Millaista on huippu-urheilun sovittaminen lääkiksessä opiskeluun? Riittääkö aikaa molempien "täyspainoiseen" kehittämiseen? Entä miten on sitten muun vapaa-ajan kanssa, jos perhettäkin haluaisi perustaa? Olen huomannut, että ei se mahdotonta ole, (sillä olen nähnyt entisiä huippu-urheilijoita lääkärin tehtävissä), mutta rankkaa varmasti. Onko kellään kokomusta/tietoa. Tälläisten "ex-urheilija-nykyinen lääkäri" haastattelut olisi kivoja jos joku löytäisi. Itse löysin yhden mutta, se ei kerro opiskelusta ollenkaa.
- www.sairaalaorton.fi/.../urheiluklinikka/.../urheiluklinikka/_.../Orton109_urheilulaakari.pdf -
Itseäni tuollainen "urheilulääketieteeseen" erikoistuminen kiinnostaisi. Tosin olen vasta lukion loppusuoralla, että matkaa tuonne on pitkästi. Kun nyt pääsisi edes opiskelemaan lääkikseen kun lukiosta pääsen...
Tähän asti olen kuitenkin kyennyt yhdistämään urheilun ja opiskelun, ja opiskelu on ollut lukiossa loppujenlopuksi rentoa, mutta miten on jatkossa? Yliopisto maailma on kuitenkin aivan toisenlaista.
- www.sairaalaorton.fi/.../urheiluklinikka/.../urheiluklinikka/_.../Orton109_urheilulaakari.pdf -
Itseäni tuollainen "urheilulääketieteeseen" erikoistuminen kiinnostaisi. Tosin olen vasta lukion loppusuoralla, että matkaa tuonne on pitkästi. Kun nyt pääsisi edes opiskelemaan lääkikseen kun lukiosta pääsen...
Tähän asti olen kuitenkin kyennyt yhdistämään urheilun ja opiskelun, ja opiskelu on ollut lukiossa loppujenlopuksi rentoa, mutta miten on jatkossa? Yliopisto maailma on kuitenkin aivan toisenlaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyseinen tekstipätkä löytyy täältä:
http://www.sairaalaorton.fi/vastaanotot/urheiluklinikka/fi_FI/urheiluklinikka/
Omalla kurssillani ja muutenkin lääkistuttavapiirissäni on/oli sekä SM- että EM-tason huippu-urheilijoita. Heistä pari lopetti urheilun opiskelukiireiden hankalaan yhteensovittamiseen liittyen jo opiskelun alkuvaiheissa, jokunen jatkoi noin puoliväliin ja piti sitten pari välivuotta, mutta yksikään ei pystynyt jatkamaan molempia opintojen loppuun asti. Klinikkavaiheessa esim. amanuenssipalvelun sovittaminen harjoitusaikatauluihin voi olla kertakaikkiaan mahdotonta.
Eli arvelisin että ekat 3-4 vuotta onnistuu öisin pänttäämällä, paljon poissa olemalla ja jälkikäteen paikkaamalla, yhden urheilijan sanoin "aina oli jäljessä ja pihalla".
Huippu-urheilijana ei kukaan leipäänsä tienaa koko loppuelämää. Lääkikseen on hinkumassa satoja ihmisiä jotka olisivat valmis luopumaan paljon enemmästäkin kuin urheilu-urasta jos sillä opiskelupaikan saisivat. Kannattaa ainakin varautua asenneongelmiin osan kurssikavereista suunnalta; kaikki eivät ymmärrä miksi joku haluaa aina erivapauksia ja hoitaa tärkeät, potilasturvallisuudenkin kannalta välttämättömät opinnot vasemmalla kädellä vain siksi että kiekon paiskominen jäällä tai ringin juokseminen areenalla on niin paljon tärkeämpää...
Aivan samat sanat kuin edellisellä. Niin se vaan on, että urheilua voi harrastaa paljon lääkiksen ohella, mutta huipputasolla se ei oo mahdollista esim. sellaisissa lajeissa kuten hiihto, yleisurheilu, futis, lätkä jne. Jollain marginaalilajeilla voi olla eri tilanne, mut parikin treeniä päivässä alkaa oleen haastavaa etenkin ekojen vuosien jälkeen kun klinikat alkaa.