Konginkankaan turmasta

FeO

Sain yhdeltä ystävältäni tälläisen viestin, jossa yksi konginkankaan kolarista hengissä selvinnyt tyttö kertoo:

>>Olen Saara 15v. Olin mukana menossa Rukalle kun tämä bussionnettomuus tapahtui 19.3.04.

17.3.04

Ystäväni Mira piti syntymäpäiväjuhlat. Juhlat pidettiin toisen ystäväni Neean luona. Juhlissa juotiin ja poltettiin ja tehtiin kaikkea mitä ei saisi tehdä. Silloin emme ajatelleet kaikkea juomisen ja tupakan haittapuolia.

18.3.04

Hyppytunnilla olin Neean, Miran, Janin ja Mikaelin kanssa hampurilaisella läheisessä mäkkärissä. Vielä sinä iltana lähdimme Rukalle. Kaikki oli pakattu mukaan, hammasharja, cd-levyt, kirjat, vaihtovaatteet ym. Neea ja Mira olivat lähdössä myös mukaan kyseiselle leirille.

Pääsimme istumaan bussiin ja olimme kaikki valmiina lähtöön. Leirinjohtajamme kuulutti vielä mikrofonilla kaikille hyvää matkaa ja ilmoitti kuinka kauan matka tulisi kestämään. Pääsimme matkaan. Muutama eka tunti meni kun katselimme maisemia ja juttelimme. Sitten kello alkoi näyttää jo paljon ja minua alkoi väsyttää. Mira ja Neea eivät alkaneet vielä nukkua.

Yöllä heräsin ja huomasin Neean ja Miran nukkuvan myös. Moni muukin bussissa nukkui jo. Vain muutamat olivat vielä hereillä ja pelasivat korttia. Päätin käydä bussin vessassa ja jatkaa sitten uniani. Pääsin vessaan ja pistin oven lukkoon ja istahdin pöntölle. Kuului hirveä jysähdys ja lennähdin pois pöntöltä. Sitten kaaduin kun tunsin bussin heittelehtivän. Kuulin kuinka bussin lasit menivät rikki ylhäällä ja kuinka kaikki kiljuivat. Minäkin väänsin pienen tuskanvoihkauksen kun käteni vääntyi alleni. Käteen sattui hirveästi mutta onneksi oikea käteni oli vielä kunnossa.

Avasin vessan oven ja tulin ulos vessasta. Sitten näin kuinka Neea huitoi käsillään
penkkirivien välistä. Juoksin heti auttamaan häntä ja samalla huomasin Miran jonka kasvot olivat aivan täynnä lasinsiruja, ne olivat veressä. Raahasin Neean pois bussista. Ulkona halasin Neeaa ja itkin aivan hirveästi.Oli KAMALAA nähdä Miran kasvot.

Ulkona näin kuinka joku rekkakuski tuli itkien myös pois rekastaan ja ryntäsi bussiin pelastamaan muita. Katsoin vielä sisälle bussiin, paperirullat melkein peittivät näkyvyyden. Mutta pian oli nekin saatu raivattua ulos bussista. Sitten selvinneitä käskettin auttamaan muita bussissa olevia. Neea oli jo sillä aikaa hävinnyt jonnekkin. Hänet oli varmaan viety turvaan, ajattelin. Menin tietysti ensin Miran luokse. Pyysin häntä puhumaan minulle, mutta hän ei vastannut mitään. Sitten yritin siirtää paperirullaa pois hänen päältään, mutta se oli jäänyt jumiin Miran jalan ja edessä olevan istuimen väliin. Huusin apua ja vieressäni oleva isokokoinen mies auttoi saamaan paperirullan pois ja kantamaan Mirankin ulos bussista.

Kun pääsimme ulos bussista, ambulansseja, poliiseja ja paloautoja oli joka puolella. Myös MTV3 mediat, Ilta-lehti ja Ylen radio paikalla. Mira vietiin ambulanssiin ja minulle
kerrottiin, että Neeakin oli viety. Minutkin vietiin pois tutkittavaksi jonkun ikäiseni pojan kanssa ambulanssilla. Itkin vieläkin ja se poikakin itki. Emme puhuneet toisillemme mitään, vain itkimme. Kun pääsimme sairaalaan minut vietiin omalle osastolle ja siellä minut tutkittiin perin pohjin. Minulla todettiin pieni hiusmurtuma vasemmassa kädessä. Sain viettää loppuyöni sairaalassa mutta sitä ennen soitin kotiin kertoakseni, että olin täysin turvassa. Vanhempani lähtivät heti siltä istumalta tulemaan tänne.

