Muslimeista puhussani en tarkoita muslimeja geneerisessä, yleistävässä merkityksessä vaan kollektiivisessa merkityksessä — kokoelmana lukuisia yksittäisiä muslimeja, joiden pohjalta ei saa tehdä yleistyksiä, sillä induktiivinen päättely ei ole loogisesti pätevää. Lisäksi muslimeilla tarkoitetaan lähinnä vain joukkoon A kuuluvia henkilöitä:
A: Ne, jotka pitävät Koraania Allahin puheena, jonka määräyksiä tulee noudattaa, ja Muhammadia Allahin lähettiläänä, jonka sunna, esikuvallinen elämäntapa, toimii käyttäytymistä säätelevänä moraalisena ohjenuorana. Ne, jotka islamin taqiyya-doktriinin mukaisesti käyttäytyvät näennäisesti islamin lain vastaisesti ja kitman-käytäntöä noudattaen antavat islamista harhaanjohtavaa informaatiota edistääkseen shari’an käyttöönottoa ja suojellakseen muslimien etuja sotilaspoliittisessa taistelussa uskottomia vastaan. Takfiristit. — Islamin oppiin ja lakiin perehtyneinä nämä muslimit ovat jokaisen vähänkin merkityksellisemmän muslimiryhmän johdossa.
B: Passiiviset ja islamista tietämättömät “tapamuslimit”, jotka yhteisön perinteitä noudattaen käyttäytyvät kunniakoston kulttuurin mukaisesti ja myötäilevät joukon A muslimeja tuntematta kunnolla islamin lähteitä — Koraania ja haditheja — ja niiden välittämää kuvaa Muhammadin elämästä.
C: Passiiviset ja islamin uskon hylänneet “muslimit” ja “teeskentelijät”, jotka joukon A muslimien mielestä kapinoivat Allahin tahtoa, kuten abrogaation periaatetta, vastaan; ne jotka eivät sydämessään vihaa uskottomia eivätkä halua taistella näitä vastaan. “Muslimit”, joiden käsitys islamista ei perustu islamin lähteisiin, Koraaniin ja haditheihin, vaan myöhemmin laadittuihin kaunisteleviin ja hengeltään kristillisiin sepitelmiin. “Muslimit”, jotka haluavat jättää islamin ja kritisoida joukon A muslimeja mutta eivät uskalla tehdä sitä sosiaalisen kontrollin vuoksi ja siksi, että shari’a määrää islamin hylkäämisestä ja Muhammadin kritisoimisesta kuolemanrangaistuksen.
D: Ex-muslimit, jotka ovat hylänneet islamin ja kääntyneet johonkin toiseen uskontoon, yleensä kristinuskoon, tai valinneet humanistisen ateismin elämänkatsomuksekseen. Toisinaan nämäkin henkilöt saattavat kutsua itseään “muslimeiksi”. Käytännössä kaikki julkisuuteen tulleet ex-muslimit ja muslimitaustaiset henkilöt (esim. Ayaan Hirsi-Ali, Ibn Warraq, Walid Shoebat, Abdullah Al-Araby, Ali Sina, Wafa Sultan, Nonie Darwish, Salman Rushdie) elävät jatkuvien tappouhkauksien alla, ja lännen monikultturistit ja islamin puolustelijat halveksivat heitä ja leimaavat heidät islamofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotta ihmiset eivät kuuntelisi, mitä näillä islamin todellisilla asiantuntijoilla on sanottavanaan.
Islamin taqiyya-opin johdosta joukkojen B ja C “muslimeja” ei voi mitenkään erottaa joukon A muslimeista ulkoisen käyttäytymisen, pukeutumisen tai puheiden perusteella, joten ketään muslimiksi identifioituvaa ei pidä ennakkoluuloisesti leimata tiettyyn joukkoon kuuluvaksi: ei maltilliseksi, ei kiihkoilijaksi eikä takfiristiksi.
A: Ne, jotka pitävät Koraania Allahin puheena, jonka määräyksiä tulee noudattaa, ja Muhammadia Allahin lähettiläänä, jonka sunna, esikuvallinen elämäntapa, toimii käyttäytymistä säätelevänä moraalisena ohjenuorana. Ne, jotka islamin taqiyya-doktriinin mukaisesti käyttäytyvät näennäisesti islamin lain vastaisesti ja kitman-käytäntöä noudattaen antavat islamista harhaanjohtavaa informaatiota edistääkseen shari’an käyttöönottoa ja suojellakseen muslimien etuja sotilaspoliittisessa taistelussa uskottomia vastaan. Takfiristit. — Islamin oppiin ja lakiin perehtyneinä nämä muslimit ovat jokaisen vähänkin merkityksellisemmän muslimiryhmän johdossa.
