Kuulkaas, onko mahdollista, että epävakaa persoonallisuushäiriö muistuttaisi ad/hd:ta?
Kun itse hakeuduin hoitoon, olin melko varma että kärsin ad/hd:sta, sillä olen pienestä asti ollut levoton.
Diagnoosiksi tuli kuitenkin monien testien perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö.
Myös aika paljon kaksisuuntainen vaikuttaisi samanlaiselta?
Onko muilla kokemuksia?
Itselläni on monesti suuria keskittymisvaikeuksia, ja vaikeuksia aloittaa asioita. Lisäksi joskus on todella työlästä kuunnelle mitä keskustelukumppanilla on sanottavaa, sillä ärsykkeiden tulva vie ajatukset aivan muualle. Joudun toisinaan oikein pinnistelemään että ymmärtäisin mitä minulle puhutaan.
Joskus taas saatan uppoutua jonun pienen yksityiskohdan pariin moniksi tunneiksi.
Olen myös äärimmäisen herkkänahkainen ja mielialani vaihtelevat ilman mitään logiikkkaa, mikä taas vahvasti kuvaa epävakaan ihmisen toimintaa. Räjähdän nopeasti, ja saatan jälkeenpäin unohtaa että olen loukannut ketään. Tai lähinnä en voi ymmärtää miten joku voi loukkaantua sanoistani/teoistani. Myös empatiakykyni on välillä puutteellinen.
Epävakaan persoonallisuushäiriön lisäksi minulla kerrottiin olevan paljon passiivis-aggressiivisia piirteitä, joita kuvaa hyvin se, että syytän aina muita ihmisiä. Koen myös vahvasti, että kohdalleni osuvat pienetkin vastoinkäymiset on jonkun korkeamman voiman tai toisten ihmisten minulle tahallaan aiheuttamia.
Mutta niin, voiko epävakaa ja ad/hd muistuttaa toisiaan?
Kun itse hakeuduin hoitoon, olin melko varma että kärsin ad/hd:sta, sillä olen pienestä asti ollut levoton.
Diagnoosiksi tuli kuitenkin monien testien perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö.
Myös aika paljon kaksisuuntainen vaikuttaisi samanlaiselta?
Onko muilla kokemuksia?
Itselläni on monesti suuria keskittymisvaikeuksia, ja vaikeuksia aloittaa asioita. Lisäksi joskus on todella työlästä kuunnelle mitä keskustelukumppanilla on sanottavaa, sillä ärsykkeiden tulva vie ajatukset aivan muualle. Joudun toisinaan oikein pinnistelemään että ymmärtäisin mitä minulle puhutaan.
Joskus taas saatan uppoutua jonun pienen yksityiskohdan pariin moniksi tunneiksi.
Olen myös äärimmäisen herkkänahkainen ja mielialani vaihtelevat ilman mitään logiikkkaa, mikä taas vahvasti kuvaa epävakaan ihmisen toimintaa. Räjähdän nopeasti, ja saatan jälkeenpäin unohtaa että olen loukannut ketään. Tai lähinnä en voi ymmärtää miten joku voi loukkaantua sanoistani/teoistani. Myös empatiakykyni on välillä puutteellinen.
Epävakaan persoonallisuushäiriön lisäksi minulla kerrottiin olevan paljon passiivis-aggressiivisia piirteitä, joita kuvaa hyvin se, että syytän aina muita ihmisiä. Koen myös vahvasti, että kohdalleni osuvat pienetkin vastoinkäymiset on jonkun korkeamman voiman tai toisten ihmisten minulle tahallaan aiheuttamia.
Mutta niin, voiko epävakaa ja ad/hd muistuttaa toisiaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ei kuulu perusoireina katumuksen ja häpeän puute, jatkuva valehtelu, epäempaattisuus, vääristynyt moraali tai tarve manipuloida ja hyväksikäyttää toisia."