20.3.04

Nyt olen kotona ja minulle on ilmoitettu, että kumpikaan ystävistäni ei selvinnyt tapahtumasta. Kummatkin menehtyivät. Itken vieläkin tätä tekstiä kirjoittaessani. En pääse tästä koskaan ylitse. Mira ja Neea olivat kummatkin olleet ystäviäni 3-vuotiaasta asti. Eikä meitä ole koskaan erotettu. Olimme tehneet aina kaiken kolmistaan.

Ja siitä kaikki voi olla varmoja, etten aio enää ikinä polttaa tai juoda. Kävin jo niin lähellä kuolemaa etten aio lyhentää elämääni enää yhtään. Ajatelkaa myös sitä, että ettette välttämättä saisi tietää tätä kaikkea, jos en olisi herännyt silloin ja mennyt vessaan. Saattaisi olla, että olisin nyt siellä missä Mira ja Neeakin. Viemme vielä tänään Miran ja Neean vanhemmille suruvalittelumme.

Kirjoitin nämä tapahtumat kaikille luettavaksi että voisitte ajatella tätä vakavaa onnettomuutta ainakin 10 minuuttia omassa päässänne. Tämä koskettaa kaikkia lähiomaisia, kuin myös niitä
kaikkia muita Suomen nuoria.

Lähetä tämä niin monelle kuin mahdollista. Kunnianosoituksena sille, että todellakin tämä koskettaa sinua. Kirje on tarkoitus saada kiertämään koko Suomessa useamman vuoden ajan, että muistamme tähän astisen Suomen suurimman tapaturman.

VÄLITTÄKÄÄ.

21

15704

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • osaaottamaton

      en voi sanoo välittäväni, jos joku selittää et hän, 15v pikkugimma, nostaa 700kg painavan paperirullan yhden miehen avulla... mikään tapaus ei nosta sellasta adrenaliinivirtaa, et sellanen ois mahollista...
      osaa otan niiden suruun, jotka oikeesti olivat turmabussissa...

    • mie

      minä ainaki välitän. oikeesti. multa on kuollu 2 tuttua vuoden sisällä, joten nyt ku kuvittelen miltä näitten nuorten läheisistä tuntuu... se on nii väärin. ja uskon että TODELLA MONET MUUTKIN välittävät oikeasti, vaikka tämä konginkankaan tapaturma ei heidän elämäänsä mullistaisikaan.

    • Flamedancer

      Ihmisiä kuolee joka päivä. Joku kuolee vanhuuteen, joku sairauteen, joku onnettomuudessa, joku tappaa itsensä. Niin se vain on. Tän vuoden puolella kaks tuttua on kuollut. Toinen oli 85-vuotias vanhus, joka sairasti pitkään. Toinen oli 17-vuotias tyttö, joka kuoli onnettomuudessa. Tietysti tulee surullinen olo, kun tuttu kuolee tapahtu se yllättäen yhdessä illassa tai kahden viikon ajan. Mutta elämä jatkuu. Jotkut tippuu junasta, mutta me muut yhä matkataan kohti sitä viimestä pysäkkiä, mutta sekään ei ole tän junan päättäri. Tietysti kuolleita on hyvä muistaa ja kunnioittaa, mut liika sureminen ja jauhaminen vie siitä kuolemasta sen kunnian ja ylpeyden. Eiköhän päästetä jo ne menneet vapauteen, eikä kituuteta kenenkään henkeä tällä ahdistavalla pikkupallolla. Muistetaan kaikki, mitä meillä vielä on, eikä itketä sen perään, mitä meillä oli. Koska sillon ehkä moni muukin hyvä ja kaunis asia kuolee huomaamatta.

    • Fucking Female

      Miulla on suurinpiirteen samanlaiset tunnelmat kaikista onnettomuuksista jotka ei kosketa mitenkään miun läheisiä tai miuta, mutta tunnen pientä kaksinaamaista myötätuntoa kuitenkin.

    • tyttö.90

      että jos tämä tarina on TODELLA totta, niin haluaisikohan ystäväsi alkaa meilikamukseni?
      ja ihan totta.

    • ressi-Rami

      Onpa mielenkiintoista, kuinka 15 v tyttö siirtelee jonkun miehen kanssa 780 kilon paperirullia tosta noin vain sivuun ja auttelee yhtä jos toista. Ikäänkuin tämän kirjoituksen tyttö olisi ollut onnettomuuspaikan sankaritar.

