Entinen hyvä julkinen terveyshuolto antoi ihmisarvoisen kohtelun jopa syöpään kuoleville ihmisille, samoin lastensuojelun asiakkaille, jotka molemmat ovat nyt saaneet osansa rikkaan valtion ajamasta ihmisten eriarvoistamisohjelmasta. Nyt syöpäpotilaat saavat kuolla kotonaan, kun sairaudelle ei ole enää mitään tehtävissä paitsi, jos on varaa kustantaa hoito kivunlievityksineen yksityisessä laitoksessa.
Sekään ei silti ole tae inhimillisestä kohtelusta, josta ystäväni kertoi esimerkin. On kyse samasta säätiöstä, jonka lastenkodista on kerrottu täällä kauhistuttavia esimerkkejä lasten ja perheiden kohtelun osalta. Saattohoitoa tarvitsevalla ei ollut lähisukulaisia, mutta rahaa oli, joten ei tarvinnut kuolla yksin kotonaan - niinhän sitä kuvittelisi. Kun kuolema oli käsillä, oltiin potilas jättämässä kuitenkin yksin. Kun ystäväni ihmetteli asiaa, vastasi osastonhoitaja välinpitämättömästi: "Ei kuolema kestä kuin muutamia sekuntteja, ei siihen henkilökuntaa tarvitse irrottaa."
Juuri noin. Sairaat, myös sairaat lapset, jos tarvitsevat psykiatrian apua tai neurologista kuntoutusta, työttömät, pienituloiset, mielenterveyspotilaat eli kaikki yhteiskunnalle suuria verotuloja tuottamaton rupusakki on luokkayhteiskuntaa kannattavien silmissä vailla ihmisarvoa. Kuolkoot varattomat syöpäpotilaat kotonaan, ja jos ovat yksinhuoltajia, niin lapsethan heiltä on jo huostaanotettu silloin kun raskas syöpähoito aloitettiin. Eikä ihmisarvo aina kohoa edes rahalla, jos tekee sellaisen töppäyksen, että menee syöpään sairastumaan, johon ei hoito enää tehoa ja tietämättömyyttään maksaa maltaita saattohoidosta väärälle laitokselle.
Tuollainen ihmisarvon alasajo johtaa pahimmillaan mihin tahansa julmuuksiin, koko ideologia ruokkii sairasta mieltä. Täysin toisista piittaamaton asenne on saanut jalansijaa Suomessakin. Kun ajatellaan esim. yhtä ulkomailla tapahtunutta rikosta, jossa tunteettomuuteen sairastunut ihminen pahoinpiteli kuoliaaksi iäkkään pariskunnan, hän vähätteli kuolemaa sanomalla "Mitäs tuosta, olisivathan ne kuolleet kohta kuitenkin." Tuossa maassa tekijää sanottiin rikolliseksi ja hän sai elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman mahdollisuutta anoa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen.
Mihinkähän meillä julmuuskehitys johtaa, ennen kuin sitä mitenkään yritetään pysäyttää. Meillä ei enää kaikkia rikollisia sanota rikollisiksi, mikä on tosi outoa. Eikö voitaisi suoraan vankiloista vapautuville taparikollisille alkaa jakaa valtion ja kuntien titteleitä ja arvonimiä, että edes jossain kohden tasa-arvo toteutuisi. Poliisit ovat aina varoittaneet siitä, että kytevä julmuus toisia kohtaan ei koskaan häivy, vaan se vain pahenee jatkuvasti, kunnes sillä ei mitään määrää tunnu enää olevankaan.
Kun välinpitämättömyyden toista ihmistä kohtaan annetaan rauhassa kehittyä, voivat seuraukset olla ajan mittaan mitä tahansa. Miten pitkälle sen meillä annetaan kehittyä, ennen kuin lakien rikkominen oman vallanhalun ja rahanahneuden takia on rangaistava teko jokaisen kansalaisen kohdalla?
Sekään ei silti ole tae inhimillisestä kohtelusta, josta ystäväni kertoi esimerkin. On kyse samasta säätiöstä, jonka lastenkodista on kerrottu täällä kauhistuttavia esimerkkejä lasten ja perheiden kohtelun osalta. Saattohoitoa tarvitsevalla ei ollut lähisukulaisia, mutta rahaa oli, joten ei tarvinnut kuolla yksin kotonaan - niinhän sitä kuvittelisi. Kun kuolema oli käsillä, oltiin potilas jättämässä kuitenkin yksin. Kun ystäväni ihmetteli asiaa, vastasi osastonhoitaja välinpitämättömästi: "Ei kuolema kestä kuin muutamia sekuntteja, ei siihen henkilökuntaa tarvitse irrottaa."
