kohtusyöpä vai...?

Itselläni oli kohtusyövän oireina välivuotoja, lisäksi kohtu tuntui kovalta ja turvonneelta ja kipuilevalta, ja siinä vaiheessa kun olin jo leikkausjonossa, tuli aivan valtavan runsasta vuotoa myös. Noiden välivuotojen vuoksi menin lääkäriin, ja ultrassa todettiin pieni epäilyttävä piste ja myoomia. Kaavinnassa varmistui syöpä ja parin viikon sisällä siitä pääsin leikkaukseen, onneksi. Leikkaus tehtiin tähystyksessä ja siitä toipui nopeasti. Leikkauksesta on nyt n. 4 vuotta ja ainoa pysyvämpi "muisto" siitä on enää, että ei tule kuukautisia.

Välivuodot voivat johtua hyvänlaatuisista myoomistakin, mutta jos ne haittaavat kovasti niin kohtu voidaan poistaa silti, jos olet jo sen ikäinen että et enää harkitse lapsien hankkimista. Nuo mut oireet eivät välttämättä liity kohtuoireisiin, mutta kaikki tuollaiset omituiset oireet kannattaa tietysti selvittää. Oikea paikka selvittämiseen ei ole nettipalsta, vaan lääkäri. Mitä pikemmin menet lääkäriin, sitä pikemmin paranet.

suosittelen lääkäriä kirjoitti:

Itselläni oli kohtusyövän oireina välivuotoja, lisäksi kohtu tuntui kovalta ja turvonneelta ja kipuilevalta, ja siinä vaiheessa kun olin jo leikkausjonossa, tuli aivan valtavan runsasta vuotoa myös. Noiden välivuotojen vuoksi menin lääkäriin, ja ultrassa todettiin pieni epäilyttävä piste ja myoomia. Kaavinnassa varmistui syöpä ja parin viikon sisällä siitä pääsin leikkaukseen, onneksi. Leikkaus tehtiin tähystyksessä ja siitä toipui nopeasti. Leikkauksesta on nyt n. 4 vuotta ja ainoa pysyvämpi "muisto" siitä on enää, että ei tule kuukautisia.

Välivuodot voivat johtua hyvänlaatuisista myoomistakin, mutta jos ne haittaavat kovasti niin kohtu voidaan poistaa silti, jos olet jo sen ikäinen että et enää harkitse lapsien hankkimista. Nuo mut oireet eivät välttämättä liity kohtuoireisiin, mutta kaikki tuollaiset omituiset oireet kannattaa tietysti selvittää. Oikea paikka selvittämiseen ei ole nettipalsta, vaan lääkäri. Mitä pikemmin menet lääkäriin, sitä pikemmin paranet.

Lue lisää

'Suosittelen lääkäriä' -nimimerkiltä kysyttävää: Minullakin oli aika hiljattain kohtusyövän hoito tähystysleikkauksena. Poistettiin kaikki naiselimet samalla, syöpää oli vain alkuvaiheessaan olevana kohdun paksuuntuneessa limakalvossa. Muut 'osat' puhtaat. Leikkaus sinänsä aika suurikin, vaikka siitä nopeasti toipuu, ja siksi, kysyn, oliko sinulla näin suuri leikkaus. Jos oli, niin kauanko kestävät nämä tuntemukset, kipuilut ja vihlonnat alamahassa. Onko sinulla enää mitään vaivaa? Kiva kun olet terve! Tuskin sinulla on vaivoja leikkauksesta, jos vain kohtu poistettiin eikä muuta. Entä, poistettiinko sinulta vatsanpohjalta näytteeksi imusolmukkeita? Jos, niin miten sen jälkeen siitä johtuvasti on mennyt.
- Yleensäkin, joka kokenut kohtusyövän yhteydessä radikaalin leikkauksen, niin kerro, please, kauanko just sulla on toipuminen kestänyt. Itse joskus ajattelen, että pysyvästi jään hiukka 'toisaikaiseksi' ja turvonneeksi. Paras kai sopeutua, entiselleen en palaa? Tietenkin pääasia on, että syöpä on nyt poissa. Täydennyshoitona mulla oli vain se kolmen kerran vaginasädetys sisäisenä paikallissädetyksenä ("puikotus").

elämä yllätyksiä kirjoitti:

'Suosittelen lääkäriä' -nimimerkiltä kysyttävää: Minullakin oli aika hiljattain kohtusyövän hoito tähystysleikkauksena. Poistettiin kaikki naiselimet samalla, syöpää oli vain alkuvaiheessaan olevana kohdun paksuuntuneessa limakalvossa. Muut 'osat' puhtaat. Leikkaus sinänsä aika suurikin, vaikka siitä nopeasti toipuu, ja siksi, kysyn, oliko sinulla näin suuri leikkaus. Jos oli, niin kauanko kestävät nämä tuntemukset, kipuilut ja vihlonnat alamahassa. Onko sinulla enää mitään vaivaa? Kiva kun olet terve! Tuskin sinulla on vaivoja leikkauksesta, jos vain kohtu poistettiin eikä muuta. Entä, poistettiinko sinulta vatsanpohjalta näytteeksi imusolmukkeita? Jos, niin miten sen jälkeen siitä johtuvasti on mennyt.
- Yleensäkin, joka kokenut kohtusyövän yhteydessä radikaalin leikkauksen, niin kerro, please, kauanko just sulla on toipuminen kestänyt. Itse joskus ajattelen, että pysyvästi jään hiukka 'toisaikaiseksi' ja turvonneeksi. Paras kai sopeutua, entiselleen en palaa? Tietenkin pääasia on, että syöpä on nyt poissa. Täydennyshoitona mulla oli vain se kolmen kerran vaginasädetys sisäisenä paikallissädetyksenä ("puikotus").

Lue lisää

Hei vaan,
kyllä minultakin poistettiin kohdun lisäksi kohdunsuu, kohdunkaula, munasarjat ja imusolmukkeita nivusista, vaikka ne olivat puhtaat.

Aluksi oli tunnottomuutta toisessa reidessä, jossa ilmeisesti oli hermoradat päässeet vahingoittumaan. Puolessa vuodessa tunto palasi melko normaaliksi ja vuoden sisällä kokonaan. Ensimmäisen vuoden ajan oli kuntosalilla jonkinasteisia ongelmia pilates-tunneilla joissakin liikkeissä ja reisikoneessa, kun toisen reiden sisäpuolen lihakset toimivat heikommin kuin toisen. En tuota koskaan kovin suurena ongelmana kuitenkaan pitänyt, ja kävin salilla niin kuin ennenkin. Pilatesohjaajalle toki kerroin mistä on kyse, ettei hän turhaan patistele tekemään liikkeitä oikein, kun en pystynyt. Ongelma korjaantui n. vuoden kuluessa itsekseen kun hermoradat kasvoivat takaisn.

Vatsa oli aluksi leikkauksen jäljiltä turvonnut, mutta turvotus laski melko nopeasti. Muistaakseni ultrassa näkyi aluksi jokin mustelman tapainen ruhje ja n. kananmunan kokoinen kysta, jota ei sitten enää vuoden kuluttua tarkastuksessa ollut. Se ruhje aiheutti vähän arkuutta, mutta se parani melko nopeasti. Se kysta ei kyllä varsinaisesti kipuillut, mutta tuntui tunnusteltaessa. Kai se sitten jossain vaiheessa hajosi johonkin omia aikojaan.

Minulla ei ole ollut tuota vihlontaa alavatsassa, mitä kerroit. Se imusolmukkeiden poistaminen on kuitenkin aiheuttanut entistä helpommin taipumusta jalkojen turvotukseen. Tukisukat jalassa olen kuitenkin ihan hyvin pystynyt lentämään pitkiä matkoja toiselle puolelle maapalloa ja osallistumaan työssä mm. messuille, jotka yleensä aikaisemminkin ovat olleet melkoinen koettelemus jaloille. No, monethan käyttävät näissä tilanteissa tukisukkia vaikka heiltä ei ole leikattu yhtään mitään. Jos tulee turvotuksia, niin pyydä lääkäriltä maksusitoumus mittojen mukaan tehtyihin tukisukkiin. Monet saavat leikkauksen jälkeen lääkäriltä lähetteen myös lymfa-hierontaan, mutta minulle ei tarjottu enkä tajunnut pyytää. Ehkä tuo kuntosalilla käyminen on kuitenkin tehokkaampaa kuin mikään hieronta.

