En olisi uskonut, että ikävöin sua vieläkin...
Monta kuukautta meni hyvin, en edes juuri ajatellut sua.
Ehkä se, kun tajuan, että suhteemme on kokonaan loppu, enkä varmaan
tule ikinä enää sua edes näkemään, saa mut niin surulliseksi.
Olit suuri rakkauteni pitkään, pitkään aikaan.
Sain sulta jotain sellaista, mitä en ollut ikinä keneltäkään saanut.
Miehiä on sen jälkeen tullut ja mennyt, mutta kukaan ei ole ollut
sinunlaisesi. Kukaan ei ole onnistunut ottamaan sun paikkaa
mun sydämessä.
Haluaisin soittaa sulle ja kysyä mitä sulle kuuluu.
Mutta en voi, mun ylpeys ei anna periksi.
Kun kaikki kuitenkin loppui, miten loppui...
Ja en varmaan kestäisi kuulla sun ääntä. Suruni kävisi
ylivoimaiseksi, enkä halua oikeasti sinun tietävän, miten paljon mua satutit.
Emme luvanneet toisillemme mitään, mutta olisin sentään mielestäni
ansainnut kunnolliset jäähyväiset... Ja olisin kuitenkin halunnut
pysyä ystävänä sun kanssa, mutta sinä et siihen pystynyt tai halunnut.
En tiedä miksi?
Soitan sulle, sinä päivänä, kun lupasin suhteemme alussa.
Silloin jo tiesin, ettei siitä mitään tule. Sinä jaksoit vielä silloin uskoa...
Tai ehkä laitan vain viestin, en ole ehkä vielä silloinkaan
valmis kuulemaan sun ääntäsi...
Nyt alan elämään elämääni eteenpäin.
Mulla on uusi tuttavuus, joka kiinnostaa todella...
Jonka kanssa voisin ehkä kokea vielä
enemmän kun sun. Sinä vain kummittelet vielä mielessäni,
se saa mut pelkäämään, että tässäkin käy niin kuin sun kanssa.
Saan taas sydänsuruja...
En tiedä, katson, mitä eteen tulee ja yritän elää elämääni täysillä.
Niin olet varmaan tehnyt jo sinäkin.
Monta kuukautta meni hyvin, en edes juuri ajatellut sua.
Ehkä se, kun tajuan, että suhteemme on kokonaan loppu, enkä varmaan
tule ikinä enää sua edes näkemään, saa mut niin surulliseksi.
Olit suuri rakkauteni pitkään, pitkään aikaan.
Sain sulta jotain sellaista, mitä en ollut ikinä keneltäkään saanut.
Miehiä on sen jälkeen tullut ja mennyt, mutta kukaan ei ole ollut
sinunlaisesi. Kukaan ei ole onnistunut ottamaan sun paikkaa
mun sydämessä.
Haluaisin soittaa sulle ja kysyä mitä sulle kuuluu.
Mutta en voi, mun ylpeys ei anna periksi.
Kun kaikki kuitenkin loppui, miten loppui...
Ja en varmaan kestäisi kuulla sun ääntä. Suruni kävisi
ylivoimaiseksi, enkä halua oikeasti sinun tietävän, miten paljon mua satutit.
Emme luvanneet toisillemme mitään, mutta olisin sentään mielestäni
ansainnut kunnolliset jäähyväiset... Ja olisin kuitenkin halunnut
pysyä ystävänä sun kanssa, mutta sinä et siihen pystynyt tai halunnut.
En tiedä miksi?
Soitan sulle, sinä päivänä, kun lupasin suhteemme alussa.
Silloin jo tiesin, ettei siitä mitään tule. Sinä jaksoit vielä silloin uskoa...
Tai ehkä laitan vain viestin, en ole ehkä vielä silloinkaan
valmis kuulemaan sun ääntäsi...
Nyt alan elämään elämääni eteenpäin.
Mulla on uusi tuttavuus, joka kiinnostaa todella...
Jonka kanssa voisin ehkä kokea vielä
enemmän kun sun. Sinä vain kummittelet vielä mielessäni,
se saa mut pelkäämään, että tässäkin käy niin kuin sun kanssa.
Saan taas sydänsuruja...
En tiedä, katson, mitä eteen tulee ja yritän elää elämääni täysillä.
Niin olet varmaan tehnyt jo sinäkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.