Olen 35. raskausviikolla ja tänään oli neuvolalääkärillä käynti, johon kuului sisätutkimus. Se oli todella kivulias, vaikka lääkäri joutui lopulta kokeilemaan kohdunsuuta ainostaan yhdellä sormella. Lääkäri oli kyllä varovainen ja käytti liukastetta, mutta kirvely oli jotain järjetöntä. Aivan kuin koko emätin olisi ollut vereslihalla ja sitä olisi viillelty puukolla ja viimeistelty kärsimys nokkosilla ja chilimausteella. Makasin hikimärkänä tutkimuspöydällä ja irvistelin. Minulla ei ole todettu mitään varsinaisia alapääongelmia, tosin krooninen hiivasienitulehdus on oireettomana ja oireellisena hyvin usein. Olenko ainoa, jolla sisätutkimus sattuu tällä tavalla? Te, jotka olette jo synnyttäneet: tuntuuko ponnistusvaihe yhtä kivuliaalta? Jos pelkästään yksi sormi emättimessä aiheuttaa näin suurta kipua, onko vauvan ponnistaminen aivan kamalaa vai enteileekö sisätutkimuksen aiheuttamat kovat kivut kamalia ponnistuskipuja? Pelottaa...
Kivulias sisätutkimus - kivulias ponnistusvaihe?
Hätääntynyt odottaja
125221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eli itse en vielä ole synnyttänyt, mutta voisin kuvitella sen ponnistusvaiheen sattuvan vieläkin tuota enemmän.
se ponnistusvaihe on kivuliaampi kuin sisätutkimus. Eikä mikään enteile yhtikäs mitään.
Sattuu myös sisätutkimus.. Voi olla, että sitten kun siellä paikat kypsyy, niin ei satu enää niin paljoa? Eli sitten kun paikat on pehmennyt. Olen yhden lapsen synnyttänyt ja epiduraalin kans ponnistaminen tuntui kipeältä! Nyt toista odotan ja aion ottaa kohdunkaulan puudutuksen epiduraalin lisäksi.. Jos sitä saa yhtäaikaa?? Kovasti mietityttää synnytys, kun se on todennäköisesti huomenna!!! Yliaikais kontrolli ja kun vauva on iso niin luultavasti käynnistetään.
Toivottavasti tiedät puudutteiden vaaroista, jos meinaat niitä monta ottaa päällekkäin..?
kohdunkaulakanavan puudutusta ei anneta epiduraalin kanssa yhtäaikaa. Kohdukaulakanavan puudutus vie hyvin laitettuna avautumiskivun, ei siis vaikuta ponnistusvaiheeseen. Ponnistuvaiheen kipu on hankala, mutta merkityksellinen siitä syystä, että tuntee mihin suuntaan pitää ponnistaa eli sitä ei ole hyvä häivyttää puudutteilla.
se avautumisvaihe oli pahin, ei niinkään se ponnistaminen. Mutta nuo sisätutkimukset synnytyksen aikana, ne oli kaameita! Ne ärsyttivät kohtua supistumaan kahta kauheammin. Minulla otettiin kahteen otteeseen vauvalta päästä verinäytteitä ja meinasin tosissani potkaista sitä lääkäriä, kun se tuli aina sen tötterön kanssa ja alkoi laittamaan sitä tuonne alakertaan ja heti kun se kosketti kohdunsuuta niin kivut alkoivat. KOitapa siinä olla sitten haarat levällään paikallaan, kun supistaa niin perskeleesti...
supistuskivut peittää alleen kaikki muut tuntemukset. se kipu on niin kokonaisvaltaista, ettet tunne yhtän mitään muuta alapäässä.
No voisin korjata sinua sen verran, että olen kaksi synnyttänyt ja aina yhtä kovasti koskee, kun kätilö/lääkäri tulee kohdunkaulan tilannetta tutkimaan. Itselläni kohtu on kallistunut taaksepäin ja tästä syystä myös kohdunsuu on kallellaan ja joka kerta joutuvat ns.vetämään kohdunsuuta eteenpäin ja sattuu kuule niin, että itku tulee vaikka miten supistelisi tai olisi supistelematta. Toisen lapseni kohdalla pahinta oli kalvojen puhkaisu, lääkäri joutui tosissaan ensin vetämään kohdunsuuta eteenpäin ja samalla yritti kalvoja puhkoa. Oli hikikarpalot otsalla sen toimenpiteen jälkeen ja supistelut tuntui hetkenaikaa pieniltä lääkärinkäsittelyn jälkeen:D
Minulla on aina sisätutkimukset tuntuneet hitusen kivuliailta.
Ja kyllä ponistettaessa sattuu varmasti enemmän, mutta se on erilaista kipua, jota ei tapauksen jälkeen edes muista, koska itse tekee töitä sen ajan. Normaalissa sisätutkimuksen aikana ei yleensä tarvitse tehdä muuta kuin maata ja keskittyä siihen tumpeloimiseen.
Minulla on todella korkea kipukynnys ollut aina, vaan mikään ei ollut valmistanut minua siihen kipuun, mitä synnytyksessä saa kärsiä! Viimeiset sisätutkimukset kävivät epämiellyttävän kipeää ja kipusin sängyllä ylöspäin lääkärin sormia pakoon ;)
Mutta se supistuskipu! Se oli jotain sanoinkuvaamatonta.. en voinut edes huutaa, en liikkua,vaikeroin hiljaa vain.. olin kaikenmaailman piuhoissa koska synnytys käynnistettiin, en voinut mennä ammeeseen tai suihkuun kuten olin suunnitellut..
Saatuani epiduraalin olo helpottui, muuta se epiduraalin laitto oli kyllä ihan hirveä.. en voinut kivuiltani olla selkä pyöreänä oikeassa asennossa, ja lääkäri joutui hakemaan oikeaa paikkaa monta kertaa ja osui hermoihin..
Yksi annos puudutetta riitti minulle, koska sitten synnytys eteni vauhdikkaasti ja pääsin ponnistamaan. Se ei käynyt ollenkaan kipeää, tai ainakaan en kerennyt ajatella kipua. Siis tässä vaiheessa puudutuksen teho oli loppunut, eikä enempää olisi ehditty antaa vaikka olisin halunnutkin(en tarvinnut..)
Ainoa kipu jonka ponnistusvaiheessa tunsin, oli että nyt repeää.. sanoinkin sen ääneen ja kätilö leikkasi pienen epparin.Ponnistusvaihe oli synnytyksen helpoin vaihe!
Sisätutkimuksessa tuntemasi kipu ei todellakaan ole yhtään mitään verrattuna supistuskipuihin jota tunnet itse synnytyksessä..
edelliseen.. se on oikeasti totta, että kun saat vauvan syliin, kaikki kipu unohtuu :)
Kyllä se palkinto on kaiken kivun ja uurastuksen arvoinen!
Itselläni synnytyksestä nyt 3kk ja nyt tuntuu, että ehkä joskus, piankin, voisin synnyttää uudelleen!
pitäisi sisätutkimuksen sattua yhtää, ellei sitten ole just jotain hiivaa tai vastaavaa.. ja itselläni synnytyksessä oli pahin vaihe supistukset. mutta ei todellakaan sisätutkimusta ja synnytystä voi verrata keskenään.