Elikkäs siis. Mä oon aina tykännyt lapsista ja nyt on sitten iskenyt mieletön vauvakuume. Ongelma on vaan se, että oon aivan liian nuori, vasta 18-vuotias. En mä tässä oo lasta tekemässä ku järki huutaa ei ei ei, mutta aina ku näen pieniä lapsia... Toivotonta. (Enkä mä edes seurustele, poikakaverin kans meni poikki pari viikkoa sitten eli ei tässä oo mitään akuuttia ongelmaa. Kuhan lämpimikseni kirjotan.)
perhanan vauvakuume...
liian nuori
81063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liity MLL:n lastenhoitorenkaaseen, niin näet, millaista on sitten, kun vauva ei enää ole se ihana paikallaanpysyvä käärönukke, mitä useimmat hyvin nuoret kuumeilijat toivovat.
Yritin yläasteella päästä kahtena vuonna siihen MLL:n lastenhoitokurssille, mutta turhaan. Vaikka molemmilla kerroilla yritin ilmoittautua sinne jo ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä kurssi oli jo täynnä! Eikä mulla nykyään enää riittäis aikakaan. Viime kesänä vein kaupan seinään ilmotuksen, että voin hoitaa lapsia ja kerran sitte tärppäski. Hoidin 4-vuotiasta poikaa ja melkein 2-vuotiasta tyttöä yhden illan ja yön. Muitaki "työtarjouksia" tuli, mutta olin sillon reissussa. Ja oon hoitanu joskus tuttujenki lapsia ja on mulla itelläki pikkuveli, joka on tosin "jo" 9-vuotias. Eli kyllä mä tiiän, ettei elämä pikkulapsen kans ruusuilla tanssimista ole, päin vastoin, mutta... Silti tää ei helpota. :( En mä kyllä aio antaa tälle periksi. Niinku oon jo sanonu, oon aivan liian nuori äidiksi. Vaikka musta oliski ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä en halua ruveta siihen vielä. Vasta sitten ku oon opiskeluni opiskellut, en asu enää kotona ja on mies, joka pysyy rinnalla pidempään jne...
sä oot biologisesti kypsä ja kyl kuulostaa et oot kypsä myös henkisellä tasolla.kunpa vain löytäisit miehen joka olisi samanlainen niin voisit sen lapsen saadakin =) itse olen raskaana ja mies jätti pari viikkoa sitten..=( koskaan ei suhteesta voi mennä takuuseen että se kestäisi,valitettava tosiasia..mut silti jaksan hymyillä sillä sisälläni kasvaa uusi elämä jonka otan vastaan avosylin vaikka exäni sanoisi mitä =)
Mutta niinhän se on että toisten kakarat ja mun lapset. Omat on aina omat eikä niitä ikipäivänä voi verrata muiden lapsiin.
itse olen 'sairastunut' siihen jotakuinkin sun ikäisenä. Järki vei voiton ja jaksoin odottaa kundikaverin opintojen loppumista eli ensimmäinen lapsi syntyi juuri kun olin täyttänyt 22v. Pian kuume taas nousi ja toinen syntyi aika perään. Siinä oli sitten meidän perhe ja piste, ajateltiin, vaan eihän se kuume mihinkään kadonnut, vaikka lapset kasvoi ja toi uusia haasteita (ongelmia) vanhetessaan ja nyt meillä on kolme ihanaa mukulaa ja ei tähän ole löytynyt vieläkään lopullista lääkettä, kun taas kuumeillaan niin, että vatsanpojasta nipistää...
Nauti ihan rauhassa kuumehorroksestasi, ei se mihinkään lopullisesti katoa, vaikka vähän venähtäisikin toteutus:)
kerrankin joku samanikäinen, täällä on myös 18vuotias, bänät tuli poikaystävän kanssa joku aika sitten... mutta nuoriahan me ollaan..
Jos haluut mailailla niin laita postia
[email protected] ja jos haluut niin voidaan vaikka vaihtaa kotiosoitteita.. :) (helpompi kirjoitella kirjeitä kuin s-posteja) Että jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia... :)
Mä kirjotin tän saman kommentin just jollekkii toiselle täl palstal joka on sun ikänen ja haaveilee vauvasta...se on varmaa aika yleistä tossa iässä, niin oli mullakin eikä se missää vaihees oo menny ohi mä vaan taistelin asian kans koska tiesin ettei oo oikee aika kun ei ollu vakituist poikaystävää ja koului käymättä ja asuin kotona jne jne
Menin sitte ulkomaille töihin 19 vuotiaana ja näin ja koin ja oli hauskaa ja välillä vähemmän hauskaa mut opettavasita kuitenkii, nyt oon palannu suomee, oon naimisis, ikää 23 ja lokakuussa syntyy esikoinen, oon tosi onnellinen et järki sillo nuorempana käski odottaa koska nyt on asiat hyvin ja on hyvä aika perheenlisäykselle....
on kyllä kiva kuulla et oot itekin sitä mieltä et ei viel kannata hankkii lasta...kuulostat tosi fiksulta nuorelta, ku jotkuu suunnillee 15 vuotiaat vänkkää tääl et pakko saada lapsi vaikka jäsi yksinhuoltajaks...ne visii luulee et lapsi on joku nukke mikä vaa hymyilee ja on sulonen. No mut mitä siitä suotta paasaamaan...jatka samaan mallliin, susta tulee joskus hyvä äiti ku osaat nyt jo ajatella asiat noin järkevästi!
Tsemee!!!
Joo, kyllä se täytyy vielä yrittää kestää. Vaikka mieli kovasti pienokaista tekiskin, ei siinä olis mitään järkeä. Myöhemmin kaduttais kummiskin kun on jääny asioita kokematta. Suunnitelmissa on, että lähtisin lukion jälkeen (eli vuoden päästä) puoleksi vuodeksi au pairiksi jonnekki ja olisin sitten puoli vuotta koulun avustajana. Saisin pisteitä OKL:lään pyrkiessäni (haluan ala-asteen opettajaksi). Välivuosi tulee mulle nimittäin pakostakin, sinne pääsee kuulemma vasta 20-vuotiaana. Joo, mutta on mulla tosiaan aikomus elää nuoruus ensin, ennen ku alan edes tosissani suunnittelemaan lasten hankkimista. On vain mukava joskus käydä "mielikuvitus leikkiä" siitä, että on oma vauva. Mutta siihen se saa kyllä toistaiseksi jäädä.