      Sanoisin. Tämän kirjoituksen kirjoittaja ei ole ollut koko onnettomuudessa mukana. On ikävää, että tällaisten karmeitten onnettomuuksien kustannuksella, jotkut kehtaa kirjoitella tällaista potaskaa.

      • samaa mieltä

        Totta.


      • Olen täysin samaa mieltä sinun kanssa ja joku on vaan keksinyt koko jutun. Ensinnäkin jos joku matkustajista olisi ollut törmäyksen aikana wc:ssa niin ei hän olisi millään voinut sieltä omin vain tulla sieltä pois jos ylipäätään olisi selvinnyt hengissä koska paperirullat oli menneet lähes puoleenväliin bussia ja juuri tämä wc oli estänyt ettei niitä rullia päässyt takaosaan mikä oli todennäköisesti ainakin osan hengissä selvinneiden pelastus ja wc oli ollut myös täysin murskana joka oli tässä linja-auto mallissa keskellä bussia. Kun kuvia onnettomuus bussista on näytetty niin niistäkin aivan selvästi näkee kuinka rullia oli bussin puoliväliin sinkoutunut ja wc:n kohdilla katossa ollut televisiokin oli vääntynyt rullan osuessa siihen. Ei sinne bussiin olisi edes millään päässyt kukaan ulkopuolinen ennen pelastus laitoksen tuloa. Lisäksi tämä turmarekan kuljettajahan oli ollut täysin shokissa ja eikä siinä varmasti kukaan muukaan paikalle sattunut olisi kyennyt ainakaan kovin fyysisiin aputoimiin muuta kuin nuo ammattilaiset. Itse muistan hyvin kunnolinnitse tuohon aikaan yhdessä Ylivieskalaisessa autoliikkeessä töissä muistan kun eräs tuttuni joka oli varaosa myyjänä tässä liikkeessä kertoi siitä yhdestä rekkakuskista joka ajoi tuolloin postin rekkaa ja oli tulossa Ylivieskaan turvapaikan ohi ja hän oli silloin ensimmäisten joukossa siihen tullut kun oli kertonut että joku tyttö oli tullut huutamaan apua jne. Ylivieskaan päästyään tämä ylivieskalainen rekkakuski oli mennyt shokkiin kun oli siinä aamupäivän aikana tajunnut kuinka vakava onnettomuus kyseessä ja työhommat tehtyään hänkin oli mennyt hakemaan apua terveyskeskuksesta ja hänelläkin oli muistaakseni pitkä sairasloma.


    • Empaatiittinen

      Eipä taida olla totta tämä "tarina".

      Mutta en minä ainakaan sure niiden kuolleiden puolesta, tuota tekstiä lukiessakin (vaikka tiedänkin sen olevan feikki) tuli vedet silmiin, koska tunsin empatiaa niitä kohtaan jotka selvisivät, asetin itseni tämän kertomuksen kertojan asemaan ja mietin mitlä itsestäni tuntuisi jos olisin tuossa tilanteessa, itse selvinneenä, mutta näkisin kaikkien kavereiden kuolleen ja ilonpidon loppuneen.

      Sitä kutsutaan empatiakyvyksi, joillakin on kykyä empatiaan ja toisilla taas ei. Mutta kyllä minulla on suru kaikkien omaisten ja onnettomuudessa olleiden puolesta, vaikka suruni varmasti pientä onkin heidän suruunsa verrattuna, uskon että myös joillekkin omaisille on tärkeää, ettei muutkaan heidän murhettaan ole unohtaneet, vaan ottavat siihen hieman osaa itsekkin, ei varmasti kaikille se merkitse mitään, mutta varmasti joillekkin kyllä.

    • En ole ihan päinvastaistakaan mieltä. Julkinen media- ja some-voivottelu lähtee helposti käsistä.

      Ei ole sekään harvinaista, että jotkut sairastuneet tai tapaturmissa olleet pitävät kovaa some-mekkalaa ja alkavat käyttäytyä siten kuin kokemus automaattisesti tekisi uhreistaan asiantuntijaguruja vähän joka saralla. "Menetin munuaiseni joten älä tuu mulle päätäs aukoo", "Mä oon ollu kolarissa ja muut ei, joten mun kuulu päästä Prisman jonossa edelle", "Mulla on kuule sellanen elämäntarina et älä luulekaan tietäväsi mistään mitään".

      Ei se nyt oikein hienostunutta ole noilla asioilla mässäillä.