Juuri noin. Sairaat, myös sairaat lapset, jos tarvitsevat psykiatrian apua tai neurologista kuntoutusta, työttömät, pienituloiset, mielenterveyspotilaat eli kaikki yhteiskunnalle suuria verotuloja tuottamaton rupusakki on luokkayhteiskuntaa kannattavien silmissä vailla ihmisarvoa. Kuolkoot varattomat syöpäpotilaat kotonaan, ja jos ovat yksinhuoltajia, niin lapsethan heiltä on jo huostaanotettu silloin kun raskas syöpähoito aloitettiin. Eikä ihmisarvo aina kohoa edes rahalla, jos tekee sellaisen töppäyksen, että menee syöpään sairastumaan, johon ei hoito enää tehoa ja tietämättömyyttään maksaa maltaita saattohoidosta väärälle laitokselle.
Tuollainen ihmisarvon alasajo johtaa pahimmillaan mihin tahansa julmuuksiin, koko ideologia ruokkii sairasta mieltä. Täysin toisista piittaamaton asenne on saanut jalansijaa Suomessakin. Kun ajatellaan esim. yhtä ulkomailla tapahtunutta rikosta, jossa tunteettomuuteen sairastunut ihminen pahoinpiteli kuoliaaksi iäkkään pariskunnan, hän vähätteli kuolemaa sanomalla "Mitäs tuosta, olisivathan ne kuolleet kohta kuitenkin." Tuossa maassa tekijää sanottiin rikolliseksi ja hän sai elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman mahdollisuutta anoa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen.
Mihinkähän meillä julmuuskehitys johtaa, ennen kuin sitä mitenkään yritetään pysäyttää. Meillä ei enää kaikkia rikollisia sanota rikollisiksi, mikä on tosi outoa. Eikö voitaisi suoraan vankiloista vapautuville taparikollisille alkaa jakaa valtion ja kuntien titteleitä ja arvonimiä, että edes jossain kohden tasa-arvo toteutuisi. Poliisit ovat aina varoittaneet siitä, että kytevä julmuus toisia kohtaan ei koskaan häivy, vaan se vain pahenee jatkuvasti, kunnes sillä ei mitään määrää tunnu enää olevankaan.
Kun välinpitämättömyyden toista ihmistä kohtaan annetaan rauhassa kehittyä, voivat seuraukset olla ajan mittaan mitä tahansa. Miten pitkälle sen meillä annetaan kehittyä, ennen kuin lakien rikkominen oman vallanhalun ja rahanahneuden takia on rangaistava teko jokaisen kansalaisen kohdalla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksityinen hoitolaitos siis hoiti tämän edesmenneen ihmisen aina loppuun saakka?
Tänään kerrottiin Ylen uutisissa, että terveydenhuollon yksityistäminen ei tuonut kunnille säästöä, vaan ihan päinvastoin. Leväperäisyyttä saattaa löytyä työn laadustakin, siihenkin uutisessa viitattiin. Ihmiset kun jäävät ilman palveluita. Kunnallisessa terveydenhoidossa ihmiset saavat varmemmin hoitoa.
En tiedä minkä ihmisryhmän etua ajaa se, että heikoimpien hoidosta tehdään bisnestä. Sairasta bisnestä. Ihminen ei itse saa olla enää sairas, koska bisneksellä on siihen yksinoikeus.
Koska terveydenhuollosta on tulossa tällaista arpapeliä, ei aina tiedä minkä kortin saa, en käsitä miksi ihmisiä ei lujemmin kannusteta hoitamaan omaa terveyttään niin, etteivät ainakaan turhaan sairastaisi. Ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon pitäisi panostaa, jos yhteiskunta ajattelee, ettei sairaita (ja heikkoja) tarvitse hoitaa. On siis pysyttävä terveenä.
Voisit lähettää tuon selostuksesi kyseisen vainajan terveydenhuollon päättäjille. Sähköisesti voit lähettää saman kirjeen samalla kertaa kymmenille ihmisille. Kannattaa aina puhua mahdollisimman laajalle päättäjien ja vaikuttajien joukolle. Täydennä kirjeeseesi kyseisen säätiön nimi ja muita mahdollisia tapaukseen liittyviä nimiä. On tärkeää, että vastuunkantajia yksilöidään ja kaivetaan esiin.