Tervehdys. Ongelmani on jonkinlainen sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä pelko ja ahdistus. Se ilmenee erityisesti työhöni liittyvissä konteksteissa.
Varsinkin puhuminen spontaanisti rakentuvissa tilanteissa aiheuttaa minulle ahdistusta, erityisesti kokouksissa. Selviytymisstrategiana minulla on niissä usein vaitiolo - tai jos tiedän että minun on esiteltävä tai kommentoitava jotakin, puheenvuorojeni suunnittelu ja harjoittelu ääneen ennalta. Koen kuitenkin, että varsinkin vapaamuotoisemmassa keskustelutilanteissa puheeni muuttuu täysin käsittämättömäksi; sanat sekoilevat, lauseet katkeilevat jne. Esiintymistilanteissa käteni ovat joskus vispanneet siinä määrin, etten ole pystynyt pitämään paperia kädessäni saati kirjoittamaan luettavaa tekstiä taululle tms.
Ahdistukseni liittyy myös yleisempään 'esilläoloon'. Ajoittain voin kokea myös esimerkiksi äkillisen kohtaamisen vieraamman työtoverin kanssa kahvihuoneessa tai käytävällä järkyttävänä. Jonkin verran rajoitan liikkumistani työpaikalla niin, etten joutuisi törmäämään muihin ihmisiin. Huomaan toisinaan, etten pysty keskittymään toisten ihmisten puheisiin ollessani niin jännittynyt itseni suhteen. Jos olen muuten ahdistuneessa tilassa, kaupassa käyminenkin voi tuntua vastenmieliseltä. Pelkään ajoittain kuoreni hajoamista ja hulluutta - yksin ääneen mutisemista, ilmeitteni sekavuutta ja noitumista (mitä ilmenee silloin tällöin). Mutta toisaalta minulla on myös paljon jaksoja ja sosiaalisia tilanteita, jotka sujuvat vaivattomasti ja joissa koen onnistuneeni (myös työpaikalla ja työasioissa).
Selvää kuitenkin on, että vaiva häiritsee elämääni. Ylenpalttiset valmistautumiset esiintymistilanteisiin vievät aikaa ja toisaalta epäonnistuneiksi kokemani tilanteet ahdistavat minua melkoisesti jälkikäteen, vieden toisinaan täysin keskittymiskykyni muihin asioihin päiväksi pariksi.
Nyt olen ajatellut mennä työpaikkalääkärin vastaanotolle. Mietin, riittäisikö beetasalpaajien käyttö helpottamaan selviämistäni näistä esiintymis- (ja mahdollisesti myös joistakin kokous-) tilanteista? Vai tarvitsenko järeämpiä keinoja koko ongelman hoitamiseen? Varsinaisia psyykenlääkkeitä en haluaisi käyttää enkä tiedä terapiasta – aiemmat yritykseni hakeutua pitempikestoiseen terapiaan ovat kariutuneet (mm. sen kalleuteen, diagnoosin saamisen hankaluuteen, terapeutin löytämisen vaikeuteen jne.). Ajattelen, että paremmalla itseni hoitamisella (liikunta, rentoutuminen, meditaatio) pystyisin vaikuttamaan yleisen ahdistuksen voimakkuuteen ja hallintaan jossain määrin, ja beetasalpaajia/luontaistuotteita voisin käyttää "täsmälääkkeenä" esiintymistilanteissa.
Jos jollakulla on kokemusta ahdistusten ja sosiaalisten pelkojen "vaihtoehtoisista hoitomuodoista" olisin tosi kiinnostunut kuulemaan asiasta!
Varsinkin puhuminen spontaanisti rakentuvissa tilanteissa aiheuttaa minulle ahdistusta, erityisesti kokouksissa. Selviytymisstrategiana minulla on niissä usein vaitiolo - tai jos tiedän että minun on esiteltävä tai kommentoitava jotakin, puheenvuorojeni suunnittelu ja harjoittelu ääneen ennalta. Koen kuitenkin, että varsinkin vapaamuotoisemmassa keskustelutilanteissa puheeni muuttuu täysin käsittämättömäksi; sanat sekoilevat, lauseet katkeilevat jne. Esiintymistilanteissa käteni ovat joskus vispanneet siinä määrin, etten ole pystynyt pitämään paperia kädessäni saati kirjoittamaan luettavaa tekstiä taululle tms.
Ahdistukseni liittyy myös yleisempään 'esilläoloon'. Ajoittain voin kokea myös esimerkiksi äkillisen kohtaamisen vieraamman työtoverin kanssa kahvihuoneessa tai käytävällä järkyttävänä. Jonkin verran rajoitan liikkumistani työpaikalla niin, etten joutuisi törmäämään muihin ihmisiin. Huomaan toisinaan, etten pysty keskittymään toisten ihmisten puheisiin ollessani niin jännittynyt itseni suhteen. Jos olen muuten ahdistuneessa tilassa, kaupassa käyminenkin voi tuntua vastenmieliseltä. Pelkään ajoittain kuoreni hajoamista ja hulluutta - yksin ääneen mutisemista, ilmeitteni sekavuutta ja noitumista (mitä ilmenee silloin tällöin). Mutta toisaalta minulla on myös paljon jaksoja ja sosiaalisia tilanteita, jotka sujuvat vaivattomasti ja joissa koen onnistuneeni (myös työpaikalla ja työasioissa).