Empatiakyvyttömyys ei ole epävakaan häiriön oire!
varmaan siihen pasiivis-aggressiiviseen häiriöön joka aloittajalla on todettu epävakaan lisäksi..!
lue kunnolla ennenku kommentoit.
Ne oli epävakauden kappaleessa ei alemmassa siinä ei lue mistään "pasiivis-aggressiivisesta häiriöstä" vaan piirteistä. Piirteeseen ei kuulu kuin kyseinen mainittu piirre. Sorkke vaan.
Voi kuule, ei psykiatreja kannata liiemmin kuulostella. Jos naapurissasi on remontti ja toteat psykiatrille kuulevasi naapurista ääniä, psykiatrihan toteaa sinun ole paranoidi skitsofreenikko.
Mielestäni "oireesi" kuulostavat adhd:ltä ja sitä tukee sekin, että ne ovat jatkuneet lapsuudesta. Lisäksi tunneryöppyjen hallitsemattomuus on keskeisin osa adhd:ta. Ilmiötä on hyvin kuvattu adhd-kirjallisuudessa. Itselle tunneimpulsiivisuus on juuri hankalin piirre. Siihen voi vaikuttaa opettelemalla erilaisia impulssikontrollin keinoja (laskea kymmeneen, poistua paikalta). Jos siinä onnistuu, tunne laantuu nopeasti. Siis kyse on normaaleista tunteista, mutta adhd:lla ne ikään kuin "räjähtävät" päälle. Ihmiselle on lisäksi aivan luontaista ajatella animistisesti - eli kuvitella, että taas minua koetellaan (jumalat eivät ole puolellani) tai olla epäluuloinen muita kohtaan. Kysy keneltä tahansa - ja jokainen on syyttänyt epäonnistumisistaan joskus (tai oikeastaan yleensä) muita - jumalia, kavereita, vanhempia, huonoa onnea jne. Se ei ole psyykesairauden merkki.
Tosiaan oireesi kuvaavat hyvin minua, mutta olen adhd (vilkas ja h:tin kömpelö säheltäjä) ilman lääkkeitä ja diagnoosia. Vanhempani ovat samanlaisia - lukihäröisiä adhd-ihmisiä. Tunneherkkyydestäni huolimatta olen kuitenkin erittäin tasapainoinen ihminen sisältäpäin - psyykeltäni. Olen vahva, asioita pohtinut ja vakaa, vaikka tunnereaktioitani (sekä iloa että surua) seuraamalla voisi toisin ajatella.
Oli sinulla sitten mikä tahansa, kehottaisin työskentelemään itsesi kanssa. Mitään psyykelääkkeitä ei kannata alkaa puputtaa sen vuoksi, että psykiatri aikansa eläneen koulutuksensa mukaan luokittelee kaikki vastaanotolleen tulleet persoonallisuudet johonkin "persoonallisuushäiriö"luokkaan. Jo nimi kertoo paljon. -Persoonallisuudessasi on häiriö. -Siis missä? Voisitko paikantaa sen?
Elämää oppii, kun kuuntelee itseään ja tekee töitä itsensä kanssa. Ei pidä antaa muiden, diagnoosien tai ihmisten, määritellä sitä, mikä on.
Olen siis hyvin kiivasluonteinen ihminen, olisin sitä ilman persoonallisuushäiriötänkikin, sillä se kuuluu temperamenttiini. Tosin se, etten pysty hallitsemaan rekatioitani, sehän siinä on se häiriö. Tunnerekatioit ottavat siis vallan, enkä kykene ajattelemaan rationaaliseti.
Ymmärrän varsin hyvin omaa sairauden kuvaani. Persoonallisuuden piirteet muuttuvat häiriöksi siinä kohtaa, kun ne valtaavat liian ison alan eikä ihminen pysty hallitsemaan niitä tai elämään nromaalia elämää niiden kanssa. Räjähtelyni vaikuttaa ihmissuhteisiini.
