Kun opiskelin hoitoalalle, opiskelukavereiden kanssa usein ihmettelimme oppikirjojen epäselkeitä lauserakenteita. Monet kirjat olivat sellaisia että hirveästi oli sivuja mutta itse asiaa vain muutaman lauseen verran (kun oikoluki ja etsi olennaisen).
Muutaman opettajan tapa puhua oli kuin oppikirjoista, liirumlaarua. Onneksi sentään ihan tavallista selkokieltä puhuvia opettajia oli suurin osa.
Nykyisessä työpaikassani pomolla on tapana muodostaa megapitkiä lauseita silloin, kun pitää setviä jotain epäkohtia ja varsinkin silloin kun nakittaa jollekin ylimääräisiä töitä muun työn lisäksi.
Tänään sain palautetta pomolta eräästä asiasta jonka olin jättänyt tekemättä. En tahallani, vaan siksi että en osaa kyseistä työtehtävää vielä kyllin hyvin, en ole saanut perehdytystä.
Pomo piti pitkän saarnan minulle, sanoja sanojen perään. "Me opimme jokainen tekemällä, vain tekemällä oppii ja harjoittelemalla...nyt kun lähdemme siitä että...jokainen sidosryhmä liittyy kiinteästi...me olemme yksilöitä...ja ja ja...tämä kuuluu hoitajan työhön...pyrimme joustavuuteen...ja ja ja...toinen toistamme auttaen...tulisi jokaisen sisäistää ja ymmärtää, ennekaikkea...kaikkea ja ja ja"
Ja jaarituksen loputtua tajusin hiljalleen asian ytimen : minut oli haukuttu, ojennettu ruotuun ja nakitettu tekemään kaverinkin työt.
Oikeasti, tulipas selainen olo että olen tyhmä tollukka maalta, en ymmärrä puhetta, en osaa mitään. Ja sitten itkin päälle kun kukaan ei nähnyt. Taidan olla liian fiksussa työpaikassa, itse pyrin niin puhumaan kuin kirjoittamaankin selkeästi ja ytimekkäästi.
Muutaman opettajan tapa puhua oli kuin oppikirjoista, liirumlaarua. Onneksi sentään ihan tavallista selkokieltä puhuvia opettajia oli suurin osa.
Nykyisessä työpaikassani pomolla on tapana muodostaa megapitkiä lauseita silloin, kun pitää setviä jotain epäkohtia ja varsinkin silloin kun nakittaa jollekin ylimääräisiä töitä muun työn lisäksi.
Tänään sain palautetta pomolta eräästä asiasta jonka olin jättänyt tekemättä. En tahallani, vaan siksi että en osaa kyseistä työtehtävää vielä kyllin hyvin, en ole saanut perehdytystä.
Pomo piti pitkän saarnan minulle, sanoja sanojen perään. "Me opimme jokainen tekemällä, vain tekemällä oppii ja harjoittelemalla...nyt kun lähdemme siitä että...jokainen sidosryhmä liittyy kiinteästi...me olemme yksilöitä...ja ja ja...tämä kuuluu hoitajan työhön...pyrimme joustavuuteen...ja ja ja...toinen toistamme auttaen...tulisi jokaisen sisäistää ja ymmärtää, ennekaikkea...kaikkea ja ja ja"
Ja jaarituksen loputtua tajusin hiljalleen asian ytimen : minut oli haukuttu, ojennettu ruotuun ja nakitettu tekemään kaverinkin työt.
Oikeasti, tulipas selainen olo että olen tyhmä tollukka maalta, en ymmärrä puhetta, en osaa mitään. Ja sitten itkin päälle kun kukaan ei nähnyt. Taidan olla liian fiksussa työpaikassa, itse pyrin niin puhumaan kuin kirjoittamaankin selkeästi ja ytimekkäästi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.