mustikkapensaat

maasta,tarviis olla hapanta metsämaan kaltaista.Lannoitukseen voi käyttää rodolannosta.Anopilla on muutama kymmentä mustikkaa kasvamassa,saa vuosittain mahtavan sadon noilla konsteilla.

Pensasmustikan kasvupaikka

Paras pensasmustikan kasvupaikka on päivänpuoleinen, tuulensuojainen ja lämmin, loivasti viettävä rinne. Mustikalle ei sovi pintavesien kiusaama alue. Tasamaalla kasvatettaessa voidaan matalaan harjuun istuttamalla parantaa mustikoiden kasvuolosuhteita. Hallanarkoja paikkoja tulee välttää, sillä mustikan kukinta ja hedelmöittyminen ovat arkoja yöpakkasille. Talvella runsas lumipeite varmentaa pensasmustikan talvehtimista.

Vaatimuksia maalle

Istutuspaikan maalajin tulee olla kevyt, mieluiten humusrikas, hikevä hietamaa, joka läpäisee hyvin vettä. Mustikoiden tulee pystyä ottamaan maasta helposti vettä ja ravinteita. Muitakin maalajeja voi kelpuuttaa pensasmustikalle, jos niitä parannetaan runsaalla (6m3/100m2) ja happamalla (kalkittomalla) turpeen lisäyksellä. Myös hietamaat turvetetaan tarvittessa, sillä pensasmustikka tarvitsee happaman maan (pH 4,5-5,5). Maan happamuus on siis erittäin tärkeää. Muutaman taimen istutuksessa voidaan hapan turvelisä laittaa suoraan lapiolla istutuskuoppaan (2-3 lapiollista taimea kohti). Tällä tavoi saadaan alusta pH laskemaan yhden yksikön verran. Varsinaisia turve- ja savimaita tulee välttää, sillä ne ovat liian kosteita, ilmattomia ja kylmiä. Jäykkä savimaa ei sovellu lainkaan pensasmustikoille.

Astiataimien istuttaminen

Astiataimia on mahdollista istuttaa koko kasvukauden ajan. Tärkeää on, että taimet ehtivät juurtua uudelle kasvupaikalleen ennen talven tuloa. Taimet istutetaan hieman entistä istutuskohtaa syvemmälle ja kastellaan runsaasti. Vettä tarvitaan noin 5-10 litraa per taimi. Istutuskuoppaan voi lisätä 25-30 g hallitusti maahan liukenevaa lannoitetta. Tarkempia lannoitusohjeita kannattaa kysyä taimentuottajilta. On mahdollista, että taimet punertuvat tai jopa pudottavat lehtensä istuksen jälkeen. Taimet kuitenkin alkavat uudestaan kasvamaan joko samana tai seuraavana kasvukautena, kunhan taimien kastelusta tulee huolehditaan.

Kastelu

Maaperän riittävä kosteus on erittäin tärkeää. Alkukesän poutakausina kastellaan pensasmustikat kunnolla 1-2 kertaa viikossa. Heti istutusvaiheessa voidaan myös asentaa kasvualustaan tihkukasteluletkut. Jos pensasmustikat eivät saa tarpeeksi vettä, jäävät marjat pieniksi, ja ne saattavat varista raakilevaiheessa. Kuivuminen näkyy mm. lehtien punertumisessa ja varisemisessa sekä uusien versojen heikkoudessa. Pensasmustikan juuret ovat lähes kokonaan maan pintaosassa.

Taimivälit

Suosituksena voidaa pitää, että pensasmustikoiden taimiväli on noin metri. Taimiväliin vaikuttaa istutettava lajike. Esim. puolikorkeita North Blue ja North Country -lajikkeita voidaan istuttaa jopa n. 60 cm välein. Rivinväliksi suositellaan 1,5-2,5 metriä hoitotavasta riippuen. Hehtaarille istutetaan 5000-8000 kpl pensasmustikoita. Ristipölytyksen takia suositellaan viljeltävän vähintään kahta eri lajiketta rinnakkain.

Rikkakasvien torjunta

Rikkakasvit pidetään kurissa katteita käyttämällä, sillä pensasmustikalle ei ole virallisesti hyväksyttyjä rikkakasvihävitteitä. Katteiden avulla rikkakasvit voidaan torjua etukäteen. Parhaaksi katemateriaaliksi on osoittautunut mypex-kuitukangas. Myös mustaa muovia on käytetty hyvin tuloksin. Muita mahdollisia katevaihtoehtoja ovat hapan jyrsinturve, kuorihumus, sahanpuru ja erilaiset hakkeet. Muuten rikkakasvit poistetaan käsin kitkemällä, ei kemikaaleilla.