Selvää kuitenkin on, että vaiva häiritsee elämääni. Ylenpalttiset valmistautumiset esiintymistilanteisiin vievät aikaa ja toisaalta epäonnistuneiksi kokemani tilanteet ahdistavat minua melkoisesti jälkikäteen, vieden toisinaan täysin keskittymiskykyni muihin asioihin päiväksi pariksi.
Nyt olen ajatellut mennä työpaikkalääkärin vastaanotolle. Mietin, riittäisikö beetasalpaajien käyttö helpottamaan selviämistäni näistä esiintymis- (ja mahdollisesti myös joistakin kokous-) tilanteista? Vai tarvitsenko järeämpiä keinoja koko ongelman hoitamiseen? Varsinaisia psyykenlääkkeitä en haluaisi käyttää enkä tiedä terapiasta – aiemmat yritykseni hakeutua pitempikestoiseen terapiaan ovat kariutuneet (mm. sen kalleuteen, diagnoosin saamisen hankaluuteen, terapeutin löytämisen vaikeuteen jne.). Ajattelen, että paremmalla itseni hoitamisella (liikunta, rentoutuminen, meditaatio) pystyisin vaikuttamaan yleisen ahdistuksen voimakkuuteen ja hallintaan jossain määrin, ja beetasalpaajia/luontaistuotteita voisin käyttää "täsmälääkkeenä" esiintymistilanteissa.
Jos jollakulla on kokemusta ahdistusten ja sosiaalisten pelkojen "vaihtoehtoisista hoitomuodoista" olisin tosi kiinnostunut kuulemaan asiasta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Beetasalpaaja poistaa tärinää ja käsien vapinaa, ja rajoittaa sydämen sykettä. Se auttanee tilanteissa, jossa syntyy eräänlainen kierre siitä, että huomaat sydämesi hakkaavan, ja muita jännityksen ruumiillisia oireita nousevan, ja sitten jännitys kasvaa, kun tiedostat nämä oireet, ja ajattelet, että nyt taas tulen jännittyneeksi. Jos ei ole näitä ruumiillisia oireita, niin ei tällaista pelon pelkoa, jännitystä siitä että jännittääkö, synny niin helposti.
Vaihtoehtoinen hoito voisi olla rentoutusharjoittelu. Ei siis varsinainen hypnoosi, vaan pelkkä rentoutumismenetelmien oppiminen, joka tapahtuu parhaiten suggestio- ja rentoutusterapeutin ohjauksella.
Aika paljon yhtäläisyyksiä omaan elämääni. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta vuosikausia ennen kuin uskalsin hakea apua. Sain masennuslääkkeet ja beetasalpaajat. Masennuslääke pienellä annoksella tekee jokapäiväisestä elämästä tasaisempaa eikä tarvitse olla koko ajan jännittynyt. Jos otan beetasalpaajan arkijännitykseenkin, jos tiedän ennakolta, että jännittyneisyyttä on odotettavissa. Toimii ihan hienosti. Virallisia esiintymistilanteita karsastan vieläkin todella paljon, ja koetan niitä välttää mahdollisimman paljon. Sain myös reseptin bentsodiatsepiineille, jotka rauhoittavat ennen esiintymistilannetta, mutta en ole toistaiseksi tätä vielä kokeillut. Veikkaan, että tuollaisella koktaililla elämäsi helpottuu huomattavasti. Kaikkea jännittyneisyyttä/pelkoa ei ole syytäkään poistaa, sillä se on osa elämää ja osa omaa persoonaa. Itse huomasin, että masennuslääkkeet muokkasivat itseäni hieman liikaakin - en enää jännittänyt, mutta en myöskään enää oikeastaan iloa tai muita kokemisen arvoisia tunteita. Annostuksen pienentäminen kuitenkin helpottaa tuota huomattavasti. Yleensäkin sos. foobikoilla annostus on huomattavasti masennuspotilaita pienempi.
Masennuslääke: Moclobemid (MAO-estäjä), annos 300mg (perusannos)
Beetasalpaaja: Propral, annos arkijännityksessä tarvittaessa 20mg, vakavemmassa 40mg. Pienemmälläkin pärjää.
Bentso: Oxamin, annos 15mg tarvittaessa.
Kokeilin myös ssri- ja snri-masennuslääkettä, mutta sivuvaikutuksien (ssri: seksivaikeudet, snri: tunteiden turtuminen, ehkä annoskin oli vielä liian iso) takia pyysin mao-estäjää, joka toimii ihan hyvin jo perusannoksellakin eikä minkäänlaisia sivuvaikutuksia ole ilmennyt.
Toivottavasti oli apua. :)
Kiitos teille molemmille vastauksistanne - on varmasti apua jatkon kannalta!