vaan niin vaikea olla toiveikas tämänkään jutun suhteen kun joka toinen päivä ajattelee päiviensä päättämistä. Kun koko elämä tuntuu turhalta ja samantekevältä niin ei saa otetta mistään. Että tässä tilassa pitäisi vielä jaksaa ottaa yhteyttä, tulla torjutuksi, kuulla haukkumista, parhaassa tapauksessa jaksaa rakastaa ja löytää jostain merkitys. On niin helppp syyttää, vaatia, valittaa kun ei tiedä mitä ihminen on jo joutunut kokemaan, millaista historian painolastia hän kantaa.
Toivottavasti ymmärrät.
Toivottavasti ymmärrät.
Vastaukset 26
Vanhimmat
asiat ei oo koskaan niin huonosti etteikö niitä vois viinalla vielä vähän pahentaa :)
on aina ! Älä luovuta !
sanat sullekin... Et säkään voi tietää, mitä joku toinen on kokenut, jos et häntä hyvin tunne. Kokemuksesta voin kertoa, että harva tuntee edes puolisoaan niin hyvin.
Mitä jos uskaltaisit ja jaksaisit rakastaa edes vähän, niin silloin se merkityskin alkaa löytymään, kun rakkaus antaa vastakaiun. Myös elämääsikin voisi tulla otetta. Koita harjotuttaan aslel kerraallaan sitä positiivisuutta,vaikka vain hiljalleen, niin aurinkokin alkaa paistamaan eritavalla.
Ihmisellä itsellään on aika paljon mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohteluun. Se minkä verran itsestään antaa on yleensä se minkä verran saa. Tuolla tavalla avoimesti kerroit etkä ihan kauhean pahoja vastauksia ole tähänkään saanut. Sellaista, joka tuntee jo selkeästi syyllisyyttä, ei tarvitse syyttää. Joka on kulunut loppuun, siltä ei tarvitse vaatia. Joka on surullinen, sille ei halua valittaa. Vaikutat itse muiden reaktioihin, koska kaikki on kai ihmisiä.
Painolastit otetaan yleensä huomioon vain siten, että olet ehkä saanut enemmän köyttä ja se on roikkunut siinä paljon pidemmän aikaa kuin muuten.
Historian painolastilla ei valitettavasti voi selittää tekosiaan. Kaikki muutkin yrittävät elää ja olla hyviä painolasteista huolimatta. Jokaisella on ihan itse itsestään vastuu.
tarkoitat, että kun masentuneena ei jaksa mitään antaa niin ei myöskään mitään saa? kuulostaa aika kovalta maailmalta tuo sinun maailmasi. Kerroin, että en voi enkä pysty tekemään mitään tämän eteen, koska olen henkisesti lopussa, rikki, masentunut. Mutta ymmärrän sinua. Usein ihmisen täytyy itse joutua pohjalle ennenkuin ymmärtää asioita.
tarkoitin, että masentuneenakin, sen verran kuin olet esim. avoin, saat takaisin.
Jos joku on surullinen ja avoimesti kertoo sen, ihmiset yrittävät tasata sen oloa. Yrittää piristää, eivät syyttää. Mukautuvat tilanteisiin muiden olon mukaan. Meinasin vaan, kun sanoit, että aina syytetään ja valitetaan ja niin edelleen. Yleensä kyllä hellätään siitä toisen olon mukaan.
Et voi etkä pysty, kyllä kuulin sen. Jos elämässä on asioita, joihin ei voi eikä pysty, ne ei vaan ole sitten tarkoitettu omaan elämään. On muita ihmisiä ja asioita, joihin voit ja pystyt.
Omat pohjat on kuule koluttu jo aikoja sitten, siellä ei ollut mitään niin kiinnostavaa että toiste poikkeaisin.
siinä on että kaikki ihmiset eivät niin tee. Jotkut käyttävät toisen huonoa oloa lyömäaseena ja löytävät siitäkin välin pönkittää omaa egoa. Se on jotain mitä en halua kokea.
Sellaista se on. Joko ihminen on ollut aina kauhean kiltti. Sellainen, joka herättää suurta hellyyttä ja halua huolehtia. Silloin siitä voi yrittää nähdä, että se ei tunne oloaan turvalliseksi, jos kertoisi ja voi silloin itse yrittää olla aktiivinen ja yrittää tarttua asioihin. Yrittää vaikka vaan piristää tai lohduttaa.