Kuinka pitkä aika sinulla on nyt kulunut leikkauksesta? Jos sinulla on vasta vähän aikaa kulunut leikkauksesta niin ota aivan rauhallisesti nyt vaan. Paraneminen noin ison leikkauksen jälkeen kestää tietysti aikansa, ja voihan olla että sinulla on vielä jotain "mustelmia" tai ruhjeita siellä vatsan sisällä, jotka paranevat ajan kuluessa. Näin 4 vuoden jälkeen niitä ei enää meinaa edes muistaa.

suosittelen lääkäriä kirjoitti:

Hei vaan,
kyllä minultakin poistettiin kohdun lisäksi kohdunsuu, kohdunkaula, munasarjat ja imusolmukkeita nivusista, vaikka ne olivat puhtaat.

Aluksi oli tunnottomuutta toisessa reidessä, jossa ilmeisesti oli hermoradat päässeet vahingoittumaan. Puolessa vuodessa tunto palasi melko normaaliksi ja vuoden sisällä kokonaan. Ensimmäisen vuoden ajan oli kuntosalilla jonkinasteisia ongelmia pilates-tunneilla joissakin liikkeissä ja reisikoneessa, kun toisen reiden sisäpuolen lihakset toimivat heikommin kuin toisen. En tuota koskaan kovin suurena ongelmana kuitenkaan pitänyt, ja kävin salilla niin kuin ennenkin. Pilatesohjaajalle toki kerroin mistä on kyse, ettei hän turhaan patistele tekemään liikkeitä oikein, kun en pystynyt. Ongelma korjaantui n. vuoden kuluessa itsekseen kun hermoradat kasvoivat takaisn.

Vatsa oli aluksi leikkauksen jäljiltä turvonnut, mutta turvotus laski melko nopeasti. Muistaakseni ultrassa näkyi aluksi jokin mustelman tapainen ruhje ja n. kananmunan kokoinen kysta, jota ei sitten enää vuoden kuluttua tarkastuksessa ollut. Se ruhje aiheutti vähän arkuutta, mutta se parani melko nopeasti. Se kysta ei kyllä varsinaisesti kipuillut, mutta tuntui tunnusteltaessa. Kai se sitten jossain vaiheessa hajosi johonkin omia aikojaan.

Minulla ei ole ollut tuota vihlontaa alavatsassa, mitä kerroit. Se imusolmukkeiden poistaminen on kuitenkin aiheuttanut entistä helpommin taipumusta jalkojen turvotukseen. Tukisukat jalassa olen kuitenkin ihan hyvin pystynyt lentämään pitkiä matkoja toiselle puolelle maapalloa ja osallistumaan työssä mm. messuille, jotka yleensä aikaisemminkin ovat olleet melkoinen koettelemus jaloille. No, monethan käyttävät näissä tilanteissa tukisukkia vaikka heiltä ei ole leikattu yhtään mitään. Jos tulee turvotuksia, niin pyydä lääkäriltä maksusitoumus mittojen mukaan tehtyihin tukisukkiin. Monet saavat leikkauksen jälkeen lääkäriltä lähetteen myös lymfa-hierontaan, mutta minulle ei tarjottu enkä tajunnut pyytää. Ehkä tuo kuntosalilla käyminen on kuitenkin tehokkaampaa kuin mikään hieronta.

Kuinka pitkä aika sinulla on nyt kulunut leikkauksesta? Jos sinulla on vasta vähän aikaa kulunut leikkauksesta niin ota aivan rauhallisesti nyt vaan. Paraneminen noin ison leikkauksen jälkeen kestää tietysti aikansa, ja voihan olla että sinulla on vielä jotain "mustelmia" tai ruhjeita siellä vatsan sisällä, jotka paranevat ajan kuluessa. Näin 4 vuoden jälkeen niitä ei enää meinaa edes muistaa.

