Kuinka eroon ahdistuksesta? Itsellä vain huonoja keinoja: viiltely, yliannostus, alkoholi, ylikorostunut seksuaalisuus, eristäytyminen jne.
Ahdistuneisuus
hajalla
15512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ahdistuneisuuden syy, miksi olet ahdistunut???
-esim onko seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtunut lapsuudessa?
miksi olet ahdistunut?? ja kun tiedostat sen, asian korjaaminen.
osta 5htp:tä osoitteesta www.boosman.fi 5htp auttaa noihin.
Mä oon aika lailla luoovutuksen partaalla tän paska elämän suhteen, mutta lähen yrittään itte näin:
-cipalex
-lenkkeily joka päivä
-keskustelu asiasta jollekkin
- rentoutus hajoitukset, tai rentoittava musiikki.....
ainakin pakko vie yrittää....
Löytyisikö netistä rentoutusharjoituksia? Olen siinä tilassa etten halua puhua kenellekään ja uloskaan en halua mennä.
Tukala tilanne sinulla. Tuskin tästä haittaakaan voi olla: etsi netistä (youtubesta) jotakin musiikkia kuvalla tai ilman nimellä Vedic chanting. Kerran olin itse lähellä henkistä ratkeamispistettä ja siinä yhteydessä sain lainata levyä jossa kaksi miesääntä vuorolauloi vedoja (ikivanhoja pyhiä intialaisia tekstejä) ja minulla ainakin ihmeesti helpotti. Jos toimii sinulla, vedalaulua voi itsekin hyräillä ja harrastaa yksin tai ryhmässä.
Jollekulle toiselle toimii paremmin Raamatun luku ja/tai rukoilu, kolmannelle jonkin kauniin esineen, kuvan tai kasvin katselu. Joogaohjeita varmaan myös löytyy netistä, vaikka jooga - rentoutus-sanahaulla? Parempaa jatkoa sinulle, jaksettuasi urheasti kulkea läpi, kohdata tunnetilana ahdistuksesi, yhdessä vaiheessa huomaat että alkaa helpottaa, olo tulee paremmaksi ja kevyemmäksi.
Alkoholin ja huumeiden/lääkkeiden kanssa läträämisestä hyvään oloon toipumiseen kuluu aikaa, aivovälittäjäaineesi ovat ensin sekaisin jopa viikkoja. Että kärsivällisyyttä. Kunhan kauppaan asti pääset, osta monivitamiineja ja kalaöljykapseleita, ota vaikka tupla-annosta jonkin aikaa. Toivottavasti elämä alkaa taas jossakin vaiheessa kiinnostaa ja maistua.
Kiitos tuosta veda-vinkistä. Tykkään!
Eipä kestä, se paras levy oli Ranskassa asuvan joogaohjaajan ystävän laulama, Paul jotakin, enkä sitä usko olevan saatavilla. Pääkaupunkiseudulla on ollut useitakin vedic chanting-kursseja yhdessä joogakoulussa, menisin jos en olisi liian kaukana asuva.
itsellä sama ongelma, pitäisi löytää joku pakokeino, kun enää nukutuksikaan ei saa ajatuksilta.
niin monta pettymystä kokenut, mutta toisaalta ulkopuolisen silmin muuten elämäni saattaa vaikuttaa normaalilta, hyvältäkin jopa.
en koskaan ole pystynyt puhumaan edes läheisimmille ystävilleni, ja tuntuu että kun käynyt mtt:ssä juttelemassa, en osaa puhua, ja se sitten laittaa asiat päässäni jylläämään vieläkin enemmän.
minulla ei nimittäin ole sellaisia, tai luulen ainakin ettei minulla ole sellaisia ystäviä, jotka jotenki, tai mitenkään ymmärtäisivät.
huonoitsetunto on kuulema tavaramerkkini monien miehien mielestä, mutta hepä itse sen minulle ovat suoneet laskeutuvaksi, en ole miesten vihaaja, mutten koskaan pysty osaltani luottamaan yhteenkään mieheen siten että kertoisin hänelle elämästäni syvällisemmin. pintaliitäjänä elän oikeastaan, harrastan hyvässä humalassa yhdenyönsuhteita, hakien niistä sitä lämpöä, koska selvällä päällä en varmasti pystyisi olemaan missään kontaktissa mieheen jota en tunne, ja varsinkaan kun en päästä ketään niin lähelle itseäni.