Ja jos et ole sellainen ihminen, niin sitten ei voi mitään. Kukaan ei tule auttamaan ilman omaa aktiivisuuttasi. Koska se vaatisi sen, että sua kohtaan tunnettaisi sellaista ihan puhdasta hellyyttä.
Tuossa taitaa olla kanssa se, että saa sen, mitä on antanut. Yleensä elämä menee niin.
Ihmiset ja niiden tunteman hellyyden saa aina ajettua pois, jos haluaa, se on ihan normaalia elämää.
En ihmettele yhtään, en mäkään kertoisi. Etenkin jos tuntisin laittaneeni itseni sellaiseen asemaan, että mua voitaisiin haluta lyödä.
että kuvaamaasi hellyyttä esiiintyy vain äidin suhteessa lapseen. Mutta kuten sanoin masentuneena ei pysty olemaan aktiivinen. Et ymmärtänyt näemmä sittenkään mikä kertoo vain siitä, ettet ole syvää masennusta kokenut (ole onnellinen).
Ei, siinä se toki esiintyy katkeamattomana ja riippumattomana lapsen teoista. Muussa elämässä se on joksenkin riippuvainen käytöksestä. Ei sillä tavalla, että pienistä katkeaisi, mutta kyllä sen saa katkeamaan.
Lapsen kun ei tarvi olla ollenkaan kiltti, äiti rakastaa sitä silti, huolehtii ja tuntee hellyyttä. Ainakin toivottavasti aina. Muissa jutuissa toista pitää osoittaa kohtelevansa itse hyvin, kunnioittavansa, jne. jotta se hellyys säilyy. Ja sitten se luultavasti kantaa vaikeiden hetkien ylikin. Kun on kuitenkin aina kohdeltu niin hyvin kuin on osattu. Jokainen osaa kohdella hyvin.
Masentunut ei ole aktiivinen, mutta se masennus ei ole peruste, että ei pysty johonkin. Sinä joko itse pystyt tai et pysty ja se on oma päätöksesi. Ja ihan oikeasti sellaiset asiat, johon et pysty ei vaan ollut sulle tarkoitettuja. Eikä se ole mikään masennuksen vika. Sä itse olet elänyt elämääsi tuohon pisteeseen, jossa olet. Et ole elänyt sitä sillä tavalla, että olisi käsi jo ojentunut sinne kuilun pohjalle. Ja kun makaat naamallasi maassa etkä tartu, niin joku olisi laittanut tikkaa ja tullut alas sinne herättelemään sua, raahaamaan ylös. Sillä tavalla ei ole.
Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin itse ottaa vastuu itsestäsi.
Ja varmaan kannattaa aina tulevaisuudessakin miettiä sitä, että jättää itsestään sellaisen muiston, että jos sattuu tippumaan kuiluun, niin joku sattuisi vielä kaipaamaankin.
Olen ihan tarpeeksi syvän masennuksen kokenut. En tietenkään ymmärrä miltä juuri sinusta tarkalleen tuntuu. Mutta totta kai ymmärrän, että pahalta. Mutta sun pitäisi sitten ehkä enemmän miettiä sitä, että jotkut asiat vaan menee pois. Ihan realistisesti, että et pysty ja se on ok. Aina on muita asioita.
Mutta joo, ehkä mä en vaan tajunnut.
ehkä et tajunnut.
Et kyllä tajunnut säkään mistään muusta näkökulmasta kuin omastasi. Jaksamisia vaan.
se usein ihmisten kesken käy. Mutta sitä samaa.
Ymmärtäminen on siitä kiinni kuinka paljon sympatiaa jaksaa tuntea toista kohtaan.
Mulla on positiivinen elämänasenne, ei tee jaksaminen tiukkaa. Kannattaa pyrkiä siihen. Heipat.
sulle. hei vaan ja hyvää elämää.
Sullako positiivinen elämänasenne? Ei ihan heti uskos noista sun jutuista :D Et taida edes tietää mitä sana tarkoittaa.
Masentuneena on voimat pois ja pystyy elämään vain hetken kerrallaan. Mitään uutta ihmissuhdetta siinä vaiheessa tuskin pystyy rakentamaan tai tekemään aloitteita eikä jaksakaan. Masennusta kokemattomat tai hoitotyötä tekemättömät eivät useikaan ymmärrä masentuneen todellista tilaa. Sitä syvää uupumusta ja väsymystä.
