat oikeutettuja vai eivät. Itse olen toipunut lestadiolaisuudesta (jossa olin mukana vain äitini pakottamana noin 5 vuotta - saman verran kuin muukin perhe) mutta siitä mitä äitini teki meille lapsille lestadiolaisuuden varjolla, en ole toipunut. Huonommin menee kahdella siskollani, jotka ovat sairastuneet henkisesti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä, että Metaskeemalla on vielä oma paikkansa hakusessa suhteessa eri elämänkatsomusten kirjoon, mutta se sallittakoon hänelle. Ateistejakin on erilaisia. Osa ateisteista on hyvinkin tasapainoisia ns. jalat maassa tyyppejä, toiset sen sijaan ns. taistelevia ateisteja joilla on tarve yrittää kiistää jopa tosiasiallista uskonnollista historiaa. Näitä jälkimmäisiä en pidä kovin itsensä kanssa tasapainossa olevina. Filosofisessa ja hengellisessä mielessä suurin osa meistä ihmisistä on kuitenkin aina jollain tapaa keskeneräisiä :)
>> Olisi kiva kuulla edes joskus sellainen ex-lesta tarina, josta näkyisi että on oikeasti lähdetty ja toivuttu.
uutta puimatantereen puhdistusta. Monet minulle rakkaat läheiseni ja heidän lapsensa ovat vl-yhteisössä, ja en millään haluaisi heille samanlaista kohtaloa kuin itse olen joutunut hoitokokousaikana kokemaan.
Tunnen monia sydämestään uskovia vl:iä, jotka luhistuvat jos SRK hyökkää heidän kimppuunsa kuten meidän kimppuumme aikanaan hyökkäsi -kaikin keinoin ja niin suurella tulivoimalla, ettei yksikään Ry:mme pojista jäänyt/annettu jäädä yhteisöön.
Omat vanhempanikin ovat jo niin vanhoja, etteivät kohta enää kykene puolustautumaan SRK:n terroria vastaan. Voi vain toivia, ettei tulevassa puimatantereen puhdistuksessa heitä kohdella kuten vanhuksia kohdeltiin minun lapsuudessani ja nuoruudessani. Mutta uusi julma hoitomiessukupolvi on nousemassa. Ja se on pelottavaa!
Ettei tullut tiselelsi mieleen että olet omaksunut vanhoillislestadiolaisuudesta vaativan ja ankaran asenteen muita ihmisiä kohtaan. Sinusta ihmisen pitäisi olla "valmis" jos on muutaman vuoden pohtinut kriittiseti oppia, jota yhteisö ja omat vanhemmat iskostivat päähän ensimmäiset 20-25 elinvuotta! !!
Otapa hieman armollisempi asenne, ehkä sekä itseäsi että varsinkin muita ihmisiä kohtaan, ehdotan... Näissäkin asioissa tarvitaan sekä järkeä että sydäntä. Sallivuutta, hitautta, aikaan, jokaisella on oma tarinansa ja tahtinsa.
Telkkarissa esiintyminen ja puheenvuoron pitäminen ry:llä ovat melkoisia voimannäytteitä entiseltä vanhoillislestadiolaiselta. Ihailen syvästi.
Eivätkö "ohjanneet" edes Ry:ltä pihalle suunsa avannutta epäuskoista?
Ei ennen SRK:n/Ry:n tilaisuuksissa epäuskoiset olleet -puhumattakaan siitä, että suunsa avaisivat! Ennen "seurakuntailtoja" epäuskoiset käskettiin lähtemään pois, koska tilaisuus on tarkoitettu vain "uskovaisille".
Yli kymmenen vuotta vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen vielä pidin itseäni jumalattomana ja Jumalalle kelpaamattomana, kunnes vaimoni ja uudet ystäväni vakuuttivat minulle Jumalan rakastavan minuakin. He saivat minut ymmärtämään, etteivät vl-yhteisössä kokemani hoitokokousjulmuudet ja ahdistava elämä olleet elävästä Jumalasta, vaan sairasta vallankäyttöä. Opin ajan kanssa tuntemaan rakastavan ja armollisen Taivaan Isän sen vl-kotonani ja -yhteisössä opetetun armottoman, kovan, kostonhimoisen ja pitkävihaisen julmurin sijasta.
Olen saanut tuntea Taivaan isän rakastavien kasvojen seuranneen minua koko vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen kokemani arvottomuuden ja juurettomuudenkin ajan. Hän ei minua hylännyt vaan lähetti luokseni, ajan ollessa kypsä, rakkaita ihmisiä jotka kertoivat minulle Hänen todellisesta olemuksestaan. En enää pelkää "Jumalan vihaa", joka päälleni langetettiin vl-yhteisöstä sieltä lähdettyäni, koska nyt tiedän kaiken sen olleen tyypillistä yhteisön henkistä ja hengellistä väkivaltaa!