tuntuu että on yksin, vaikka ympärillä on monia, niin rakastavia ja huolehtivia ihania ihmisiä, mitä ilman olisin varmasti jo mullan alla, mutta kukaan niistä ei tunne minua.
tuntuu etten kehtaa puhua omasta ahdistuneisuudesta, tai mesennuksesta. se on kova häpeä minulle, ennen aina niin iloiselle, ja vallattomalle persoonalle, ei kukaan osaisi ymmärtää.
siksi minulle päivittäin on suotu kulissinen rankka elämä, joka pitäisi jollain tavalla oppia itselläni rikkomaan, mutta kun tätä jo jatkunut niin kauan, alkaa kulissitkin jo kohta pakostakin rakoilla.
läheiset ihmiset kysyneet syitä outoihin raivonpuuskiin, ja itkukohtauksiin, joita he eivät koskaan ennen ole huomanneet, koska olen opetellut elämään hymynaamalla periaatteella.
haluaisin auttaa muita asioista kärsiviä, haluaisin vertaistukea, koska se olisi mielestäni parasta, ei mikään psykologi, tai muukaan ihminen, joka ei itse ole kokenut samoje vastaavia tunteita, voi ymmärtää.
se on ainakin oma mielipiteeni.
hamuan tukea sokeasti, mutten kuitenkaan ota apua vastaan tarjottaessa.
pelottaa että alan itse elää jo jotain ihan toista elämää, ja minulle olisi suuri helpotus jos saisin vain päivittäiset kulissini sirpaleiksi. siinä voisi sitten huomata hyvällä tuurilla että minkälainen sitä oikeastaan on, kun tuntuu että ei enää edes tunne itseänsä.
toivon että pääsisit eroon ahdistuksestasi, ennenkuin se menee liian pitkälle, niinkuin minulla, ja siltikin helpotan oloani alkoholilla, muilla päihdeaineilla, ja todellakin tuolla seksuaalisuudella, mutta kuten varmaan sinäkin oot huomannu, ei ne auta asioita menemään eteenpäin, mutta siltikin niin tekee, kun siitä saa hetkeksi sen hyvän olon tunteen, ja sitten kuitenkin on turhautunut olo jälkeenpäin.
elämä on polku, joka meillä kaikilla ei varmasti ole suora, eikä sen tarvikkaan, se vaan menee niin, mutta joskus sitä tosissaan miettii, että mitä on tehnyt ansaitakseen tämän olo!
toivottavasti oma ns. purkautumiseni helpottaa sinua, ajatellen että et varmasti ole ainoa.
vaikka asiat olisi miten hyvin tahansa niin kai ihmisessä asuu aina pieni kuoleman kaipuu. Kaikkeen väsyy aikanaan, jopa elämään.
Itselläkin olo, että on tipahtanut oman pohjansa läpi, kun ahdistus on ollut niin voimakasta ja pitkäkestoista. En jaksa enää pitää edes kulisseja. Olen menettänyt kaiken saavuttaakseni enemmän. Vieläkään ei ole kykyä selviytyä oikein näistä oloista.
Puhun tunteistani ja elämästäni, mutta apua ei tule. Joko oikeasti en ole huonossa jamassa tai sitten toiset eivät todella nää pahaa oloani.
Mä on huomannut että alkkoholi ainakin lisää ahdistuneisuutta..kaulaa kirraa ja tärinää ja
holtittomuutta. Enemmälti siis jos käyttää. Aattelin jättää sen pois. Ei helppoa välttämättä.
tuon viiltelyn eli miksi viillellään? Tuleeko siitä hyvä olo tai jotain? Vai onko se kuten rangaistus itselle tms? En ymmärrä.
Viiltelystä tuleva kipu suuntaa ajatuksset pois pahasta olosta esim. ahdistus ja paniikki. Apu on kuitenkin hetkellinen ja jälkeenpäin on mulla ainakin itseinho rumista jäljistä.
Samaa "nautintoa" tulee myös tatuoinneista jos kuvan tekemisen aikana tuntee kipua. Tatuoinneista kuitenkin pidän.
Toisaalta viiltely on kuin pieni kuolema, välillä viiltää syvällekin ja toivoo kuolemaa.
Kiitän informaatiosta. Siis jopa paniikki lähtee, no ei ihme että viillellään. Eli kipu on lääke.
Tulee surullisella tavalla mieleen turhautuneet eläimet, jotka eristettyinä ja lajinomaisen tekemisen puutteessa alkavat lopulta järsiä vaikka omaa raajaansa verille. Opioidityyppisiä endorfiineja vapautuu..