päivältä ja hetki hetkeltä enemmän. Kaiken keskelläkin. Se on kuin jatkoa jollekin tarinalle, joka alkoi jo tuhansia vuosia sitten, mutta miten se päättyy? Saammeko sitä koskaan päätökseen?
http://www.youtube.com/watch?v=9OfFjyjL0r4
http://www.youtube.com/watch?v=9OfFjyjL0r4
Vastaukset 53
Vanhimmat
biisi väärä
Rakkaaniko siellä? Ei tämä varmasti koskaan pääty. Anteeksi, itken....
Itte. Ma pelota anerikanan kansa. Mukkanavaa.
Mitta te itte tassa?
Mankaa nukkunamannaan!
toi luki häiriö
Ja sinulla yhdyssanojen kanssa vielä tekemistä...
;)
Hyvän kysyit !!!!!
Tää on loppumaton tarina...ikuisesti sinun.
Aivan kuin olisit ollut tuossa hmm... vieressä enkelini : )
Vähän ristiriitainen oot noissa kysymyksissä, kun tarina on alkanut jo kertomasi mukaan tuhansia vuosia sitten, eli kyseessä on oletettavasti jatkumo jolle ei ole loppua, mutta onko sellaiselle olemassa loppua ja onko yleensäkään millekään periaatteessa loppua kun kaiken jälkeen on aina kuitenkin jotain, ei koskaan voi olla tilannetta että ei ole mitään enää kun sekin on jotain se ei mitään. Siis kumpikohan on nyt enemmän utopistinen ajastuksissaan kysyjä vai vastaaja, mutta totuus on kuitenkin varmasti molemmilla jonkinlaisen hämärän peitossa.
No tietysti voidaan sanoa että esimerkiksi eilen päivä loppui muutama minuutti sitten, mutta eihän se tavallaan mihinkään loppunut se eilinenkään siltä vaan loppui kuluvat tunnit kun siellähän sekin päivä ja muuten ne kaikki sen tunnitkin vielä eilisessä olemassa on ja tulee muistin mukana aina tähänkin päivään ja huomiseen ja aina senkin jälkeisiin päiviin kun vaan muistelee.
kesken, saanen muistuttaa.
100 kertainen valehtelija.
Onhan se aika naurettavaa ajatella, että lampun sammuminen halkoisi ikuisuutta. Ei kai tämä iankaikkisuus nyt niin yksinkertaista ole. Maapallon muoto muuttuu, voimme suistua radalta, sukeltaa lamppuun...siis aurinkoon. Missä silloin on aika? Kysyn vain.
Ei tarvitse vastata heti, menen nukkumaan.
vaikuttaa sykliseltä, kun sitä tarpeeksi kauas tarkastelee, ja vaikka valtakunnat vaikuttavat sortuvan ja päättyvän, jatkuu niiden perintö vielä pitkään. Jos tuntuu siltä, että on elänyt jo monta elämää ja tuntisi toisen jostain noista toisista, niin se päätös mitä etsin, koskee tätä nykyistä elämääni. Jääkö tarina tässä elämässä ikään kuin auki ja kesken, vai onko tuleeko sille kirjoitettua jonkinlaiset loppusanat? Kirjatkin päättyvät, mutta silti periaatteessa voisi ajatella niiden hahmojen elämän yhä jatkuvan - vain kertominen päättyy. Tarina jatkuu.
jotka uskovat sielunvaellukseen, uskovat, että samat tarvitsemamme opetukset tulevat eteemme elämästä toiseen. ts. jos et hoida asiaa nyt, tulee seuraavassa korkojen kera.
samoin uskon, että meillä on samoja "matkakumppaneita" seuranamme, elämästä toiseen. on niitä enkeleitä, jotka ovat meitä auttaneet, rakastettuja, mutta varmasti myös niitä, jotka meitä opettavat.
Juosta nyt pakoon kohtaamatta, olla saman edes aina, hassua hassuille : )
"matkakumppaneita" kuvailit osuvasti sielullasi...
