suusta, ettei elämä ilman alkoholia maistu miltään.
Mitä olet mieltä, eli onko joillekin alkoholistin elämä paras vaihtoehto, koska ei muuta valoa elämässä ole?
Monellakin on rikkinäinen elämä, kaikki menetetty ja tuska takana, jota ei kestä ilman päihteitä.
Mikä on sinun neuvosi heille?
Mitä olet mieltä, eli onko joillekin alkoholistin elämä paras vaihtoehto, koska ei muuta valoa elämässä ole?
Monellakin on rikkinäinen elämä, kaikki menetetty ja tuska takana, jota ei kestä ilman päihteitä.
Mikä on sinun neuvosi heille?
Vastaukset 10
Vanhimmat
voisivat lopettaa kusetuksen ja ottaa ihan itse vastuuta sairaudestaan.
juomiseen löytyy aina tekosyy,ihan aina.
tämä asia pitäisi myös juopon läheisten tietää sekä ymmärtää eli pitää lopettaa paapominen ja "ymmärtäminen".
täytyy antaa juopolle edes mahdollisuus muuttaa elämänsä.
myös juomattomuuteen on syynsä mutta sitä ei tarvitse keksiä.
"tämä asia pitäisi myös juopon läheisten tietää sekä ymmärtää eli pitää lopettaa paapominen ja "ymmärtäminen".
täytyy antaa juopolle edes mahdollisuus muuttaa elämänsä"... eikös tuo nyt ole edelleen vastuun siirtoa pois alkoholistilta itseltään??? Eikös juopolla ole aina mahdollisuus lopettaa juomisensa, jos niin itse haluaa?
Klassinen tarina: Olen itse ollut 15 vuotta yhdessä juopon kanssa - koko ajan kipuillen - ja itse rinnalla sairastuen niin, että irrottautuminen on tosi vaikeaa (varmaan olin jo valmiiksikin riippuvainen, koska ähän jäin). Monet kerrat olen eroa yrittänyt, mutta siinä epäonnistunut! En tiedä, miten auttaisin itseäni - puolisoani en ole enää vuosiin kuvitellutkaan voivani auttaai!
Jokaisella on vastoinkäymisiä elämässä, mutta alkoholilla ne vastoinkäymiset vain väliaikaisesti, toistuvissa humalatiloissa unohdetaan, ja jätetään vaille muutosta tai ratkaisua.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Koskaan asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä voisi alkoholilla vielä pahentaa.
päihdeterapeuttien suusta, että jos noin ajattelee, on jo ongelmissa. Omalla kohdallani juoma-aikojen parhainkin päivä oli huonompi kuin nyt muutaman raittiin vuoden aikana paskin.
Tavallinen marssijärjestys:
1. Pää pensaaseen ja viinaa murheeseen, se kun maistuu.
2. Pää pensaassa juodaan lisää viinaa.
3. Ei maistu enää viinakaan, mutta on pakko juoda, kun krapulat ja todellisuus pelottavat.
4. Ei maistu enää mikään.
Viinasta saa kyllä voimakkaita elämyksiä. Ensin on suurenmoista, hauskaa ja maailmojasyleilevää; omasta mielestä ainakin. Sittemmin positiiviset tunne-elämykset saavat vaihtua negatiivisempiin, mutta vähintään yhtä voimakkaisiin kokemuksiin: on harha-aistimusten maustamia öitä, joita sulostuttavat kylmä hiki, oksennukset, puistatukset ja toive, että aamu ei ikinä tulisi vaikka ei nukkua voikaan/uskallakaan. On voimakkaita mielitekoja juoda lisää ja lisää viinaa, jotta saavuttaisi tuon alkuvuosien euforian. Mielen taustalla on koko ajan voimakas häpeän ja syyllisyyden tunne. Sittemmin, vielä myöhemmin, tulee vahvoja elämyksiä sairaaloiden, terveyskeskusten ja poliklinikoiden tapaturma-osastoilta, joissa paikkaillaan kaatumisissa, putoamisissa ja tappeluissa tulleita kolhuja, haavoja ja murtumia. Jonkin ajan kuluttua mennään ambulanssilla sairaaloiden letku-osastoille, joissa saa vahvoja tunnelmia elämän katoavuudesta eli pelkää kuolemaa. Lopulta kuolee letkuissa, kamalissa tuskissa, auton alla, hukkumalla, paleltumalla tai omaan oksennukseensa tukehtumalla. Suosittelen niille, jotka haluavat elää vahvojen elämysten täyttämän elämän!
Itseni on ainakin kerranviikossa saatava lärvit vedettyä, ei tätä elämää muuten kestä. Alkoholisti en siis ole vaan työssäkäyvä nuorimies.
Ole ensin esimerkiksi kuukausi ilman viinaa, ja päättele sen jälkeen, oletko alkoholiriippuvainen vai et?
Pystytkö kuukauteen?
No kerrohan, miksi kirjoitat tällä alkoholistien ja alkoholiongelmaisten palstalla, jos olet terve työssä käyvä nuorimies? Jos sittenkin olisi halu vähentää tai jos sittenkin on ongelmia??;)
elossa kun monet mun ikätoverit ei. Lopetin 40-kymppisenä kovan dokaamisen, kaverit ei.