jos et kuulu kirkkoon

Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, kun ei ole lapsia, mutta annanpa silti vinkin :)

Eli haepa kirjakaupasta (tai kirjastosta, jos löytyy) Anneli Aurejärvi-Karjalaisen teos Perheen omat juhlat, siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Sisältää paljon ohjeita ja vinkkejä myös nimenantojuhlien järjestämiseen.

Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon. Molemmille lapsille on järjestetty nimenantojuhla. Ensimmäinen oli vain kahden viikon ikäinen juhliessaan, toinen melkein kaksi kuukautta. Molemmat toimivat. Ensimmäistä juhlittiin mummulassa, toista kotona. (Tosin paikka sama, olimme välillä ostaneet mummulan paikan).

Lapsilla on myös kummit, haltijakummeiksi tai kummituksiksi tai ihan tavallisimmin kummeiksi heitä nimitämme. Kaikki, joita on pyydetty, ovat suostuneet, vaikka "pakanakummeiksi" joutuvatkin. Kummit on pyydetty ihan varmaan samalla logiikalla kuin kirkkoonkin kuuluvat pyytävät. Ystäviä, sukulaisia...

Juhlaan on kutsuttu kirjallisesti tyyliin "tervetuloa tyttäremme/poikamme nimenantojuhlaan silloin ja silloin, sinne ja sinne". Juhla on aloitettu siten, että olemme kutsuneet kummit perheemme ympärille. Isi on ensin esitellyt kummit ja sitten julkistanut lapsen nimen. Erityistä ohjelmaa ei ole ollut, kummit ovat saaneet halutessaan puhua ja sitten on tutustuttu vauvaan ja kahviteltu. Pieniä, nasevia parin tunnin tilaisuuksia (vaikka vieraita lähes 50!), sopiva tilaisuus nähdä vauvaa ja seurustella.

Nimi on ollut tiedossa jo kauan ennen nimenantojuhlaa. Maistraattihan lähettää nimilomakkeen melko bumerangina heti syntymän jälkeen kotiin. Kirkkoon kuuluva antaa sen papille, mutta meidän "pakanoiden" täytyy se itse lähettää maistraattiin. Meillä se on heti laitettu menemään, joten lapsilla on siis jo ollut juhlissa nimi, mutta se on julkistettu (suuri salaisuus...?... jonka ainakin 95% läsnäolijoista on jo tiennyt). On siis tehty nimestä "virallinen" julkistamalla se kaikille.

Uuden hyvän idean sain kaverilta, jota pyydettiin kirkkoon kuulumattoman lapsen kummiksi. Hän oli saanut kummikirjan vanhemmilta (kirkon tyyliin). Äiti oli askarrellut A4-pahvista kansion, taittanut sen kortiksi. Eka sivulla oli vauvan kuva, toisella sivulla todella kaunis perustelu, miksi vanhemmat halusivat juuri ystäväni kummiksi ja kolmannella sivulla oli kaunis runo, kirjoittajaa en muista, mutta alkaa näin: "annetaan lapsille maapallo, jotta he voisivat..."

En itse näe eroa luterilaisen kastetilaisuuden ja nimenantojuhlan välillä kovinkaan suurena. Ainoastaan pappi puuttuu. Halutessaan ainakin pääkaupunkiseudulla voi tietääkseni tilata puhujan (kokeile vapaa-ajatteijoita esim.), joka kyllä maksaa. Voi vaikka pyytää isovanhempia, kummeja puhumaan.

Vauva on pääasia. Onnea teille ja hyvää nimenantojuhlaa!