En tiedä mistä aloitan.. Olo on sekava..
24.2.2010 syntyi pieni poika 1025g/35.5cm. Tänään siis kaksi viikkoa vanha ja 1120g/37.5cm. Helsingissä k7os. hoidossa..
Seuraavana päivänä syntymän jälkeen lääkäri puhui aivoverenvuodosta aste neljä.. Syntymämitta pään suhteen oli 24.9 ja nyt on 26.5.. Puhuvat pään kasvusta.. Huoli kova.. Olo on ihan sekava..
17.2.2010 minulta meni lapsivesi, jonka seurauksena jouduin helsinkiin vuodelepoon naistenkliniikalle.. Crp nousi, eikä antibioottien avullakaan laskenut. Siksi käynnistys..
Mitä odotan tulevalle lapseni suhteen.. Itken itseni uneen pahan olon vuoksi. Kolmen viikon aikana, kaksi päivää en ole itkeny.. Muutoin kyllä.. Pojalla on vahvat keuhkot, niissä ei ole mtn vikaa. Olemme saaneet hänet kenguruhoitoon kolme krt.. Kun poika on sylissä.. Unohdan kaiken sen pahanolon..
Tunnen hirveää syyllisyyttä tähän tilanteeseen.. Mutta en löydä vastausta.. Mielessäni pyörii vain miksi?? Mieheni tukee minua, samoin perheeni.. Yritän olla vahva, mutta pelkään..
Pidän "päiväkirjaa" tuntemuksistani. Se ei ole salainen, annan läheisilleni oikeuden lukea, näin he ymmärtävät tuskaani.. En vain ole aina valmis keskustelemaan..
Te jotka olette kokeneet saman.. Toivon teidän kommentoivan.. Myös siitä mitä tunsitte kun tilanteenne oli tämä..
Tärkeää!
3
922
Vastaukset
- Saman kokenut
Hei,
Itselleni syntyi pari vuotta sitten pieni keskostyttö, joka painoi vähän päälle kilon. Olimme onnekkaita ja kaikki meni lopulta hyvin, vaikka huoli oli kova. Aluksi menin kuin sumussa ja ahdistus on purkautunut pikkuhiljaa jälkikäteen. Pelolta et varmasti voi välttyä etkä huolelta. Asian kanssa on vain elettävä, mutta muista hakea tukea tilanteellenne mistä vain voit. Vaikka itse koen, ettei asiaa voi ymmärtää oikein kuin toinen keskoslapsen äiti. Oletko rekisteröitynyt keskoslasten vanhemmille tarkoitettuun kevyt-keskusteluun? Siellä näitä meitä keskosten äitejä on paljon ja ne on suljettu ulkopuolisilta. Muistaakseni sinne löytää ainakin mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta tai ehkä googlen kautta jos laitat hakusanaksi kevyt. En muista ulkoa osoitetta.
Kuulostaa kuitenkin lupaavalta, että olette saaneet vauvanne jo kenguruhoitoon. Se on hyvä merkki. Käsittääkseni myös pienet aivoverenvuodot on keskosilla yleisiä eikä niistä jää välttämättä mitään sen kummempaa, mutta kevyt-keskustelusta löydät varmasti paljon enemmän tietoa. Ja kysy rohkeasti hoitajilta kaikki mikä askarruttaa.
Toivotan kovasti voimia sinulle ja perheellesi ja uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy. Niin monista pienistä keskosista on kasvanut ihan tavallisia ihmisiä, joskin asteen verran muita ihmeellisempiä:). Aika mitä nyt elätte on hyvin raskasta, mutta tulee vielä se päivä kun saatte ihanan vauvanne kotiin.- ..
Meillä poika syntyi viime syksynä rv 33 6 raskausmyrkytyksen takia, sairaalassa ehdin virua vaan neljä päivää kunnes sektio tehtiin kiireelllisesti, oli jotkut virtaukset istukassa menneet ihan päi honkia. Poika synty mitoilla 1565 ja 42 cm. Alku oli tosi sekavaa aikaa, en ymmärtäny mistään mitään, kaikki koneet siellä vaan piippaili ja välillä hällärit soi ja mä olin ihan paniikissa, että nytkö on hätä käsillä. Kun en tosiaan alkuun heti asioista ymmärtänyt laitoin hoitajat aika koville ja pistin ne selittämään asiat suomenkielellä (ei siis sairaalakielellä) niin moneen kertaan että ymmärsin varmasti mistä on kysymys. Alusta asti meillä ainoana huolenaiheena oli pieni paino, moneen kertaan hoitajat mulle sanoivat, että poika on täälä vaan kasvamassa, eikä hänellä ole mitään hätää...olin niin väsynyt, katkera ja hämmentynyt että muistan ajatelleeni, että ne vaan sanoo noin. No ei se niin ollut, poika tosiaan kasvoi kolmen viikon ajan keskolassa ja sitten saimme hänet jo kotiin! :) Kerran pään ultrassa meillä löydettiin aivoista pieni "kuula" joka kontrolloitiin sitten viikon päästä, "kuula" oli hävinnyt aivoista, lääkäri selitti että kysymys oli tietokoneiden aiheuttamasta häikästä, näin meillä. Oma ahdistukseni ja itseni syyllistäminen on ollut kovimmillaan nyt kun poika on jo hyvän kokoinen ja terve tapaus, annan jotenkin itselleni luvan käsitellä asiaa. Kun poika oli sairaalassa kielsin ihmisiä kysymästä minun vointiani, sanoin, etten halua puhua siitä enkä jaksa, puhun sitten kun poika on terve ja kotona, en siis antanut itelleni edes mahdollisuutta murtua. Kyllähän niitä öitä tuli itkettyä mutta jotenkin sekin helpottaa ajan myötä :)
Ihan hirmusesti voimia sinne teille, ja tosiaan kenguruhoitoon pääseminen on hyvä merkki :)
- äippä kans.
Nuin pienenä saadut (vakavammatkin) vammat kyllä korjautuvat kuin ihmeen kaupalla. Anna ajan vain kulua. Elä rauhassa eteenpäin.
Itselläni, silloin kun synnyin, hoitaja kolhaisi päätäni johonkin (niin äitini kertoi) ja saamastani tällistä johtuen en sitten oppinutkaan puhumaan enkä kävelemään ennen kuin kolmivuotiaana. Aivojen vaurioituneen osan hommat ottaa hoitaakseen toinen osa, uudelleen järjestely vain vienee hieman aikaa. (Lastenlinnassa olin tutkimushoidossa vuoden)
Itselläni on tänäpäivänä kolme lasta ja teollisuusyritys (oma). Hyvin pyyhkii. Elämäni on täysin normaalia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2513669Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2631273Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin591208- 841046
Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes931000eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.93935Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä56916En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin117870- 169863
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki14814