      • Kdndndnd

        Näin on


    • täyttä potaskaa!

      Tuota... tämä kirjoituksen kirjoittaja ei ole edes ollut koko onnettomuudessa mukana. On tosi harvinaista että joku rekkakuski jaksaa nostaa 780 kilon painoisia paperirullia tuosta noin vaan sivuun yhden nuoren tytön avulla. Ja siinä kuolleiden listassa ei edes ollut ketään Miraa eikä Neea.
      Tässä on kaikki oikeasti kuolleet:
      Maria Aaltonen, Espoo, s. 1983
      Jussi Ala-Viikari, Helsinki, s. 1975
      Krista Björklund, Helsinki, s. 1975
      Laura Hämäläinen, Vantaa, s. 1974
      Jaana Kaukomaa, Helsinki, s. 1974
      Jaakko Ketola, Espoo, s. 1974
      Johanna Ketola, Espoo, s. 1974
      Kari Koistinen, Helsinki, s. 1956
      Petra Launis, Helsinki, s. 1983
      Emilia Lauttamäki, Pylkönmäki, s. 1986
      Jouni Lemmke, Helsinki, s. 1964
      Laura Liimatainen, Saarijärvi, s. 1986
      Meri Luostarinen, Espoo, s. 1986
      Kaisu Mononen, Helsinki, s. 1974
      Linda Mutka, Helsinki, s. 1983
      Petri (Kari) Peuhkurinen, Espoo, s. 1974
      Sami Rajanen, Espoo, s. 1974
      Pauli Rissanen, Helsinki, s. 1961
      Liinamaija Ruohomäki, Espoo, s. 1983
      Eerika Siren, Helsinki, s. 1978
      Jarmo Sohlman, Järvenpää, s. 1974
      Erkki Ström, Vantaa, s. 1947
      Anne Sundell, Pori, s. 1957

      Ikävää kun jotkut pilailee tälläisillä asioilla.

    • tosiasioitavain

      ei pystynyt rekkakuskikaan ajamaan moneen vuoteen
      liikenne on vaarallista
      hiljennä liukkaalla mutta älä jarruttele

      • Anonyymi

        Kyllä se melko nopeeati alko ajamaan taas.


    • hemppa1

      Tuossa kertomuksessa on varmasti käytetty nimimerkkejä eikä oikeita nimiä. Tarina meni ihan niinkuin tämä onnettomuus oikeasti joten juttu on varmasti tosi.

    • uutyu

      Tää aloitus on trolli, jolla kirjoittaja haluaa vain toitottaa kaikille, että älkää polttako tai juoko. Mikäs siinä ettei polta tai juo, mutta aika outoa sotkea asiaan vakava suuronnettomuus, joka ei liity asiaan lainkaan ja jossa kuoli ja vaikeavammautui bussillinen ihmisiä.

      Katsokaa, mistä tämä hänen itse päästänsä keksimä juttu on muka peräisin, selitys on täysin älytön: "Sain yhdeltä ystävältäni tälläisen viestin, jossa yksi konginkankaan kolarista hengissä selvinnyt tyttö kertoo"

      Eli ok sanoa että älkää juoko tai polttako, mutta aika pelleilyä keksiä tällainen satu ja ratsastaa muiden kuolemilla

    • hemppa1

      Kuka tahansa nuori ei voi tietää noin yksityiskohtaisia asioita turmasta, jollei se jollain tapaa merkitsisi itselle jotain (kuten vaikka joku tuttu oli mukana onnettomuudessa.)
      Kaveripiirit voivat olla laajat ja tällaiset viestit kiertää moniakin vaikka puolivieraita ihmisiä, vaikka se kyseinen onnettomuuteen joutunut henkilö ei olisikaan juuri tämän kirjoittajan paras kaveri. Lisäksi tällaisissa käytetään aina nimimerkkejä ja mahdollisesti myös joitakin liian paljastavia asioita on muutettu yksityisihmisten suojelun vuoksi, ilman että onnettomuuden tosiasiat muuttuisivat liikaa.

    • faktaakehiin

      Todella typerä feikki tarina. Kukaan ei nostele edes pikkasen niitä paperirullia, toisekseen kukaan ei olisi selvinnyt bussin vessassa noin hyvässä kunnossa ja vielä kävellyt bussin käytävällä,kaikki oli tohjona. Vaikka sepostus on vanha, häpeä.

    • uutinen

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3105
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      26
      2193
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1759
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1627
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1361
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1321
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1246
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1200
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1157
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1057
    Aihe