Olen lisäksi myös aika hajanainen ihminen, eli en tunne oloani kokonaiseksi. Välillä minut valtaa enemmän tai vähemmän voimakas tyhjyyden ja sekavuuden tunne. Eli ajatukset pyörivät yhtä kehää, enkä saa otetta mistään. Nämä piirteet sopivat mielestäni yhtä hyvin rajatilahäiriöön kuin ad/hd:nkin.
Mielialani vaihtelevat päivän aikana monesti. Saatan kokea hetkellisen tarmonpuuskan, mutta jokin pieni tunnetila tai asia saakin minut hetken päästä reagoimaan turhautuneisuudella. Aloitan ehkä jotain, mutten jaksa tehdä sitä kovin kauan. Siksi en ole koskaan ollut menestyksekäs koulussa, ja kaikki opintoni olen päässyt läpi rimaa hipoen aina ala-asteelta saakka. Asioiden aloittaminen on todella työlästä. En tiedä miten aloittaa vaikkapa normaaleja päivän rutiineja. esimerkiksi siivoamisen aloittaminen on hyvin vaikeaa. Saatan siirrellä yhtä tavaraa eri paikkoihin, tai seistä keskellä huonetta käsieäni levitellen ja itkua tuhertaen kun en tiedä mistä aloittaa. Tuntuu aina etten osaa tehdä mitään enkä saa mitään aikaiseksi ilman toisten apua.
Unohtelen nykyisin paljon asioita. Saatan pokkana väittää jostain asiasta etten ole siitä kuullut puhuttavankaan, vaikka kanssaihmiset ovat olleet paikalla kertomassa asiaa minulle.
Välillä elän kuin omassa kuplassa, kuljen sumussa kuin zombi enkä tajua asioita. Kaupungilla tuijotan herkästi ihmisiä, kaikki pienetkin yksityiskohdat kiinnostavat, näen ja kuulen sellaisia asioita mihin muut eivät kiinnitä huomiota. Eli reagoin kaikkiin ärsykkeisiin.
Sama pätee myös sitten siihen, että herpaannun helposti jos yritän jotain tehdä. Ärsyynnyn jos minut keskeytetään.
Minulle tehtiin psykiatrian poliklinikalla puolen vuoden aikana paljon erilaisia testejä, ja diagnosoitiin epävakaaksi persoonallisuudeksi, passiivis-aggressiivisin piirtein.
Olen kyllä aika vihamielinen ihminen. Tuntuu välillä että elämä on yhtä taistelua, minä vastaan muut. Koen suurta epäonnistumista ja vihaa jos vaikka joku esine tippuu minulta. Suutun silmittömästi ja saatan syytellä toisia. Asian ei tarvitse olla suurikaan kun räjähdän raivoamaan. Koen välillä että toiset ikäänkuin tahallaan yrittäisivät saada minut hermostumaan.
Mene ja tiedä sitten mikä on oikea diagnoosi.
Jos olet ollut psykiatrian polilla niin silloin sinulla on lääkitys. Lääkkeet aiheuttaa agressiota.
aggressiot olivat jo ennen lääkitystä..
Testattiinko sinua ADHD:n varalta? Neurologi diagnosoi ja neuropsykologi tekee testit usein ADHD-tapauksissa. Myös kiinnostaisi tietää, oliko sinulla oireilua ennen seitsemän vuoden ikää? Persoonallisuushäiriöiden katsotaan alkavan nuorella aikuisiällä (ei lapsena).
Samaa itsekin pohdin, kun totesit "oireiden" olleen jo lapsuudesta. Tuo "sumussa" kulkeminen ja kömpelyys tuntuvat adhd:na tutulta. Niin ikään se, ettei kykene seuraamaan keskusteluja ja huomio kiinnittyy muiden mielestä kummiin ärsykkeisiin. Katse harhailee ja ajatus juoksee.
