Miksi ihminen ihastuu siihen vaikeimpaan mahdollisimpaan kohteeseen? Mahdollisuudet suhteelle ovat pienet ja tuskin tulevat toimeen keskenään. Silti ajatuksissa melki koko ajan. Tunne tuntuu koko kropassa kun vain ajatuskin eksyy häneen..
Vaikeimman kautta
...
102741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oma ihastumiseni on saanut minut mm. laihtumaan
yli 20 kiloa ja miettimään jokaista hänen (ja
muittenkin) seurassa lausumaani sanaa. Aion
pyytää häntä ulos pääsiäisenä.. toivossa on hyvä
elää. MUTTA vaikka hän ei lähtisikään kanssani,
hän on jo jättänyt positiivisella tavalla jälkensä, niin käytökseeni, kuin ulkonäköönikin.
Toivon sinullekin kaikkea hyvää.
Mikähän auttais? :(
..mikään. Odotusta että tunne menee ohi tai sitten odotetaan että jotain tapahtuisi. Kaikki asian eteen tuntuu olevan jo tehty..
Ikävää :( Ikävä :(
...tunteen,itse suunnilleen samassa tilassa.Aika kyllä parantaa, mutta jotenkin tuntuu silti siltä että tunne vaan jatkuu ja jatkuu. koko kroppa on täynnä pieniä perhosia ja ajatuskin hänestä saa puheenkin sekaisin. ihan kun olisi julia tai romeo, haluaa jotain mitä ei tavallaan voi edes saada... ja kai se sitten on jotain vihan ja rakkauden väliltä :)
Itsekin olen samaisessa tilanteessa ollut suunnilleen joulusta lähien. Ei ole päivää tai yötä jolloin en häntä ajattelisi. Hänen seurassaan aivoni eivät joskus tunnu toimivan niinkuin haluaisin ja päästelen suustani milloin mitäkin (myös lauseita jotka hän voi käsittää väärin). Mutta nyt vain täytyy odottaa että aika kultaa muistot ja "unohdan" hänet ehkä joskus ja voin jatkaa normaalia elämääni.
Onko todella tilanne mahdoton suhteen alkamiseksi?
...koska en kestä tätä tuskaa sisälläni. Olen ihastuksen kohteelleni jo ilmoittanut pitäväni hänestä mikä oli ehkä virhe, mutta minkä tunteilleen voi. Saisinpa vedettyä ne sanat takaisin, joilla tyhmyyttäni ehkä loukkasin sinua A, en tarkoittanut niitä niin, olin sekaisin sinusta ja ehkä samalla halusin suojella sinua itseltäni. En haluaisi sinua satuttaa sanoillani. Anna anteeksi.
Sen kun tietäisin niin, en tiedä olisinko onnellisempi mutta ainakin yhden tiedon rikkaampi. Ajatukset koko ajan Hänessä ja mahdollisuudet suhteelle nolla, syystä että ihastukseni on kimpassa parhaan kaverini kanssa. Nyt Hänen pienoisesta vaatimuksestaan kerroin tunteeni Häntä kohtaan. Ystävyys säilyy mutta suru myös..
Tämä on kyllä hemmetin tuskallinen tapa oppia rakkaudesta; aina totaalisesti erillään Hänestä.
Paitsi mielessä ja sydämessä - aina yhdessä.
Tuntus että tää on liikaa, vähän niinku liikaa.