Vauvauintia
Itselleni oli melkoinen yllätys se miten kaikki käytännössä tapahtuu. Kun vauvat on saatu äitien toimesta riisuttua tamineistaan, niin kaikki kuusi kundia nappaa suihkutettuna omansa kainaloon ja lähtee takaisin pesuhuoneisiin.
Olen mielestäni nähnyt paljon maailmaa ja sen ihmisiä, mutta tämä omituinen tunne sekä suihkussa riemusta kiljuvan vauvan kanssa että saunan pulinassa on ylittämätön. On hämmästyttävä se kuva nykyaikaisesta miehestä, joka järkeeni piirtyy, kun satakiloiset järkäleet mellastavat saunassa pienten ihmisalkujensa kanssa. Kontrasti on valtava.
En itse valmistautunut sessioon juuri mitenkään, vaan annoin kaiken hakeutua sen luonnollisina virtaaviin uomiinsa. Heti kättelyssä kävi selväksi miten missäkin toimitaan, miten ollaan ja mitä tehdään seuraavaksi. Aivan kuin lapsesta huolehtiminen ja kaiken saaminen sujuvaksi olisi ollut jo valmiiksi jotenkin geeneissä, selkärangassa. Tämä saattaa kuulostaa hehkuttamiselta, mutta kokemus oli syvä. Yhteys sekä omaan lapseen että muihin, toiseen miehuuteen ja itseensä täysin uusi.
Me emme ole töissä, emme sodassa emmekä tappelemassa naisista, vaan olemme menossa vauvauintiin. Siistii. Ja ainakin vaimollani on saunassa mukavampaa ilman lasta, sillä tytöt tykkää puhua ja lastahan he ovat jo kanniskelleet ja imettäneet ja rauhoitelleet koko äitiysloman ajan. On täydellisen hienoa ottaa vetovastuu ja irrota tutusta maailmasta ja kävellä lapsi rinnalla aivan uuteen, aivan toiseen ja upeaan, uuteen.
Vesi tosin on aika matalaa, kahlausmatalaa ja liian lämmintä, kuin maitoa. Ja jos kukaan koskaan on uinut meressä levälauttaan, niin on ihmeissään siitä että nyt pintaa peittää eriväriset kumiankat, pallot ja uimarenkaat ja vaahtomuovipötköt, sekä lapsen tasolle eksyneet vanhemmat jälkikasvunsa sukeltamista todellisuuteen todistamassa.
Ai että miksi kirjoitan tämän tänne. Ehkä kirjoitan tämän tänne siksi että haluan kiittää maailman kaikkia naisia heidän hedelmää kantavista ideoistaan, joita kuitenkin kyvyttömyyttäni nähdä kirkkaasti ja monimutkaisesti olen toisinaan dissannut. Maailmani on yhtä maailmaa suurempi. Siis siitä kiitos.
Itselleni oli melkoinen yllätys se miten kaikki käytännössä tapahtuu. Kun vauvat on saatu äitien toimesta riisuttua tamineistaan, niin kaikki kuusi kundia nappaa suihkutettuna omansa kainaloon ja lähtee takaisin pesuhuoneisiin.
Olen mielestäni nähnyt paljon maailmaa ja sen ihmisiä, mutta tämä omituinen tunne sekä suihkussa riemusta kiljuvan vauvan kanssa että saunan pulinassa on ylittämätön. On hämmästyttävä se kuva nykyaikaisesta miehestä, joka järkeeni piirtyy, kun satakiloiset järkäleet mellastavat saunassa pienten ihmisalkujensa kanssa. Kontrasti on valtava.
En itse valmistautunut sessioon juuri mitenkään, vaan annoin kaiken hakeutua sen luonnollisina virtaaviin uomiinsa. Heti kättelyssä kävi selväksi miten missäkin toimitaan, miten ollaan ja mitä tehdään seuraavaksi. Aivan kuin lapsesta huolehtiminen ja kaiken saaminen sujuvaksi olisi ollut jo valmiiksi jotenkin geeneissä, selkärangassa. Tämä saattaa kuulostaa hehkuttamiselta, mutta kokemus oli syvä. Yhteys sekä omaan lapseen että muihin, toiseen miehuuteen ja itseensä täysin uusi.
Me emme ole töissä, emme sodassa emmekä tappelemassa naisista, vaan olemme menossa vauvauintiin. Siistii. Ja ainakin vaimollani on saunassa mukavampaa ilman lasta, sillä tytöt tykkää puhua ja lastahan he ovat jo kanniskelleet ja imettäneet ja rauhoitelleet koko äitiysloman ajan. On täydellisen hienoa ottaa vetovastuu ja irrota tutusta maailmasta ja kävellä lapsi rinnalla aivan uuteen, aivan toiseen ja upeaan, uuteen.
Vesi tosin on aika matalaa, kahlausmatalaa ja liian lämmintä, kuin maitoa. Ja jos kukaan koskaan on uinut meressä levälauttaan, niin on ihmeissään siitä että nyt pintaa peittää eriväriset kumiankat, pallot ja uimarenkaat ja vaahtomuovipötköt, sekä lapsen tasolle eksyneet vanhemmat jälkikasvunsa sukeltamista todellisuuteen todistamassa.
Ai että miksi kirjoitan tämän tänne. Ehkä kirjoitan tämän tänne siksi että haluan kiittää maailman kaikkia naisia heidän hedelmää kantavista ideoistaan, joita kuitenkin kyvyttömyyttäni nähdä kirkkaasti ja monimutkaisesti olen toisinaan dissannut. Maailmani on yhtä maailmaa suurempi. Siis siitä kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
;)