Oma tarinani/kertomus tupakoinnistani.

Ei, en aio kertoa kuinka olen ihmeenkaupalle päässyt irti tupakasta ja nykyään elämäni on kirkkaampaa!
Eikä tätä tekstiä myöskään kannata lukea, jos mielipiteeni ei kiinnosta, tätä painottaen nämä ovat puhtaasti mielipiteitäni sekä omia kokemuksia, pyrin olemaan yleistämättä mitään.

Kerron yleisesti omasta tupakoinnista ja käsittelen hieman muiden ihmisten tupakointia.
Ensin taustaa omasta tupakoinnistani. En ole tupakoinut monia vuosia, ehkäpä vuoden tai kaksi, aluksi erittäin satunnaisesti ja vain alkoholin kanssa ja silloinkaan minulla ei lähestulkoon koskaan ollut omia savukkeita vaan ystäväpiiristä löytyi aina ystävällinen sielu joka minulle savukkeen tarjosi.
Viimeisen puolen vuoden tai vuoden aikana tupakointini on säännöllistynyt ja nykyään illanistujaisissa minulla on omat savukkeet mukana, jotenkin vain savukkeet kuuluvat illanistujaisiin kuin nenä päähän. Vaikkakin olen tuota mieltä niin silti jos olen seurassa jossa kukaan muu ei tupakoi, niin en kyllä yleensä minäkään. Tietenkin kysyn, josko joku lähtisi ulos vaikka seurakseni, mutta jos kukaan ei lähde en mene yksin pakkaseen paleltumaan ja missaamaan muiden keskusteluja. Kesällä tietenkin on eri asia jos istutaan yhdessä ulkona jolloin äsken mainitulla seikalla ei niinkään ole väliä, tähän lisäten en myöskään polta jos se jotakuta seuralaisista häiritsee.
Tupakointini säännöllisyys ja määrä riippuvat tilanteesta, mutta arkipäivisin poltan keskimäärin 2 tupakkaa. Ensimmäinen savukkeeni on usein ruokasavukkeeni työpaikan lounastauolla kahvin kanssa (ah!). Toinen savukkeeni on vasta illalla, kello 19 jälkeen, on poikkeuksia jolloin työpaikalla tulee sytytettyä lounassavukkeen jälkeen tai ennen 1-2 savuketta tai / ja illalla käydessäni iltakävelyllä matkalla saatan polttaa yhden savukkeen. Eli käytännössä suurin savukemääräni päivässä lienee 5 savuketta ja yleisin on vain 2. On myös päiviä jolloin ei tee mieli sytyttää ainuttakaan savuketta. En myöskään kipeänä käy ainuttakaan kertaa savukkeella, koska hyväähän se tuskin tekee, eikä sen puolesta ei silloin tee edes mieli.
Illanistujaisissa tilanne on toinen, riippuen illasta tupakkaa menee 7-12 kpl. Alkoholia nauttiessani tekee vain yksinkertaisesti enemmän mieli tuprutella. En tunne tästä mitään huonoa omatuntoa, olenhan vapaalla ja haluan nauttia ajastani ja jos se kyseisellä tavalla onnistuu, niin se on aivan hyvä vain. Tässä on lisänä tietenkin se että, jos muut lähtee savukkeelle niin, minä lähden mielelläni myös.
Yleisiä mietteitäni tupakoinnista sekä tupakoivista ihmisistä. Haluan painottaa että, en tuomitse ainuttakaan tupakoitsijaa elleivät he tarkoituksellisesti yritä aiheuttaa vaikeutta muiden elämään tupakoinnillaan.
Tietyllä tavalla kuitenkin ihmettelen miten jotkut henkilöt pystyvät polttamaan useita kymmeniä savukkeita päivässä, eli esim. askillisen tai yli päivässä, itseltäni se tuskin ikinä tulee tai tulisikaan onnistumaan. Jos lasketaan, että ihminen nukkuu 8 tuntia ja on siis hereillä 16 tuntia, omasta kokemuksesta jo tunnin väleissä polttaminen (jolloin tulisi poltettua 16 savuketta päivässä) on hankalaa ja aiheuttaa vain huonon olon. Tähän sopiikin kertoa kun eräs päivä näin Dr. Phil –ohjelmassa tupakoitsijan joka jo sydänkohtauksenkin jälkeen poltaa 3, siis kolme askia tupakkaa päivässä! Kuinka sellainen edes on mahdollista?
Jostain syystä en myös ymmärrä näitä tupakan raivovastustajia ja sitä kuinka siitä tulisi luopua joka paikassa, esim. baareissa mielestäni tulisi voida polttaa, sekä parveketupakointiin ei tulisi puuttua, parempi parvekkeella kuin sisällä! Sisällä tupakointi tulisi puolestaan myös kieltää, siis asunnoissa!
En myöskään koe tupakointia niin vaarallisena kuin se annetaan ymmärtää, tiedän kyllä tupakoinnin riskit ja muut siihen liitetyt vaarat, mutta mielestäni näitä tietyin tavoin liioitellaan. Mielestäni jokaisella on oikeus löytää omat nautinnon tuottavat tilanteet / aineet kunhan ei laittomuuksiin mennä, eli mielestäni tupakointiin tulee olla jokaisella oikeus. Ja jokaisella tietenkin tulee olla oikeus myös savuttomaan elämään, jolloin myönnytyksiä on molemmin puolin tehtävä.
Alaikäisten tupakointiin en aio eritysesti puuttua, sanon vain sen että mielestäni 16-vuotiaat ja vanhemmat ovat valmiita valitsemaan omat tapansa, kuului niihin tupakointi tai ei. Missään nimessä tupakointia ei kuitenkaan kavereiden painostuksesta/mainostuksesta tule aloittaa!

Loppulinjauksena minä pidän niitä pieniä hetkiä jolloin sen savukkeeni poltan mahtavina. Ja haluan suoda siihen haluaville mahdollisuuden. Toivon myös aloittavani asiallista keskustelua aiheesta ja toivon saavani mielipiteitä asioista, sain tähän tiivistettyä hyvin ajatukseni tupakoinnista. Mutta kuitenkin olen varma että jotain unohtui, joten lisäilen kun muistan. Hyvät kanssakeskustelijat lava on teidän :)