Elämässä jokainen päivä on kirjoittamaton uusi sivu, sieluni ottaa vastaan sen
en taistele sitä vastaan... Tässä kohtaa jopa helpottavaa :) kun on juossut pakoon tänäänkin...
Elämä opettaa kunhan olemme tarpeeksi hereillä ; ) . Helpottavaa vapauttavaa on tässä elämässä rakastaa...ja tarkoitan sillä ymmärtämisentekoa kaikkinensa. Ja rakastaa ; ) Olla pisara suurempaa kokonaisuutta....
maksamista tässä elämässä on kyllä riittänyt ehkä kummallakin. Toivon vain, että joskus saan tämänkin kerrottua pois sydämeltäni. Kevään kautta kesää kohti?
"Korkoja" riittänyt riittämiin, kärsimyksestä ....
Tiedät kyllä mitä olot olleet, en soisi kellekään...
Eikö jo aleta selviämään... Opittukin jotain toivottovasti lisää, ei alkujaankaan kyllä
"tyhmempiä" oltu....tai mitä lie...
ainakaan nimettömiä viestejä kirjoittelemalla.
sinä nimesi, vaatteesi, ammattisi...
En ylpeile täällä ololla
En ylpeile kyllä oikein enää muutenkaan
pääsen täältä pois kyllä
jos en
takkuan täällä sitten samaa
suraavassakin elämässä
itselleni totesin
kiinni,
pääsetkö pois,
ja on itsestäsi kiinni,
onko aihetta ylpeillä.
On itsestäsi kiinni
mitä teet toiselle
ja miten,
onko aihetta ylpeillä.
Jos vain täällä takkuilee,
ei liene syytä ...
Aina on toinenkin vaihtoehto
mutta se on itsestäsi kiinni.
Sinulle totesin.
Että on yhteys edes johonkin. :)
Elämässä on hyvinkin viisasta luovuttaa, jos onnistumisen todennäköisyydet ovat pienet.
Mieli muuttuu, ja maailmasta löytyy muita syitä elää kuin epätoivoinen rakkaus. Elämässä on tärkeää osata nöyrtyä ja huomata rajoitukset, sopeutua tavoittelemaan realistisia päämääriä. Joskus joku suhde ei vain onnistu. Ihmiset ei kohtaa läheisyyden tasolla Huom! oikeassa elämässä ja sillä siisti! Idealisoitu päämäärää rakkaudessa on utopiaa!
jos vastaan tulee ainoastaan hylkimisreaktiota, on syytä lopettaa.
nöyrä ja sitkeä voi olla samanaikaisesti.
loppuun pitää viedä asiat. ettei tarvi myöhemmin miettiä, olisko vai ei.
mutta tuon kertomasi kokisin jo totaalisena hylkynä.
tyhmä kun ei pidä olla kuitenkaan.
mitä mä voin enää tehdä tämän enempää? minä en oikeasti hyljeksi sinua, en vain voi kohdata sinua.tai kyllä mä uskallan ja voin, mutta kun sinusta en saa selvää? etkö tajua? tiedän kuitenkin, että "hylkäisit" minut, eikä meistä ihan oikeasti voi tulla mitään tämän enempää -todellakaan!
ja tähän hylkäys asiaan palatakseni; minä tiedän, että tästä ei tulisi yhtään mitään. En oikeasti olisi vaatinut sinulta muutakin ihan avoimmuutta -ja olisin unohtanut kaiken sen mitä arki kantaa sinun ja minun elämässä, mitä ehkä tunsit, mitä olisit halunnut tai sitten et olisi. En ole niin löyhä moraaliltani, kuin toimintani olisi antanut uskoa. Vaikka tunteita on, niin siitä huolimatta. oltaisi me voitu hetkeksi unohtaa järki ja varsinkin sinun "älysi" ja keskustella tapahtuneista, et jos se oli niin merkittävää kuin kuvittelin. Mutta tämä jää tänne. Se olisi voinut jäädä vain meidän keskellemme. Kyllä mä tiedän, mitä se sinulle merkitsee ja mä olisin pitänyt kaiken kertomatta siitä kenellekään! Mutta kun sitä alkaa ajatella, niin se on niiin hullua, että minä ymmärrän ,miksi et ryhdy edes keskusteluihin tai mihinkään mutenkaan. Mun kans tää olisi ollut suoraa ja selkeää -se ehkä taitaa olla se pelottavin asia. Kuka tajusi tämän kirjoitukseni -ei kukaan! sainpahan kirjoitettua.