B: Passiiviset ja islamista tietämättömät “tapamuslimit”, jotka yhteisön perinteitä noudattaen käyttäytyvät kunniakoston kulttuurin mukaisesti ja myötäilevät joukon A muslimeja tuntematta kunnolla islamin lähteitä — Koraania ja haditheja — ja niiden välittämää kuvaa Muhammadin elämästä.
C: Passiiviset ja islamin uskon hylänneet “muslimit” ja “teeskentelijät”, jotka joukon A muslimien mielestä kapinoivat Allahin tahtoa, kuten abrogaation periaatetta, vastaan; ne jotka eivät sydämessään vihaa uskottomia eivätkä halua taistella näitä vastaan. “Muslimit”, joiden käsitys islamista ei perustu islamin lähteisiin, Koraaniin ja haditheihin, vaan myöhemmin laadittuihin kaunisteleviin ja hengeltään kristillisiin sepitelmiin. “Muslimit”, jotka haluavat jättää islamin ja kritisoida joukon A muslimeja mutta eivät uskalla tehdä sitä sosiaalisen kontrollin vuoksi ja siksi, että shari’a määrää islamin hylkäämisestä ja Muhammadin kritisoimisesta kuolemanrangaistuksen.
D: Ex-muslimit, jotka ovat hylänneet islamin ja kääntyneet johonkin toiseen uskontoon, yleensä kristinuskoon, tai valinneet humanistisen ateismin elämänkatsomuksekseen. Toisinaan nämäkin henkilöt saattavat kutsua itseään “muslimeiksi”. Käytännössä kaikki julkisuuteen tulleet ex-muslimit ja muslimitaustaiset henkilöt (esim. Ayaan Hirsi-Ali, Ibn Warraq, Walid Shoebat, Abdullah Al-Araby, Ali Sina, Wafa Sultan, Nonie Darwish, Salman Rushdie) elävät jatkuvien tappouhkauksien alla, ja lännen monikultturistit ja islamin puolustelijat halveksivat heitä ja leimaavat heidät islamofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotta ihmiset eivät kuuntelisi, mitä näillä islamin todellisilla asiantuntijoilla on sanottavanaan.
Islamin taqiyya-opin johdosta joukkojen B ja C “muslimeja” ei voi mitenkään erottaa joukon A muslimeista ulkoisen käyttäytymisen, pukeutumisen tai puheiden perusteella, joten ketään muslimiksi identifioituvaa ei pidä ennakkoluuloisesti leimata tiettyyn joukkoon kuuluvaksi: ei maltilliseksi, ei kiihkoilijaksi eikä takfiristiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suurin osa nykypäivän muslimeiksi identifioituvista niin Suomessa kuin muuallakin on passiivisia ja islamista varsin tietämättömiä, eivätkä he noudata Allahin shari’aa, vaan he haluavat elää rauhassa aiheuttamatta kenellekään harmia. Lisäksi suuri osa näistä muslimeista, erityisesti naisista, on vaikeassa ahdingossa puun ja kuoren välissä, sillä monikultturistinen yhteiskunta on haluton tarjoamaan tukea niille, jotka haluaisivat jättää islamin elääkseen länsimaisen, vapaan elämäntyylin mukaisesti. Länsimaisen yhteiskunnan velvollisuutena on auttaa näitä oman uskontonsa uhreja vapautumaan islamista ja sen keskiaikaisista kulttuurisista käytännöistä, ei vaikeuttaa heidän elämäänsä, eikä vain katsoa välinpitämättömästi sivusta heidän ahdinkonsa jatkumista.
Joukon A muslimien mielestä muut “muslimeiksi” kutsutut ovat unohtaneet jihad-velvollisuutensa, mikä on osaltaan ollut myötävaikuttamassa islamin nykyiseen taantumuksen tilaan, ja niinpä viimeksi mainittuja, jihad-velvollisuutensa laiminlyöneitä henkilöitä kutsutaan moskeijoissa sekä mm. Internetin, TV:n ja muiden medioiden välityksellä palaamaan siihen islamin alkuperäiseen, puhtaaseen muotoon, jossa sitä harjoitettiin Muhammadin ja häntä seuranneiden kolmen sukupolven aikana. Tämä puhdasoppinen islam katsoo olleensa sotatilassa muun maailman kanssa Muhammadin ajoista asti, ja se edellyttää taistelua uskottomia vastaan ja koko ihmiskunnan alistamista shari’an, islamin lain, alaisuuteen. Koska tämä näkemys perustuu Koraaniin ja sunnaan ja islamin kaikki neljä lakikoulukuntaa vahvistavat sen oikeaksi, joukon C “uskottomat” ja rauhanomaiset “muslimit” eivät voi löytää islamin omista lähteistä teologisia perusteita kritisoida joukon A muslimeja, kuten Osama bin Ladenia, joka perustelee toimintaansa huolellisesti Koraanin jakeilla ja shari’an tulkinnoilla. Perusteita kritiikkiin on haettava islamin ulkopuolelta — hylkäämällä islam.