Lisäksi mietin, voisiko vihamielisyytesi kummuta enemmin niistä joka päiväisistä vaikeuksista, joita koet, kuin jostain pitkää psykoterapiaa vaativasta persoonallisuuden puutteesta (mitä se sitten onkin..). Itse ainakin adhd:na koen usein turhautumista, koska asiat kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta eivät mene kuten haluaisin (unohdin avaimet ja siitä syystä myöhästyin, hukkasin tärkeän paperin, en tunnistanut tuttua kadulla, ilmaisin tunteeni liian suorasanaisesti ja nyt kaduttaa..) En usko, että oikeasti jotenkin erityisesti vihaisit muita, ainakaan sen enempää kuin me muutkaan. Vai millaista vihasi mielestäsi on?
Se, ettei ole kyennyt saavuttamaan elämässään sellaisia asioita, jotka muille ovat itsestään selvyyksiä, voi aiheuttaa katkeruutta ja vihamielisyyttä. Yksinäisyyskin saattaa monella olla syynä. Miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Tuntuuko, että sinussa ihmisenä (persoonassasi) on perustavanlaatuista vikaa, vai olisiko niin, että sinulla on joskus oikeuskin kokea vihaa ja pettymystä. Mielestäni vaikutat asioita pohdiskelevalta ja tekstisi pohjalta "terveemmältä" kuin moni. Voimia ja aurinkoisia päiviä!
En oikein kykene nyt vastaamaan, koska olen taas hektisessä mielentilassa. Tänään on ollut hyväpäivä, olen tavannut ystävääni, ja keskustellut paljon, ollut kaupungilla ja tehnyt paljon asioita mikä on suurta minulle joka en yleensä tee päivän aikana juuri mitään.
Tällä hetkellä on sellainen euforinen olo, enkä osaa sen paremmin selittää. Ajatukset virtaa. Sekava olo, mutta hyvällä tavalla. Näin minä reagoin asioihin.
Palaan asiaan myöhemmin.
Vielä aloittajalle että monilla aikuis-ADHD-potilailla on psyykkisiä liitännäisoireita, tyypillisesti ahdistusta, masennusta, päihderiippuvuuksia ja ei ole mitenkään epätavallista myöskään persoonallisuushäiriö-diagnoosi. Mikä tässä tapauksessa kiinnostaisi, olisi sopivan ADHD-lääkityksen mahdollinen teho oireisiisi. Siksi kannattaa vaikka yksityisesti pyrkiä selvittämään tuo ADHD-puoli aikuis-sellaiseen perehtyneellä erikoislääkärillä. Useimmat psykiatritkaan eivät oikein usko koko juttuun, vaan löytävät persoonallisuushäiriön. Epävakaassa ja ADHD:ssa on osittain samoja ilmiöitä oireina/diagnoosikriteereinä. Tunnen itse henk. koht miehen, jolla on molemmat. Tai "tarkemmin määrittelemätön persoonallisuushäiriö". Vielä että tapauksessasi pelkät mielialalääkkeet, ns SSRI-lääkitys, saattavat lisätä impulsiivisuutta, heikentää keskittymiskykyä tai jopa aiheuttaa maniaa..siis jos keskittymishäiriöllä on aivofysiologiset syynsä. ADHD:han on häiriö aivojen välittäjäainepitoisuuksissa ja reseptorien määrässä (tunnetiloja, toiminnanohjausta ja työmuistia hoitavat aivo-osat).
(Aikuis)Psykiatrit eivät tiedä hölkäsenpöläystä ad/hd:stä tai aspergerista. Mene neurologille, joka on perehtynyt neurologisiin poikkeuksiin. Diagnosoivät vaan kaksisuuntasia ja persoonallisuushäiriöitä. Joskus jopa kumoavat lapsena diagnosoidun neurologisen ongelman diagnoosin tietämättä siitä mitään.
Jos menet psykiatrille ja saat diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön, olet sen jälkeen lopun ikääsi virallisesti mielisairas eli lainsuojaton ja sinut voidaan määrätä koska tahansa pakkohoitoon. Vähintään 4 päivän tarkkailujaksolle vaikka joka kuukausi jos viranomaiset haluaa vittuilla.