Sinä puhut?
Elämä on rajallinen ja itseasiassa tässä ja nyt. Hyvä sana tuo hylkimisreaktio tässä yhteydessä. Ehkä mä sitä olen saanut sitten osakseni ja se tosiasia pitää ahtaa kalloonsa pikkuhiljaa vai onko sekin vain omaa mielenharhaa. Minunhan tietenkin on kaikki vastuu kuten aina kaikessa kaikkien kanssa (pilkkaan itseäni) ja voin vain syyttää itseäni ettei tässä( missä?) loppuun saattamista ole tapahtunut. Minä en ole hylännyt ketään, mutta onko mulla ollut edes tosiasiallisesti hylättävää? Epäilen. Minä en ole kukaan eikä minulle vastannut kukaan. Hetken virtuaalitörmäys.
Väsyttää niin...Nukkumaan.
enkellekääneimihinkääneimitäänihansamaoikeestivaikkasullpepeomitäsiihentoteatkaikkioknyt!haastettakyllikjavaikkamitäkäsityksiätoisestaettänäinsemenee!
Paljon tuttua. Tosin on hyvinkin helppo matkia toisen tyyliä, siksi vaikenen.
tuskin siinä oli sulle mitään tuttua! mutta vaikene. tai olishan siinä. kaikillehan se vois mennä että tämähän on just mulle. pepe o, en matki, tuo tuli aivan puhtaasti tunteella ja sydämestä! miksi matkisin, mulla ei ole siihen mitään tarvetta, sen voit uskoa!
Tuttua, kunhan härnäsin, sorry. Jatkakaa vain rauhassa. Minusta ei kannata välittää. Viaton hölmö.. :O)
oi pepe, et ole viaton hölmö. Muuten, sun suomen kieli sujuu aina vaan paremmin. Onnea siitä sinulle.
sä et saa musta selvää kun en halua antaa/näyttää itsestäni mitään,
en halua että tajuaisit että mä välitän susta edelleen
en oo koskaan kyllä edes ajatellut että meistä tuli mitään, realisti ku oon
mulle kelpaisi kyllä vähempiki
ja mä muuten ymmärsin
Hyvää yötä sulle, nukuthan hyvin? En epäile sun ymmärrystä hetkeäkään Kyllä mä ymmärrän sinua. Mä haluan pyytää sulta anteeksi, annatko anteeksi minulle käytökseni? *itketttää*
Jos sovitte asianne, niin minunkin on hyvä mennä nukkumaan...:)
ehkä olet tehnyt kaikkesi. luultavasti suurin osa täällä kipuilevista ihmisistä on juurikin niitä, jotka ovat kaikkensa tehneet, eivätkä enää muuta voi. tekevät täällä surutyötään. niin minäkin.
omassa tilanteessani ja elämässäni olin tehnyt kaiken, liikaakin, välillä itsestäni suorastaan idiootin tehden. mutta sellainen kaduttaa loppujen lopuksi vähemmän, kuin tekemättömyys.
