kontra

Tätä nyt vähän hävettää kirjoittaa tällaiselle foorumille, mutta kun sen on niin usein joutunut kohtaamaan, haluan siitä aloittaa keskustelun.
Miksi niin usein ns. huolto- hoiva- ja muillekin alunperin hyvään tarkoitukseen perustetut viralliset (valtion/kunnan) organisaatiot vetävät puoleensa ylimielisiä, turhantärkeitä ja jopa suoranaisesti sadistisia pikkuvirkailijoita? Itselläni on ollut parina viime vuotena riesana ylimielinen diabeteshoitaja. Jos varattu aika on esim. 08:30, hoitaja purjehtii ylimielisesti katsahtaen henkilökunnan "heräämö" ovinimellä varustettuun juoruhuoneeseen, siis ei missään tapauksessa mistään raportoinnista ole kysymys, pelkkää juoruilua. Odottelen, kun en muutakaan voi, testeihin pitää saada lähete ja muut kontrollit ajallaan. noin 09:15 hoitaja suvaitsee aloittaa palkattuun tehtäväänsä siirtymisen. Sitten odotankin 10-15 minuuttia hoitajan erilaisia päivän aloitusrutiineita. Voinpa sitten päästäkin jonon ensimmäisenä (on muuten kertynyt jokunen muukin odottaja) anomaan nöyrästi lähetteitä ja testien jälkeisiä puhelinaikoja.
Puhelinajoista ei pystytä pitämään kiinni, muutenkin järjestelmä kärsii alimiehityksestä. Ja sitten nämä ylimieliset virkailijat tuhlaavat niitä vähäisiäkin resursseja turhiin toimiin.
Tässä tapauksessa ei vapaaehtoistyö voi auttaa, mutta kunnioitan muuten suuresti sellaisia henkilöitä, jotka omasta vapaa-ajastaan antavat lähimmäisille apua, tukea, seuraa. Edesmennyt famuni kuului n. 20 vuotta FRK:n (Finlands Röda Korset) vapaaehtoisjoukkoihin. Aina, kun meistä ajoneuvollisista sukulaisista joku kävi vierailulla, lopuksi tuli pieni paketti/viesti toimitettavaksi jollekulle avuntarvitsijalle.
Yx vasta-ajattelija.