Minua säälittää sisarusteni pienet, herkät lapset, jotka kasvatetaan samaan pelkoon ja ahdistukseen, johon minutkin aikanani kasvatettiin. Näen monien kummilasteni ahdistuvan ja sulkeutuvan heihin kohdistuvan väkivallan seurauksena...
"Näen monien kummilasteni ahdistuvan ja sulkeutuvan heihin kohdistuvan väkivallan seurauksena..."
Tätä näkee ja tosi paljon! Lapsi yrittää selviytyä tavalla tai toisella.
Arkoja ja pelokkaita suurperheiden lapsia, jotka on saatu kuriin pelolla ja väkivallalla. Tätä SRK juuri haluaa... synnyttää mahdollisimman paljon yhteiskunnan elättejä.
hallitaan pelolla ja pelottelulla. Herkkiin lapsiin tämä voi jättää lähtemättömiä vaikutuksia.
Vanhoillisten pelko = SRK:n, muiden vl-johtomiesten ja vl-saarnamiesten pelkoa.
USKOVAISILLA on erilainen pelko:
Snl 9:10
"10. Herran pelko on viisauden alku"
http://spifree.blogspot.com/
tässä onnistumisen kokemuksia luettavaksi:) vielä on uuden elämän löytäminen hiukan kesken..heh heh
Hieno blogi, tähän on kiinnostavaa tutustua. Toivotan lämpimästi menestystä sinulle ja blogillesi!!
Hienoa juttua spifree :) Tulee niin oma nuoruus mieleen. Monenlaisia höpsöjä juttuja tulee kelattua mielessään. Siihen uskoin silti itse jo silloin erotessani, että kaikki muuttuu varmasti paremmaksi pikkuhiljaa. Näin tosiaan kävikin. Monesti ajattelin että päivä päivältä aurinko paistaa kauniimmin, luonto tuoksuu puhtaammalta ja on vain paljon helpompi hengittää. Aikaa se ottaa hetken, joskus ehkä toisenkin. Totaaliahdistus kun ei lähde tuosta vaan itsestään.
En kyllä pysty jakamaan yleistä ajatusta millään, että elämä muuttuisi hullummaksi liikkeestä eroamisen jälkeen, tai ikäänkuin kaiken luvallisuutta käyttäisi väärin tai liioitellusti. En edes tunne yhtään sellaista tapausta. Toki meitäkin on monenlaisia taaplaajia ja erilaisuuttakin saa mukana olla.
Synti. Sana joka ennen merkitsi niin paljon, nykyään korkeintaan hymyilyttää. Jokainen ihminen kyllä tietää ja tuntee oikean ja väärän eron. Mitään nimettyjä syntejä tai syntilistoja ei elämässä tarvita. Itse en ole niitä kaivannut, enkä tarvinnut vuosikausiin.
Jotkut haluavat lukea raamattua, tai turvata elämäänsä raamatun tekstien kautta. Sekin on ihan ok. Itse en ole koskaan tarvinnut, enkä usko että sieltä mitään kovin hyödyllisiä neuvoja enää nykyaikaan löytyykään. Vl-aikana en myöskään koskaan avannut raamattua tai meillä kotonakaan ei luettu muuta kuin korkeintaan jouluevankeliumi jouluaattona.
Uusi elämä on jokatapauksessa vapauttava kokemus kaikkinensa ja vaatii aina luonteen lujuutta ja tietynlaista rohkeutta. Sitä ei valitettavasti kaikilta löydy. Pahimpia kärsijöitä edelleen liikkeessä heikot ihmiset.
On onnellista olla uskossa ilman ahdistavia ihmissääntöjä. Minäkin erosin vl:stä nuorena. Uskoani Jumalaan en menettänyt, päinvastoin. Voin myös sanoa olevani onnellinen ja vapaa, vaikak elämässä on ollut myös vastoinkäymisiä, sairautta ja suruja. Mutta minua ei ahdista ry.n kyttäys ja tuomitseva ilmapiiri.
"Uusi elämä on jokatapauksessa vapauttava kokemus kaikkinensa"
Mulla meni eka puolisen vuotta aivan fantastisissa onnen tunnelmissa, tuntui että mikään ei voi koskaan enää tehdä minua yhtä onnettomaksi kuin missä olin elänyt vl:na.
Enkä erehtynyt. Irrottautuminen vl uskosta on ollut henkilökohtaisesti tärkein ratkaisuni elämässä. Sitä kautta olen alkanut itse elää elämääni eikä sitä elä muut. Emme kasvata lapsiamme mihinkän erityiseen uskoon. Tärkeintä on rakkaus, yksilöllinen vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus.
Hyvä Ba Lanssi! Hienosti kuvattu tuo lasten kasvattaminen. Sitähän me opetamme lapsille mihin itsekin uskomme. Mitään liikkeitä tai yhdistyksiä ei siihen tarvita.
Kymmenien uusien viestien tehtävänä kai jättää asiapitoiset, aidot ja rehelliset viestit niiden jalkoihin. Tämä viestiketju yhtenä helmenä mukana.
Totta enemmän kuin toinen puolisko.