ainoa mitä olisin voinut olla enemmän, olisin voinut olla avoimempi. olisin voinut kertoa, ettei toinen ole minulle vain hetken hupia. vaan olen aivan tosissani. olisin ottanut kaikkineen. hyvine ja huonoine hetkineen. iloisena, lempeänä, pohtivana, surullisena, äksynä, laiskana.. :)
en ehkä koskaan uskaltanut olla tarpeeksi avoin. kun minulle sanotaan jotain, minkä olen aina halunnut kuulla, saatan hetkeksi vetäytyä suojaan.. mietin, onko toinen tosissaan.. koska asia merkitsee minulle paljon.
ja koska ihminen merkitsi minulle paljon -ja merkitsee edelleen, en koskaan sanonut asioita, joilla on oikeasti väliä. jotten karkottaisi toista pois, tulisilla tunteillani..
miksi et halua, että huomaisin sinun edelleen välittävän?
miksi ajattelit, ettei meistä voi tulla koskaan mitään?
olet ihan yksipuolisesti nuo asiat päättänyt?
minulta mitään kysymättä?
onko reilua?
ei ole.
elämä ainakin pitää elää niin että se on tässä ja nyt. kaikki muu on elämän väärinkäyttöä.
jokainen on vastuussa omista reaktioistaan. harhoja tai ei. muita kun ei voi muuttaa. ja omat reaktiot samaan asiaan voivat muuttua hetkestä toiseen. sama vitsi toisinaan pudottaa tuolilta, toisinaan haukotuttaa. joten onko sekään -oma reagointi- absoluuttinen totuus..
näin vastasin Sinulle.
kauniita unia.
sulla on arvostusta sitä oikeeta ihmistä kohtaan keneltä sun pitäs näköjään pyytää anteeksi kun
sen anteeksipyynnön voi heittää kenelle vaan.
Näistä sunlaisista kommenteista näkee kuinka vähän nykyihminen oikeesti välittää toisesta ihmisestä
ja kuinka helppoo on omat satuttamiset kuitata noin kun tossa teit.
Mut varmaan sulla on nyt hyvä olo ,, sait ihan anteeksipyynnön rustattua ,, jollekkin .. jolle sillä ei
vaan oo mitään merkitystä.
Mutta jossain menee se joku ihminen jota oot satuttanut ,, mitä lie tuntien ,, ..
Sunlaiset paskahousut saa aina niskavillat nouseen pystyyn, pitäs aina koettaa olla ihminen ihmiselle ja kohdella ees osapuilleen ihmismäisesti.
Jos on niin huonosti käyttäytynyt että itseäkin itkettää eikö vähin mitä pitäisi tehdä olisi pyytää
anteeksi - - - oikeasti siltä oikealta ihmiseltä ??
niin saisit kyllä anteeksi...Kyllä minäkin ymmärrän sinua..
nämä anteeksipyynnöt ja anteeksiannot näillä sivuilla. Nämä sivut eivät ole tuota varten.
Anteeksipyyntö ja - antaminen ovat aina henk.kohtaisia eikä niillä pidä koskaan leikitellä noin.
Kasvakaa aikuisiksi.
Noita juttuja ei näille sivuille lainkaan. Tuntuu käsittämättömältä että jonkun päähän voi pälkähtää pyytää täällä anteeksi, vieraalta kirjoittajalta. Ja kuitenkin on loukannut jotakin
ihmistä oikeasti.Ja pyytää anteeksi virtuaalisesti !! Siinä itsekkyys ja toisen ihmisen mitätöinti
kukoistaa. Mutta ehkä nykyihminen on vajonnut noin alas.
8
ei järkytä niinkuin tällainen viesti.
surullista se miten joku sanoo että joku ei toimi arkitasolla jos ei ole edes kokeillut,,,voi olla että se ihminen on niin tyhjä tai täynnä itseään sillä hetkellä/niinä hetkinä kun toisen lähestymisyritykset torjuu. Miksi ei kannata edes yrittää katsoa? Äkkiähän sen huomaa kuinka yhdessä asiat toimii! Se on toisen väheksymistä ja itsensäkin. Jos yksin vain on ja samaa sontaa haukkaa kerta toisensa jälkeen ja lähtee vain pois ja torjuu. Ei sitä toinen voi koskaan ymmärtää ei ikinä, se vain satuttaa ja kertoo ettei toista kiinnosta.
