En uskalla nousta vaa'alle

Mikä mulla on kun kadehdin välillä miten jotkut pääsevät anorektisiin mittoihin? Haluaisin itsekkin pystyä laihduttamaan niin paljon, mutta jossain vaiheessa jokin sanoo stop ja tajuan sen olevan väärin. Välillä tunnen itseni niin vastenmielisen lihavaksi etten kehtaa edes pitää tiukkoja farkkuja, vaan haluan aina peittaa takamukseni. Välillä taas tunnen itseni juuri sopivan laihaksi ja silloin tunnen itseni viehättäväksi. Kun tunnen itseni lihavaksi koitan syödä niin vähän kuin mahdollista ja olen tyytyväinen mitä vähemmän onnistun päivän aikana syömään, kun taas en välitä tai tunnen itseni sopivaksi voin syödä karkkia ja muuta epäterveellistä paljonkin ilman huonoa omatuntoa. Mietin silti aina päivän mittaan saatua kalorimäärää, eli jos en olesyönyt muuta päivän aikana saatan ahmia enemmän epäterveellistä, kun taas silloin kun olen syönyt normaalia ruokaa päivän mittaan, kiellän itseltäni kaiken hyvän. Epäonnistun tässä silti aika ajoin ja silloin ajattelen aina aloittavani rajun dieetin seuraavana päivänä. Vertailen aina omaa lautasta ja ruokamäärää ystävieni ruokatottumuksiini ja omia mittojani heidän ulkonäköönsä.
En ole uskaltanut käydä vaa'alla aikoihin koska se saa oloni kurjaksi, viimeksi olin kuitenkin about 168cm 60kg, mikä tuntuu lukuina aivan älyttömän paljolta, ystäväni pitävät minua silti laihana ja sanovat tyhmäksi jos sanon itseäni lihavaksi... En usko heidän puheitaan.