Millaiseen karuun totuuteen tulevaisuuden nuoret joutuvat?
Nykyään tuntuu hirveän vaativalta nuorien elämä kun pitäisi alkaa löytämään mieluisaa (tai yleensä ei niin mieluisaa, mutta paremmat työllistymisnäkymät omaava) opiskeltavaa jonka kautta joskus pääsisi sinne työelämään. Auta armias jos sattuu löytämään jotain mielenkiintoista mitä huvittaa opiskella se 3v tai kauemmin niiden papereitten toivossa niin ei se opiskelijan elämä kovinkaan herkkua ole kun nykyään pelkästään maahanmuuttajat saavat enemmän rahaa käytettäväksi opiskelujen ajaksi kuin opiskelijat.
Joku kaunis päivä kun ko. opiskelija valmistuu koulusta niin alkaa niiden töiden etsiminen. Se on aika vaikeaa nykymaailmassa kun tuntuu että järjestään kaikkialle haetaan vähintään diplomi-insinööriä tai vastaavaa koulutusta omaavaa henkilöä vaikka vähemmällä pärjäisi. Eikä pelkästään koulutusvaatimukset riitä vaan pitäisi omata sitä työkokemusta vähintään 1v, mieluiten sen 5v . Mistä ne nuoret sitä oman alan työkokemusta voisivat edes saada kun kaikki vaatimukset on mitä on.
Joku kaunis päivä tämä nuori henkilö löytää jonkun työpaikan (tuskin lähelläkään omaa alaa tai muutenkaan mitään kovin vaativaa) niin sitten hänen pitää alkaa maksamaan takaisin rahoja joita opiskelun aikana on tarvinnut (suoranaisesti opintolainat, epäsuorasti verojen kautta vaikka mitä kuluja joihin lasketaan myös muitten kulut, esim. tapatyöttömien, maahanmuuttajien, eduskuntien työntekijöiden sun muiden turhantoimittajien rahoja).
Jos ko. työntekijä on mies niin hän todennäköisesti joutuu ennen työelämään menemistä käymään armeijan tai keskeyttämään jo kovalla vaivalla saadun työn sinne menemisen pakosta. Mitä jos tämä työntekijä sitten sattuu erinäisistä syistä keskeyttämään armeijan?
Häntä pidetään huonompana ihmisenä kuin ns. vanha kansa joka ylistää armeijan käyneitä ihmisiä, suuri osa siksi koska hekin ovat joutuneet siellä kitumaan vaikka heillä ei olisi muuten minkään sortin kokemusta oikeasta sodankäynnistä tai muustakaan mikä tekisi heistä parempia ihmisiä kuin ne jotka armeijaa ei ole käyneet.
Armeijan pitäisi olla se paikka missä pojista tehdään miehiä, mutta kyllä se on aivan toisinpäin. Ainakin niille jotka ovat jo ennen armeijaa joutuneet erinäisistä syistä kokemaan sen elämän julmuuden ja näin kasvaneet aikuisiksi jo liian aikaisin.
Pitäisi olla erinäinen armeijan jaosto minne pääsisi ne jotka ei jaksa sitä poikien leikkimistä niin voisi jokunen prosentti armeijan keskeyttäneistä käydä sen ihan vain siksi että se voisi olla kiva opettava kokemus; ei mikään paikka minne mennään leikkimään muutamaksi kuukaudeksi ja saadaan paperi jolla sinusta tehdään parempi kansalainen.
Kuvitellaan että ko. henkilö siis keskeytti armeijan ja haki takaisin vanhaa työpaikkaa, mutta joka evättiin ihmetelleen miksi tämä henkilö keskeytti armeijan. Ei siinä auta itku markkinoilla kun sinut leimataan heti huonoksi henkilöksi vaikka olisit kuinka hyvin hoitanut työtehtäväsi ennen armeijan hiekkalaatikkoleikkejä.
Näistä vastoinkäymisistä ja typerän vaikeaksi tehdystä nyky-yhteiskunnasta johtuen ko. henkilö alkaa masentumaan ja menettää sitä kallisarvoista elämänhalua jolla pitäisi ylläpitää omaa verkostoa. Vierähtää vuosi, pari ja miksei kolmaskin. Masennus senkuin pahentuu vaikka ko. henkilö on eri tahojen painostuksen kautta yrittänyt useaan otteeseen sitä arkeen palaamista; ilman onnistumista erinäisten leimausten kautta; kuka sitä masentunutta, työtöntä ja armeijan käymätöntä henkilöä mihinkään haluaisi muuten kuin ilmaisiin harjoitteluihin yms. missä voidaan laittaa hänet tekemään kaikki rästiin jääneet asiat ja sen jälkeen todeta että ei ole tarvetta ko. henkilölle.