Sinulla on varmaan hoitokontakti olemassa. Masennuksesta toipuminen on pitkä prosessi, jopa useita vuosia kestävä. Itselle pitää antaa aikaa toipumiseen ja aina jaksamisen mukaan pitää kuitenkin kontakteja yllä muihin ihmisiin. Minä toivotan sinulle voimia toipumisen tielle ja sanon nyt erittäin harvinaisen lauseen meikäläisen suuhun - Tulkoon Enkeli tiellesi!
muiden ihmisten hyväntahtoiset "mene lenkille, niin piristyt"- ideat ovat masentuneelle usein suolaa haavoihin. masentuneena syyllisyydentunne on jo muutenkin murskaava ja vielä pitäisi olla aktiivisesti yhteydessä ihmisiin ettei kukaan pidä sinua huonona ihmisenä. Se on todella raskas taakka kantaa enkä ihmettele yhtään, että monet päätyvät lopulliseen ratkaisuun kun joka puolelta tulee vain vaatimuksia silloin kun pitäisi saada tukea. Mutta ymmärrettävästi ihmiset pelkäävät masentunutta, hän edustaa heikkoutta ja jotain johon ei haluta joutua. Niin kauan kun pärjää niin kaikki on hyvin ja ystäviä riittää, mutta kuka sinusta välittää kun et itse siihen pysty? Monet luulevat edelleen, että masennus on laiskuutta, mikä kertoo hyvin siitä, että ilmiötä ei todellisuudessa ymmärretä sen kaikessa vakavuudessaan.
Naulan kantaan....se on todella ärsyttävää siinä hetkessä, kun on down ja toisten kehoitukset tuntuu tekopirteältä!! "mene, tee,jukose..niin kyllä sesiitä, sitten piristyt". Ei ihminen ole kone ja ei ihminen ole robotti. silloin kaipaa syvempää, eheytymistä...että näkisi vähänajan kuluttua valon jossakin ja josta voisi rauhassa ottaa kiinni. Vierellä, kulkien..kuunnellen..moneen kertaan puiden asioita...kaipaatko sellaista?
Masentua voi kuka vaan...toinen ihminen näyttää todella...kulkien rinnalla, todellinen ystävä. Riisutaanpa jokainen meistä ulkoisista asioista, heitetään yksin tyrmään...ei ole ketään...alkaa jo uskoa, ei tule ketään...siinä väärinymmärtäjille lääke ymmärtämättömyyteensä. Kokea itse. Sillä meille kaikille ihmisille voi tulla ja sattua kaikkea. Masennus ei tartu, se ei ole rutto. Turha sitä on kenenkään pelätä. Toivon sinulle rakas ihminen, että siitä vain vahvistuisit..
Jätä ovi auki..
Eipä ole sit minulta tuo viesti. Ettei sille eräälle ihmiselle tulis kuvitelmaa et se vois olla minulta.
tosin ilmene edes onko se mieheltä vai naiselta.
nainen ja nimeni alkaa Eellä.
ole minultakaan :)
Terveisin
e.
...sama ääni aina sisälläni..ttu valtaa ajatuksen. Sitten iskee ironia ja huumorikin. Pidetään väliä...liikaa pompin minäkin miehissä, että nyt saapi tälle likalle riittää vähäksi aikaa. Haikailut nurkkaan ja kusipäät putkaan. Onsitä muutakin tässä elämässä. Nyt alan aterialle...nam hyvää ruokaa, viiniä ja sek...no ei ...ttu ole. Silti onneksi me ollaan täällä netissä ja saa täältä vaika seksiäkin jos nätisti pyytää..mutta ei, ei mun luonteella ihan :))...iskee kuppa ja tauti jos hokaiselle jakaa.
Kuule, asiaan...ei ole se toinen sen arvoinen---ei kukaan, että menettäisit itsesi !!!!!! Arvosta ja opettele PITÄMÄÄN itsestäsi. Kullakin ihmisellä on valinta olla tai olla olematta. NIIN se ON !
jotain yrittää kirjoittaa, mitä olet kokenut ja miltä sinusta on tuntunut.