Alkaa kolmas päivä, kun olen sisällä, puhelin äänettömällä ja eristyksissä kaikista ja kaikesta. Minulla on todettu masennus ja ahdistus, nyt pelottaa olon paheneminen. Minulla on lääkitys: ketipinor ja sepram, mutta ne ei tunnu auttavan.
Psykoosin ja sekoamisen pelko päälimmäisenä. Toisaalta olis helpotus jos ajatukset menis "jotenkin yli", niin ei tartteis kärsiä tästä olosta. Itsemurha ja viiltely on mielessä päivittäin. En pysty keskittymään mihinkään, joten oloa ei helpota mikään. Nukun tosi huonosti ja vähän.
En enää jaksa ns. ottaa itseäni niskasta kiinni. Olo on jo fyysisestikin huono; oksentelen jne. En edes kysy neuvoa mitä pitäisi tehdä, koska tiedän et kukaan tai mikään voisi minua auttaa.
Psykoosin ja sekoamisen pelko päälimmäisenä. Toisaalta olis helpotus jos ajatukset menis "jotenkin yli", niin ei tartteis kärsiä tästä olosta. Itsemurha ja viiltely on mielessä päivittäin. En pysty keskittymään mihinkään, joten oloa ei helpota mikään. Nukun tosi huonosti ja vähän.
En enää jaksa ns. ottaa itseäni niskasta kiinni. Olo on jo fyysisestikin huono; oksentelen jne. En edes kysy neuvoa mitä pitäisi tehdä, koska tiedän et kukaan tai mikään voisi minua auttaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otappa yhteyttä sua hoitavaan lääkäriin, niin se vois auttaa, kannattaa kokeilla lääkäriin menoo jos vaikka saisit apua, etkä enään kärsisi niin paljoa
voit auttaa itseäsi rauhoittumaan kiinnittämällä huomiota syvään hengittämiseen..ajatukset karkailevat, mutta lempeästi voit yhä uudelleen palata hengittämään syvään ja hitaasti.
I feel ur pain....
sama olo ollu jo ½ vuotta
Auts, otan osaa ja mulla on alkanut samanlainen paniikinomainen mielellään erakoituisin-fiilis (muttei voi, onneksi varmaan). Yöunetkin meni, ihan säpsähtelyksi on mennyt nukkuminen ja aamulla herään paniikkiin. Kestää hetki kunnes tajuan hädissäni paljonko kello ja valtava pelko myöhästymisestä aamulla, järjetöntä.
Mulla oli 6 viikkoa Sepram keskivaikeaan masennukseen, ei apua vaan paheni. Nyt ollut ainakin 6kk lääkitys hyvä ja on se kai nytkin masislääkkeiden osalta (Efexor Edronax) mutta mä olen nyt sairausloman loputtua alkanut panikoida ja ollut unettomuutta.
En kehtaa hakea enää sairauslomaa ja on tiedossa pikkuinen työpaikka, osa-aikainen joka alkaisi varmaan 2 viikon päästä.
Olin s-lomalla 8kk.
Siis korostan, että syyllisyydentunto jo ajatuksesta hakea saikkua estää sen totaalisesti.
Opamoxia on jos ahdistaa ja en oo joutunut sitä juuri ottamaan mutta nyt tarvisi varmaan kun ahdistus ja paniikki on kova eikä lähde pois edes aamulla, jatkuu ja jatkuu pitkälle päivään. Siinä sitten sätkitään joka suuntaan samaan aikaan kaaoksessa.
On varmaa, etten saanut s-lomalla levätä ja osittain johtui mun idioottimaisesta suorittamisen tarpeesta ja tunteesta ette ei "saa" laiskotella. Tyhmä minä.
Osittain myös siitä, että pakollisia asioita joita on päivittäin hoidettava on suuri määrä ja jouduin paljolti olemaan se tekijä, ajattelija ja toimiva. Se ainut hyvä, etten sinne sänkyyn voinut jäädä vollottamaan.
Sanoisin sulle, että mitä enempi pelkää tilansa pahenemista, se myös pahenee ja samassa oravanpyörässä muuten juostaan.
Onkohan lääkärillä jotakin muuta rauhoittavaa kuin nämä Opamoxin tyyppiset lääkkeet ja siis sellaisia jotka ihan oikeasti sitten myös rauhoittaa???
Propal, minkä joku joskus sanoi..?
Jännitän menemistä nyt lääkärillenikin eli oon aivan lirissä. Ei ole oiekasti mitään syytä jännittää, ei niin mitään.
Koitetaan pärjätä, en tiedä tosiaan mitä sanoa avuksi mutta tiedän miltä susta tuntuu.