Lue lisää

Heips, nyt vasta löysin eli muistin tulla katsomaan, vastauksesi minulle. Kiitos. Aivan ihana kertomus vertaiselta; tuli oikein olo, että haluis halat... eiku tavata!
- Well, mun radikaalileikkaus oli marras-joulukuun vaihteessa -09, plus pikku sädetyskerrat vuodenvaihteessa. Sitten kävin ylim. polikäynnin ja kysyin sekä sain lymfalähetteen, kuten sinäkin mietit. - Kysymys vielä imusolmukkeista: Kun sanot, leikattiin nivusista, niin tarkoittaako se nivusten päältä (ulkopuolelta) niinku, vain onko tämän minunkin imusolmukkeiden poisto (näytteeksi) otettu ns. nivusista, vaikkakin tähystyksessä alavatsan sisäpuolelta? Tämä minua hiukka sekoittaa, kun puhutaan nivusten imusolmukkeista, että onko se justiinsa tämä sama asia, jonka näen leikkauskertomuksesta, että jostakin suoliluiden alta imusolmukenäytteet otetaan. Vasta kesän alussa pääsen seur. kerran polille, jotta voin tämänkin itseäni kiinnostavan yksityiskohdan kysyä.

Minulla ei varsinaisesti tunnottomuutta reisissä, mutta varsinkin toiseen jalkaan tuppaa nestettä kertymään ja se pakottelee, painaessa tuntuu kuin lihas olisi kipeä. Lymfanestekierron järjestäytymistä minä suren, myönnän. En meinaa uskoa, että laantuisi tämä pinkeysoireisto. Välillä nilkka ja jalkaterä turpeana ja samalla pakottaa, koko jalka pökkelö. Samoin maha pinkeä. Kyllä, olen huomannut, että kuntosalilla jatkaminen entiseen malliin on hyväksi kokonaisuudessaan; myös kävely, sauvakävely sekä venyttelyistä huolehtiminen. - Minua lohdutti kuulla, että kystasi vähitellen häipyi. Semmoisia ilmiöitä minullekin vähän 'luvattiin'. Siitä mitä viimeksi kirjoitin on tilanteeni ollut parempaan päin, olen kiitollinen. Vain sitä, josko jalka jää vaivaamaan, sitä suren, en tajua, miksi sitä suren, vaikka syövästä olen parannettu. Kipuja ja vihlaisuja on alamahassa paljon vähemmän jo! Ulostaminenkaan ei enää vihlaisuja tuota. Muutenkin peräsuoli säteiden jälkeen kai toipunut. Oon iloinen. Vain toinen mahanpohjan syrjä kipuilee ikävästi vielä, se on alunalkaen ollut huonompi. Sinulla hyvä ilmaisu tuo 'ruhje', se kuvaa jotenkin sitä, miltä minusta tuntuu, että yksi rajattu kohta ei ole ok. Muistuttaa koko ajan leikkauksesta; kipuilun kyllä kestää ilman lääkityksiä. Sinun kertomuksesi on minulle rohkaiseva. "Mustelmia ja ruhjeita", tuota en ole oivaltanut. Tietysti on! Huomaat, olen yksin tämän kaa ja vähän herkkä.

Yes, tukisukista on ollut puhetta. Itsekin olen istumatyössäni parikymmentä vuotta jo käytellyt lentosukkia, jotka auttavat muuten huonoa verenkiertoani. Näin ollen imusolmukkeiden poiston jälkeen ei olle kovin suuri kynnys betrata tukisukkien oikeanlaista käyttöä. Myön lymfahoitaja on sanonut, että mittojeni mukaan saanen myöhemmin sukat. Yhdetkö vain(?). Se tässä just on uutta ja vaivalloista, kun mikään ei saisi puristaa, ei mikään sukissa eikä alus- ja päällyshousuissa, vyötärönauhoissa; istuminen kurjaa, kuristaa mahaa. Anteeksi kun valitan, ehkä jokin henkinenkin vaihe mulla menossa uuden tilanteen takia. On hyvä saada kirjoittaa tänne. Hassua, kirjoittaa 'koko maailmalle' intiimeistä asioistaan. - Kirjoituksesi minä tallennan itselleni muualle muistiin :-)

elämä yllätyksiä kirjoitti:

Heips, nyt vasta löysin eli muistin tulla katsomaan, vastauksesi minulle. Kiitos. Aivan ihana kertomus vertaiselta; tuli oikein olo, että haluis halat... eiku tavata!
- Well, mun radikaalileikkaus oli marras-joulukuun vaihteessa -09, plus pikku sädetyskerrat vuodenvaihteessa. Sitten kävin ylim. polikäynnin ja kysyin sekä sain lymfalähetteen, kuten sinäkin mietit. - Kysymys vielä imusolmukkeista: Kun sanot, leikattiin nivusista, niin tarkoittaako se nivusten päältä (ulkopuolelta) niinku, vain onko tämän minunkin imusolmukkeiden poisto (näytteeksi) otettu ns. nivusista, vaikkakin tähystyksessä alavatsan sisäpuolelta? Tämä minua hiukka sekoittaa, kun puhutaan nivusten imusolmukkeista, että onko se justiinsa tämä sama asia, jonka näen leikkauskertomuksesta, että jostakin suoliluiden alta imusolmukenäytteet otetaan. Vasta kesän alussa pääsen seur. kerran polille, jotta voin tämänkin itseäni kiinnostavan yksityiskohdan kysyä.

Minulla ei varsinaisesti tunnottomuutta reisissä, mutta varsinkin toiseen jalkaan tuppaa nestettä kertymään ja se pakottelee, painaessa tuntuu kuin lihas olisi kipeä. Lymfanestekierron järjestäytymistä minä suren, myönnän. En meinaa uskoa, että laantuisi tämä pinkeysoireisto. Välillä nilkka ja jalkaterä turpeana ja samalla pakottaa, koko jalka pökkelö. Samoin maha pinkeä. Kyllä, olen huomannut, että kuntosalilla jatkaminen entiseen malliin on hyväksi kokonaisuudessaan; myös kävely, sauvakävely sekä venyttelyistä huolehtiminen. - Minua lohdutti kuulla, että kystasi vähitellen häipyi. Semmoisia ilmiöitä minullekin vähän 'luvattiin'. Siitä mitä viimeksi kirjoitin on tilanteeni ollut parempaan päin, olen kiitollinen. Vain sitä, josko jalka jää vaivaamaan, sitä suren, en tajua, miksi sitä suren, vaikka syövästä olen parannettu. Kipuja ja vihlaisuja on alamahassa paljon vähemmän jo! Ulostaminenkaan ei enää vihlaisuja tuota. Muutenkin peräsuoli säteiden jälkeen kai toipunut. Oon iloinen. Vain toinen mahanpohjan syrjä kipuilee ikävästi vielä, se on alunalkaen ollut huonompi. Sinulla hyvä ilmaisu tuo 'ruhje', se kuvaa jotenkin sitä, miltä minusta tuntuu, että yksi rajattu kohta ei ole ok. Muistuttaa koko ajan leikkauksesta; kipuilun kyllä kestää ilman lääkityksiä. Sinun kertomuksesi on minulle rohkaiseva. "Mustelmia ja ruhjeita", tuota en ole oivaltanut. Tietysti on! Huomaat, olen yksin tämän kaa ja vähän herkkä.

Yes, tukisukista on ollut puhetta. Itsekin olen istumatyössäni parikymmentä vuotta jo käytellyt lentosukkia, jotka auttavat muuten huonoa verenkiertoani. Näin ollen imusolmukkeiden poiston jälkeen ei olle kovin suuri kynnys betrata tukisukkien oikeanlaista käyttöä. Myön lymfahoitaja on sanonut, että mittojeni mukaan saanen myöhemmin sukat. Yhdetkö vain(?). Se tässä just on uutta ja vaivalloista, kun mikään ei saisi puristaa, ei mikään sukissa eikä alus- ja päällyshousuissa, vyötärönauhoissa; istuminen kurjaa, kuristaa mahaa. Anteeksi kun valitan, ehkä jokin henkinenkin vaihe mulla menossa uuden tilanteen takia. On hyvä saada kirjoittaa tänne. Hassua, kirjoittaa 'koko maailmalle' intiimeistä asioistaan. - Kirjoituksesi minä tallennan itselleni muualle muistiin :-)

Lue lisää

Hei vaan. Ymmärsin itse tuon imusolmukesaian niin, että kun minulla todettiin jo kaavinnassa että se syöpä on Gradus 1, niin sen vuoksi lääkäri halusi poistaa myös imusolmukkeet nivusista. Imusolmukkeista ei löytynyt mitään, ne olivat puhtaat kyllä, mutta olisi kai ollut riski että syöpä uusii imusolmukkeisiin tai jos uusii muualle alavatsaan, niin leviää imusolmukkeiden kautta.

