taas tämä ahdistus/paniikki kohtauksien määrä on lisääntynyt. Vuosi sitten sain lääkkeet, en syönyt kun 4kk ja jätin kesken cipralexit. Sen hetkinen mieheni kielsi minua syömästä niitä. Aamulla en voinut kuin itkeä, oksetti ,painoi rintaa, hengitys oli hankalaa,koska ahdistus ja paniikki oli niin valtava. Piti hiihtoloman jälkeen koulun penkille, ja vaikka koulua olen käynyt jo kohta vuoden oli tämä päivä aivan kamala. Koulusta myöhästyin, ja lähdin ennemmin....sillä en jaksanut, ahdistus oli niin valtava. Itku siinä tuli monta kertaa päivän aikana. Onneksi nyt on taas kotona, ahdistus on kyllä silti päällä edelleen koko ajan. Onneksi minulla on ihana mies nyt joka tukee, ilman häntä en jaksaisi. En kyllä haluaisi aloittaa lääkkeitä, mutta ei taida olla vaihtoehtoja enää. Juon joka viikonloppu, ehkä ahdistukseen osasyynä. Mutta ehkä on pakko vaan jos lääkkeet saa, lopettaa juominen. en kyllä sitten tiedä kuinka helposti onnistuu...En halua kuolla, mutta en kyllä jaksa tätä oloa kauaa. Joskus olis helpompi jäädä vaikka rekan alle , kun taistella aina ja jaksaa.
Ei jaksaisi...
yksinäinen keiju
4178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän mitä kärsit.Ite sairastanu 3v enkä ole lääkkeitä hankkinu.Joskus on ollu todella vaikeaa.Itekin olen nyt miettiny lääkkeitä kun ei enää jaksa tätä paskaa.Ahdistaa ja oksettaa.Itse olen vain kotona kun ei oikein voi liikkua missään.
ja se ei helpota yhtään asiaa, että viikolla emme nää miehen kanssa. Ainoastaan viikonloput,mies asuu eri kaupungissa vielä.... Viikolla olenkin koulun jälkeen aikalailla muurautunut kotiin, en oikein omista ystäviä täältä kaupungista jossa olen asunut vuoden. Yritystä on ollut paljon hankkia sellaisia, ja koulukavereita olen haastanut mukaan joka paikkaan....nyt en enää jaksa yrittää.
minä aion hankkia lääkkeet, sillä vuoden tosiaan kokeillut kuinka pärjää. Eikä pärjää....
Heips!Täällä yks lääkkeetön sinnitteliä myös.Koitin taistella 9kk oireiden kanssa ja olo oli välillä ihan mahdoton.Nyt olen syöny 2viikkoa Citalopramia ja olo helpottanu.Lääkkeiden aloitus tuntu niin älyttömän vaikealta,että olo jo pelkästä alotuksesta oli tuskanen ja alotusoireetkin siinä samassa varmaan tulivat liianki voimakkaina,mutta nyt olen tyytyväinen,että tartuin tähän apuun.Oireiden kanssa kamppailu on täysin uuvuttavaa.Voimia ja toivotaan avun löytyvän.
Toimi linkin ohjeen mukaan, niin oireesi ovat pelkkä muisto viikon kuluttua.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/