Yöunet menevät koulun takia

kannattaa varmaan käydä juttelemassa jonkun psykologin kanssa, että saat purkaa ajatuksiasi.

ehkä välivuoden pitäminen olisi hyvä ajatus? tee jotain työtä, niin saat selkeämmän kuvan työelämästä. vaikuttaa siltä, ettei vielä oikein tunne itseäsi ja et oikein tiedä, mitä tulevalta työltä kaipaat, mitä voisit sietää ja mikä on ehdoton ei. Ehkä vuosi töissä selkeyttäisi näitä ajatuksia. onko teillä ollut mitään harjoitteluita? niiden kautta varmaan saa vähän osviittaa siitä, millaista tuleva työ tulee olemaan.

lohdutuksena voin sanoa, että jos ala on täysin väärä, niin ei loppuelämä siltikään ole pilalla. voi aina opiskella toisenkin ammatin, jos ensimmäinen osoittautuu täysin päin honkia olevaksi. tai voi lisäopiskelun kautta vaihtaa vähän suuntaa, niin että ala liippaa sitä mitä nyt opiskelet, mutta suuntautuminen olisi vähän eri. jos et halua lähteä kauas perheesi luota, niin ainahan voit yrittää hakea jonkun muun alan töitä, jos oman alan töitä ei ole ja katsot perheen tärkeämmäksi kuin työpaikan. eli kyllä niitä mahdollisuuksia on. ei sitä aina voi etukäteen tietää, millaisiksi valinnat osoittautuvat.

et kerro mitä opiskelet, se auttaisi vähän hahmottamaan työtilannetta jne. hoitoala on sellainen, jolla on aina töitä kaikkialla, muilla aloilla työtilanne voi olla paikkakunta- ja suhdannesidonnainen. jos olet kerran päässyt kouluun, en usko että olet täysin epäsopiva sille alalle, jota opiskelet.

toisaalta jos sinulla ei ole tietoa, mitä muutakaan haluaisit opiskella, niin ei oikein summamutikassa kannata hakea mihinkään.....minä varmaan joko pitäisin välivuoden ja jatkaisin sen jälkeen. jos et välivuodenkaan jälkeen ole keksinyt, mitä alaa mieluummin opiskelisit, silloin kannattaa varmaan palata kouluun ja suorittaa tutkinto.

Jos et tiedä mitä tekisit välivuotena, niin et voi pitää välivuotta. Täytyyhän jollain elääkin, etkä saisi mitään tukia jos nyt huviksesi jäät pitämään välivuotta. Tyhjän pälle ei voi jäädä.

Jos ei tule tosiaan mitään muutakaan mieleen, mitä voisit tehdä nykyisen sijaan tai mihin voisit vaihtaa, niin suosittelen ehdottomasti vaan jatkamaan opiskelua. Ei se aina ehkä niin mukavaa ole, jos motivaatio on hukassa, mutta elämä ei aina ole helppoa. Ei töissäkään aina niin helppoa ja kivaa ole, mutta sitkeimmät vaan jaksaa pakertaa.

Jos sitten valmistuttuasi huomaat haluavasti jotain muuta, niin ainakin sinulla on plakkarissa tutkintopaperit, joilla pääset töihin ja voit suorittaa seuraavat tutkintosi vapaana ilman Kelan opintotuen velvoitteita. tutkinto on myös eräänlainen turva tulevaisuudellesi, jolla sat ainakin töitä paremmin kuin ilman tutkintoa olevana. Sekin kertoo ihmisestä jo jotain, että on jaksanut suorittaa korkeakoulututkinnon loppuun.

Heippa, itse olen kärsinyt samasta ongelmasta muutama vuosi sitten. Noin kaksi vuotta meni, kun olin koko ajan ahdistunut ja hain eri kouluihin ja pääsinkin kaikkiin hakemiini, mutta en kuitenkaan sitten mennyt. Jossain vaiheessa se on vain pakko tehdä jonkinlainen päätös. Silti ihmisluonteeseen kuuluu, että emme halua sulkea mitään mahdollisuuksia pois. Jos et kerran tiedä, mitä haluat opiskella, ei nykyinen opiskelupaikkasi kuitenkaan ole yhtään sen kummempi kuin mikään mukaan. Ei siis ole tällä hetkellä mitään syytä edes miettiä vaihtamista. Unohda koko ajatus toistaiseksi ja suuntaa keskittymisesi siihen, miten voit mahdollisimman nopeasti valmistua nykyiseen tutkintoosi. Kun sinun ei enää tarvitse huolehtia asiasta, pitäisi sen ahdistuksenkin lieventyä. Sitten kun valmistut, voit hakea töitä. Millään alalla on vaikea taata, että juuri sinä saat töitä juuri sinun kotikaupungistasi. Millään alalla on myös vaikea taata, että tulet rakastamaan tulevaa työtäsi. Siksikään asia ei tässä tapauksessa vaihtamalla parane. Nykyisessä koulutuksessasi on myös yksi etu, joka nostaa sen muiden satunnaisten koulutusten yläpuolelle, tarvitset enää kaksi vuotta valmistumiseen.

Jos ala ei myöhemmin tunnu omalta, aina voi harkita vaihtamista. Suurin osa ihmisistä ei enää tee samaa työtä koko elämäänsä. Samoin jos jossain vaiheessa sitten keksit, että X voisi sittenkin olla minun alani, niin vaihtaminen on ihan mahdollista. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä edes miettiä asiaa, kun sinulla ei ilmiselvästi ole mitään käsitystä siitä, mikä X voisi olla. Itse opiskelin pari vuotta ihan rauhassa ilman suurempia ahdisteluja, kun vain tein päätökseni. Nyt olen sitten hakemassa töitä ja tulevaisuus näyttänee teinkö oikean ratkaisun. En kuitenkaan tällä hetkellä usko, että mahdollisuuteni onnellisuuteen olisivat sen suuremmat, jos olisin valinnut jonkin muun alan, koska edelleenkään en ole keksinyt, mikä olisi se juuri maailman paras ala minulle.