Ilmeisesti kaikki syöpäsolut olivat poistuneet kuitenkin jo kaavinnassa, koska leikatusta kohdusta ei patologilla enää löytynyt syöpäsoluja. En sitten saanut sädehoitoa ollenkaan.

Sinänsä kai ihmisessä on niin paljon imusolmukkeita että muutaman imusolmukkeen puuttuminen on pikku juttu. Ne ei minua mitenkään sureta. Se minua kyllä kaihersi, että sitä sädetystä ei tullut, vaikka se syöpä oli Gradus 1, mutta hoitava lääkäri vakuutti että näin on aivan ok. Ehkä näin oli tosiaan hyvä, koska kerroit että siitä sädetyksestä tuli noita ikäviä vihlaisuja ja ongelmia suoliston puolelle, enkä sitä olisi välttämättä tarvinnut. Varmaan tässä on vähän erilaisia käytäntöjä, koska jokainen tapaushan on kuitenkin aina omanlaisensa.

suosittelen lääkäriä kirjoitti:

Hei vaan. Ymmärsin itse tuon imusolmukesaian niin, että kun minulla todettiin jo kaavinnassa että se syöpä on Gradus 1, niin sen vuoksi lääkäri halusi poistaa myös imusolmukkeet nivusista. Imusolmukkeista ei löytynyt mitään, ne olivat puhtaat kyllä, mutta olisi kai ollut riski että syöpä uusii imusolmukkeisiin tai jos uusii muualle alavatsaan, niin leviää imusolmukkeiden kautta.

Ilmeisesti kaikki syöpäsolut olivat poistuneet kuitenkin jo kaavinnassa, koska leikatusta kohdusta ei patologilla enää löytynyt syöpäsoluja. En sitten saanut sädehoitoa ollenkaan.

Sinänsä kai ihmisessä on niin paljon imusolmukkeita että muutaman imusolmukkeen puuttuminen on pikku juttu. Ne ei minua mitenkään sureta. Se minua kyllä kaihersi, että sitä sädetystä ei tullut, vaikka se syöpä oli Gradus 1, mutta hoitava lääkäri vakuutti että näin on aivan ok. Ehkä näin oli tosiaan hyvä, koska kerroit että siitä sädetyksestä tuli noita ikäviä vihlaisuja ja ongelmia suoliston puolelle, enkä sitä olisi välttämättä tarvinnut. Varmaan tässä on vähän erilaisia käytäntöjä, koska jokainen tapaushan on kuitenkin aina omanlaisensa.

Lue lisää

Hei, katsos, olet kirjoittanut. Kommentoin mieluusti taas. - Minulla onkin tällä välin lähtenyt menemään kaikki leikkaukseen liittyneet oireet tosi paljon parempaan: kolmen kerran paikallissädetyksen jälkeen ollut suolen ärsytys ja liika vilkkaus on ihan poissa, upeeta; myös alamahan viiltelyt ja kipristelyt (eli tilanteestani raaka muistuttaminen) on haihtunut melkein kokonaan; turvotustilanteet ovat paljon harvinaisempia ja miedompia kuin vielä alkuvuonna. Tämä olkoon rohkasuna monille, monille, että aikaa myöten helpotus mahdollista! Itse en aina meinannut uskoa. Mieli voi vapautua paljosti, kun oireet leikkauksesta johtuvaisesti eivät ole muistuttamassa ja rajoittamassa. Laajemmin, mieli vapautuu syövästä. Tietenkin tässä edelleen on omat juttunsa, ettei entiseksi tytöksi tulla, mutta sopeutumiseni on hyvin edistynyt.