Nykyään tuntuu hirveän vaativalta nuorien elämä kun pitäisi alkaa löytämään mieluisaa (tai yleensä ei niin mieluisaa, mutta paremmat työllistymisnäkymät omaava) opiskeltavaa jonka kautta joskus pääsisi sinne työelämään. Auta armias jos sattuu löytämään jotain mielenkiintoista mitä huvittaa opiskella se 3v tai kauemmin niiden papereitten toivossa niin ei se opiskelijan elämä kovinkaan herkkua ole kun nykyään pelkästään maahanmuuttajat saavat enemmän rahaa käytettäväksi opiskelujen ajaksi kuin opiskelijat.
Joku kaunis päivä kun ko. opiskelija valmistuu koulusta niin alkaa niiden töiden etsiminen. Se on aika vaikeaa nykymaailmassa kun tuntuu että järjestään kaikkialle haetaan vähintään diplomi-insinööriä tai vastaavaa koulutusta omaavaa henkilöä vaikka vähemmällä pärjäisi. Eikä pelkästään koulutusvaatimukset riitä vaan pitäisi omata sitä työkokemusta vähintään 1v, mieluiten sen 5v . Mistä ne nuoret sitä oman alan työkokemusta voisivat edes saada kun kaikki vaatimukset on mitä on.
Joku kaunis päivä tämä nuori henkilö löytää jonkun työpaikan (tuskin lähelläkään omaa alaa tai muutenkaan mitään kovin vaativaa) niin sitten hänen pitää alkaa maksamaan takaisin rahoja joita opiskelun aikana on tarvinnut (suoranaisesti opintolainat, epäsuorasti verojen kautta vaikka mitä kuluja joihin lasketaan myös muitten kulut, esim. tapatyöttömien, maahanmuuttajien, eduskuntien työntekijöiden sun muiden turhantoimittajien rahoja).
Jos ko. työntekijä on mies niin hän todennäköisesti joutuu ennen työelämään menemistä käymään armeijan tai keskeyttämään jo kovalla vaivalla saadun työn sinne menemisen pakosta. Mitä jos tämä työntekijä sitten sattuu erinäisistä syistä keskeyttämään armeijan?
Häntä pidetään huonompana ihmisenä kuin ns. vanha kansa joka ylistää armeijan käyneitä ihmisiä, suuri osa siksi koska hekin ovat joutuneet siellä kitumaan vaikka heillä ei olisi muuten minkään sortin kokemusta oikeasta sodankäynnistä tai muustakaan mikä tekisi heistä parempia ihmisiä kuin ne jotka armeijaa ei ole käyneet.
Armeijan pitäisi olla se paikka missä pojista tehdään miehiä, mutta kyllä se on aivan toisinpäin. Ainakin niille jotka ovat jo ennen armeijaa joutuneet erinäisistä syistä kokemaan sen elämän julmuuden ja näin kasvaneet aikuisiksi jo liian aikaisin.
Pitäisi olla erinäinen armeijan jaosto minne pääsisi ne jotka ei jaksa sitä poikien leikkimistä niin voisi jokunen prosentti armeijan keskeyttäneistä käydä sen ihan vain siksi että se voisi olla kiva opettava kokemus; ei mikään paikka minne mennään leikkimään muutamaksi kuukaudeksi ja saadaan paperi jolla sinusta tehdään parempi kansalainen.
Kuvitellaan että ko. henkilö siis keskeytti armeijan ja haki takaisin vanhaa työpaikkaa, mutta joka evättiin ihmetelleen miksi tämä henkilö keskeytti armeijan. Ei siinä auta itku markkinoilla kun sinut leimataan heti huonoksi henkilöksi vaikka olisit kuinka hyvin hoitanut työtehtäväsi ennen armeijan hiekkalaatikkoleikkejä.
Näistä vastoinkäymisistä ja typerän vaikeaksi tehdystä nyky-yhteiskunnasta johtuen ko. henkilö alkaa masentumaan ja menettää sitä kallisarvoista elämänhalua jolla pitäisi ylläpitää omaa verkostoa. Vierähtää vuosi, pari ja miksei kolmaskin. Masennus senkuin pahentuu vaikka ko. henkilö on eri tahojen painostuksen kautta yrittänyt useaan otteeseen sitä arkeen palaamista; ilman onnistumista erinäisten leimausten kautta; kuka sitä masentunutta, työtöntä ja armeijan käymätöntä henkilöä mihinkään haluaisi muuten kuin ilmaisiin harjoitteluihin yms. missä voidaan laittaa hänet tekemään kaikki rästiin jääneet asiat ja sen jälkeen todeta että ei ole tarvetta ko. henkilölle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.