haukkuu

LAPINPOROKOIRA:
Lapinporokoira on henkäys menneisyydestä. Lapin poromiesten keskuudessa näitä koiria on ollut vuosisatoja paimentamassa porotokkia. Ilman koiraansa lappalainen ei olisi selvinnyt tokastaan. Porokoiraa käytettiin apuna tokkien siirtämisessä, kokoamisessa ja erottelussa, sekä porojen puolustuksessa susilta ja ahmoilta.

Lapinporokoiralla on tyypillinen paimentavan rodun luonne. Rotumääritelmän mukaan se on tottelevainen, rauhallinen, tarmokas, palvelushaluinen, sekä työssään herkkähaukkuinen. Haukku on erilaiselta kalskahtavaa paimennushaukkua. Se on ystävällinen, mutta vieraita kohtaan yleensä välinpitämätön. Porokoira on myös hyvähermoinen ja tasapainoinen koira.

Porokoira sopii elämään niin sisällä kuin ulkonakin, mutta se kaipaa seuraa ja tekemistä. Jos koiralla ei ole tarpeeksi tekemistä, se saattaa turhautua ja muuttua käyttäytymiseltään jopa häiritseväksi.

Rodun synnynnäinen paimennusvietti pyritään säilyttämään luonteessa. Useimmat lapinporokoirat soveltuvat edelleenkin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

SUOMENLAPINKOIRA:
Suomenlapinkoira on ystävällinen, rohkea, itsenäinen, nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Sillä on suuri halu miellyttää omistajaansa ja sen vuoksi sitä pidetään helposti koulutettavana. Se sopeutuu varsin helposti erilaisiin ympäristöihin ja tulee hyvin toimeen muun muassa lasten kanssa. Nartut ovat uroksia nöyrempiä ja urokset vaativat kasvatuksessa hieman tiukemman otteen. Vartioimisvietti on yleensä selvä, mutta voimakasta paimennusviettiä ei enää kaikilta yksilöiltä löydy.

Lapinkoira tarkkailee perheen toimia hieman sivusta mutta on ehdottoman kiinnostunut laumansa tekemisistä. Rodussa on tavattu herkkähaukkuisia yksilöitä, mutta ominaisuus on hallittavissa johdonmukaisella koulutuksella, jolloin koiraa voi pitää myös kerrostalossa. Lapinkoira kaipaa paljon toimintaa, ja sen kanssa on lähdettävä liikkeelle satoi tai paistoi. Se viihtyy hyvin ulkona, mutta tarhakoiraksi se ei käy, koska se kaipaa ihmisen seuraa.


-Minusta kuulostaa siltä,että koirilla ei välttämättä ole tarpeeksi tekemistä,ja koulutusta.Niinpä ne pitävät luontaisen vaistonsa vuoksi tehtävänään vahtia laumaa,ja purkavat ehkä turhautuneisuuttaan haukkumalla. Vaikea kuitenkin sanoa tuntematta omistajaa,ja hänen liikkumistottumuksiaan.Mutta kyseessähän on kaksi hyvin energistä,ja paljon liikuntaa tarvitsevaa rotua.Joille ei riitä pelkkä narun päässä juokseminen,ja koska rodut ovat myös erittäin fiksuja ne tarvivat ns.aivojumppaa,ja tehtäviä.Niiden pitää saada purkaa energiaansa,tai tuloksena on hyperaktiivinen,jopa ärsyttävä koira.