Tarkemmin haluan sinulle vielä selittää, että minullekin piti tulla just sama kaavinta, mutta sitä ennen lekuri jo saikin riittävän hyvin näytettä paksuuntumasta ronkittua niin, että jo sen perusteella gradus I:n syöpä voitiin tietää kohdussa olemassa olevana. Tässä vaiheessa epäiltiinkin 'vain' tuota pintasolukkoa ja gradus I:ä, mikä sitten leikkauksen ja patologin tutkimusten jälkeen osoittautuikin ihan oikeaksi. Näin tämä mun tapaus, hyvinhän tiedän, että yllättyä voi, kun koko hässäkkä ohi. Ei ollut levinneisyyttä missään muissa poistetuissa naiselimissä eikä myöskään niissä imusolmukkeissa minullakaan. Samasta syystä imusolmukkeet minultakin siis poistettiin, jotta ne näytteeksi. Ja kun olivat puhtaat (kiitollinen olen), niin tiedettiin, ettei ole levinnyt. Nuo imusolmukkeet ovat eräänlainen vartijanpaikka. - Vielä et ihan vastannut, että tehtiinkö sinulle imusolmukk. leikkaus sieltä alamahan sisältä siis, eikä reiden juuresta nivusten nahan päältä sisään mennen kuin erillisenä leikkauksena? Kysymys mulla on vaan pelkkä järjellinen ongelma, että onko alamahan pohjasta poistetut imusolmukkeet sekä nivusten imusolmukkeet yksi ja sama asia. Heh. Okay, kyllä tämä aikanaan selviää. Kiinnostaa vain, minkäs sille mahtaa. - Ei, ei imusolmukkeiden poisto mieltäni haittaa, ainoastaan on ollut aprikointia ja jännitystä tapahtuneen mahdollisesti aiheuttaman, pahankin, pysyvänkin turvottelun ym. mahd. oireiden takia. Siksi imusolmukkeiden poisto minua kiinnostaa...

Sädehoidosta puheen ollen. Minä opin reissullani, että tässä meidän tilanteessa se vaihtelee; toisille kolme hoitokäyntiä tulee, toisille ei; huomasin että riippuu lääkäritiimin päätöksestä. Ei sädehoidosta tulleet ne vihlaisut, vaan ainoastaan se jakso, että suoli oli hermostunut; nyt kaikki hyvin, ihana. Minun kohtu poistettiin siis tähystysleikkauksessa ja patologi siitä vahvisti tilanteeni diagnoosin samaksi kuin mikä jo näytteenoton jälkeen oli todettu. Haluan tällä mainostaa, että lääkärit kyllä ovat kokeneita ja tietävät ennaltakin aika paljon. Kuten me kaikki, tavataan aika monta tohtoria ja 'pukille kiipeämistä' ennenkuin kotona ilman hoitoa jo ollaan elämää jatkamassa. Kenellä mitenkin, tiedän. - Puikkosädetys kuulemma menee puoli senttimetriä suuntaansa vaginasta, ei laajemmin kudoksiin. Tämä on hienoa nykyaikaa, että ihan aina ei ole pakko mahan päältä sädetystä antaa, mikä ainakin tilapäisesti sitten ns. vaurioittaa ihan muitakin kudoksia. - Huh, olen vähä väsy, tuli tekstiäkin ihan pötköön.
- Hyvää sunnuntai-iltaa ja voimia ihan kaikkeen; yksi päivä kerrallaan iloa pienistäkin asioista, ihan jokaiselle!

Niin, Papa on ihan tärkeä säännöllisesti ottaa, kuten kaikki naiset tietävät. Siitä ei kuitenkaan näy kuin varsin kapean alueen mahdolliset muutokset. Kohdunnapukan tila, muistaakseni. Vastoin kuin monesti luullaan, Papa-koe ei näytä kohdunkaulan ja kohdunrungon (eli kohdun) eikä varsinkaan munasarjojen mahdoll. pahanlaatuisia muutoksia. Sattumalta itseltäni otettiin joukko-Papa-tutkimus justiinsa samoihin aikoihin kuin tihkuvuodon opastamana löytyi kohtusyöpä. Papa oli täysin puhdas, terve, ei mitään vikaa sen perusteella, vaikka kohdussani oli sillä hetkellä ensimmäisen asteen, hyvin hoidettavissa oleva syöpä kohdun limakalvon paksuuntumassa. En halua pellootella, mutta kyllä oudot vuodot ja kivut kannattaa käydä aina gynellä kysymässä. UÄ-tutkimus on niin tosi hyvä kartoittaa, onko jotakin hullusti. Jollei ole rahaa gynelle, niin ainakin voisi yrittää terveyskeskuksenkin kautta lähetteellä, kai.

Viestiketjun Aloittaja, mitähän sinulle nyt kuuluu. Onko tutkittu? Mitä löytynyt syyksi? Mahdollisimman hyvää kevättä sinulle toivon ja toipumista joka tapauksessa.