Tuholaiset ja taudit

Tutkimusten mukaan Suomen pensasmustikkaviljelmät ovat kärsineet harvoin tuhohyönteisistä. Yleisimpiä tuholaisia (punkit, kirvat ja toukat) ei ole havaittu kasveista. Pensasmustikat ovat myös säästyneet kasvitaudeilta. Amerikassa melko vakava kasvisairaus on mustikan versosyöpä, jota ei juurikaan tavata Suomen olosuhteissa. Tauti tuhoaa uusia, nuoria versoja ja aiheuttaa tummia, pyöreitä laikkuja versoon. Lopulta verso ruskistuu ja kuolee. Jos mustikkasyöpää esiintyy, tulee vaurioituneet versot poistaa leikkaamalla ja polttaa leviämisen estämiseksi. Pensasmustikoiden todellisempi uhka muodostuu jäniksistä, myyristä ja rastaista. Viljelmä kannattaa aidata 1-2 m korkuisella kanaverkolla. Lintuja voi pelottaa esim. haukkapelättimiä ja kiiltäviä nauhoja käyttäen.

Lannoitus ja leikkaus

Nuorten pensasmustikoiden lannoitus - ja leikkaustarve on vähäinen. Lannoitustarve lisääntyy sadon kertyessä runsaaksi, kolmantena tai neljäntenä vuotena. Lannoituksessa käytetään vain happamia lannoitteita, esim. superfosfaattia, kaliumsulfaattia ja ammoniumsulfaattia. Myös rhodo- eli alppiruusulannoitteet sopivat pensasmustikoille. Kalkkia sisältäviä lannoitteita ei saa käyttää. Ensimmäiset leikkaukset pensaille tehdään vasta 6-8 vuoden kasvatuksen jälkeen. Aiemmin poistetaan vain kuivuneet tai muuten viottuneet versot.

Voin kertoa sinulle lohdutukseksi, että olen istuttanut vuonna 1995 kolme mustikkapensasta, lajit North Blue 2kpl ja North Country 1 kpl: Ne ovat tuottaneet vuosien aikana varmaan yhteensä 10 marjaa!. Istutin ne ohjeiden mukaan kalkitsemattomaan happamaan maahan(lannoittamatonta turvetta metsämultaa kuusen neulasta ym.) Vuosien varrella olen lannoittanut hiukan rodo-lannoitteella ja kahvin poroilla! Kysyin kerran asiantuntijalta miksei marjoja tule, ihmetteli vain, epäili ettei varmaan pölyty. Olen antanut taimien olla paikallaan, vaikka ovat kyllä aika kraakkuja. Itse en ole vieläkään luopunut toivosta: ostin toissa vuonna uusia taimia, lajikkeet Aino ja Alvar, kotim. taimia. Ristipölytyksen takia suositeltiin sekä 'poika- että tyttötaimia' ryhmään. Nyt odottelen samalla toiveikkuudella marjoja kuin kohta 10 vuotta sitten. Samoilla kasvatusohjeilla yritän, koska samat ohjeet sain näittenkin taimien oston yhteydessä, tosin istutin nyt hiukan aurinkoisempaan paikkaan. Tähän loppuun kyllä voin sanoa, että olen jo aikoja sitten luopunut uskomasta taimimyymälöiden kauniisiin kuviin ja lupauksiin satomääristä! Mutta kaikkea uutta on kiva kokeilla, joten onnea sinullekin!

tuntuvat olevan aika kranttuja. koulullani olivat ensin ulkona ja vaikka saivat kaiken ns. oikeaoppisen kohtelun niin silti näyttivät tosi kituvilta. vietiin yhtenä kesänä avoimeen muovihuoneeseen happameen turpeeseen ja annas olla kun samana kesänä venähtivät mittaa todellisiksi pensaiksi ja marjoja tuli ihan reilusti.

Minullakin on ollut kyseisiä mustikan taimia jo vuosia. Pari kituliasta mustikkaa on tullut, mutta nyt viime vuonna ne kasvoivat kamalat pitkät roikulat varret (50 cm). Voisikohan niitä lyhentää? Tarvitseeko niitä lyhentää? Paljonko ja mihin vuodenaikaan?