Miksi ihmiset ei yritä katsoa mielummin sitä, miten toisen kanssa kemiat toimii ja käy yhteen?? On niin vaikeaa löytää ihminen jonka kanssa synkkaa ja jos sellaisen löytää voi rakastua silmän räpäyksessä ja toisesta voi tulla niin tärkeä että se rakkaus olis verrattavissa rakkauteen omaan lapseen. Tulis halu olla hyvä toiselle ihan optiolla, ei väkisin eikä olis mitään ongelmia tai uskottomuutta koska se juttu toimis niin hyvin ymmäryksen ja rakkauden tasolla..
niin vaikea löytää:
-rehellistä suhdetta ja puhdasta rakkautta ilman suhteesta saatavien etujen hakemista.
-suhdetta jossa saa olla oma itsensä ja vapaa mutta yhdessä
-ihmistä joka tukee ja ymmärtää ja jonka kanssa kaikki toimii eikä siitä ihmisestä haluais päästää irti kirveelläkään
-juttua joka toimii helposti myös vaikeissa tilanteissa juuri sen ymmärryksen ja hyväksynnän vuoksi!
Sitten on näitä väliitulevia asioita kuten alkoholismi, masennus, erilaiset mt. häiriöt, työttömyys joita ihmisten elämässä on...
Ihmiset käyttävät toisiaan hyväksi suhteissa milloin mihinkin ja sitten ollan yhdessä ja ehkä vähän tykätäänkin. Milloin on syynä omat vanhat haavat joihin haetaan täydellistä miestä/naista omistukseen, milloin elämä vain olisi helpompaa jonkun rikkaan kanssa, milloin toinen on keino päästä piireihin ja elää jotain ideaalielämää. Mutta milloin sitä löytää ihmisen jonka kanssa synkkaa yhteen oikeasti ja rakastuu aidosti ja niin että se tekee hyvää moelmmille eikä pahaa ja ahdistusta??
mahdollista. Mutta ajoitus on tärkeää rakkaudessakin - ei ole hyvä löytää sitä oikeaa liian varhain, tai liian myöhään. Omassa tapauksessani tämä toinen joutuisi luopumaan paljon enemmästä kuin minä. Keskustellahan tästä pitäisi, mutta on se vaan niin pirun vaikeaa, kun molemmilla on paljon pelissä, ja itse en kestäisi tulla jollain tapaa järkisyistä torjutuksi sen ainoan ihmisen taholta, joka tuntuu niin tärkeltä ja läheiseltä.
yllätyin... nämä kirjoitukset, tuo luku!
voisiko olla..
tuo luku kuulostaa niin tutulta :)
ja voisit hyvin tarkoittaa minua. Kaikki täsmää mutta tuo biisivalintasi ei, Hän ei pidä kys.bändistä. Oletko kertonut Hänelle ajatuksistasi vaiko vain itseksesi olet ajatellut?
Ajoitus, niin, se on pahasti pielessä. En tiedä selvitäänkö tästä koskaan ja jos niin miten. Mulla ei ole vieläkään mitään vastausta tuohon..Olen täysin varautunut siihen että sulla on paikka sydämessäni ikuisesti, olet saanut minussa aikaan jotain uskomatonta, todellisia tunteita. Tiedän myös mitä merkitsen sulle. En tiennyt tälläistä yhteyttä oikeasti olevan olemassakaan.
Eipä ole sit minulta nuo tuon kommentit.
miksi tuossa luvussa on sinulle jotain tuttua ;)
Sinä ja Minä ollaan tässä kohtaa....:)
siis piti osua tuohon 02.51 kirjoitettuun kohtaan...jestas näitä..
sen päättää eli me saadaan lopulta toisemme vielä tässä elämässä.
uskoa itsekin tuohon...