Minulla on vähän kummallinen ongelma. Minua nimittäin pelottaa ajatus yksin asumisesta. En ole koskaan asunut täysin yksin vaikka minulla onkin oma talous. Olen siis aina asunut yhteis-kämpässä toisen/toisten ihmisten (yleensä opiskelijoiden) kanssa. Kun ihmiset kai yleensä penää omaa rauhaa ja hiljaisuutta niin itse saan turvallisuuden-tunnetta tavallisista äänistä mitä muut asukkaat aiheuttaa. Yleensähän solu-asumista pidetään usein pakollisena pahana. Noh, mulle ainakaan se ei sellaista ole. Pahinta on, jos joudun olemaan täysin yksin kämpässä yön ajan. Nytkin olen ollut usean yön ja päivän ajan yksin täällä kämpässä ja mietin että missä ihmeessä muut ovat. Ehkä ironisinta on se, että kuitenkaan en yleensä edes halua kaveerata kämppisteni kanssa ja kun he ovat paikalla, niin joskus jopa "välttelen" heitä. Käyn keittiössä kun siellä ei ole muita jne. Ei minulla ole heitä mitään vastaan, mutta minulle riittää tietoisuus siitä että he ovat läsnä täällä kämpässä. Joskus jos olen ollut yksin yön, niin herään johonkin levottomaan tunteeseen, että eikö täällä ole tosiaan ketään muita. Onko tämä ihan normaalia nuorelle aikuiselle?
Pelkään yksin asumista
_Nuori_aikuinen
8548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
opettelet vasta elämän uusia puoli. oletko vasta muuttanut opiskelu kämpääsi.? Itse en haluaisi asua yksin omakotitalossa. Mutta kerrostalossa ihan ok.
Yksin asustelen omakotitalossa. Mikä sen ihanampaa.
Asustelet ? Minusta se ois vähän orpoa Naisihmisenä asua ..No kuka mitenkin. Olen kai vähän pelkuri..Päivisin pärjäisin kyllä mutta ne yöt..Rosmoja voi tulla ja kuka mua sitten puollustais..:) Se uljas prinssi pitäis olla.
Yksinasuminen ok-talossa oma valinta. Nuorena opiskeljana asumismuodot olivat.
- solusunto
- ok yläkerta
- sukulaisten nurkissa asuminen= pitkät asuntojonot,jossain se oli nukuttava
Se oma rauha, mitä jo kaipaan on parasta.Oli yö tai päivä, en ole pelkuriluonteinen, vaan
päinvastoin.
Ps. Laitanmpas saunan päälle, ja sen jälkeen käväisen avantouinnilla.
Olen siis asunut eri kämppisten kanssa jo n. viiden vuoden ajan. En siis ole opettelemassa mitään uutta omaa elämää tai ole mikään juuri teini-iän ohittanut. Toki oon ollu yksin jos kämppis on ollu vaikka harjoittelussa jossain toisessa kaupungissa jonku kuukauden pari. En vaan voi mitään, mutta yksinäiseltä se tuntuu. Päivät nyt vielä menee, mutta illat ja ne yöt. Kaipaan vaan tunnetta siitä, että ympärillä on elämää. Itse en edes ole opiskelijakaan enää.
tarvetta tuollaiselle tyypillä
Minäkin olen samanlainen solu-asuja kuin sinä. Asuin vuoden yksiössä ennen soluasumista, enkä pitänyt siitä. Liian hiljaista ja yksinäistä. Kämppiksen kanssa olo pysyy virkeänä ja mukavana, ja omassa huoneessa saa kuitenkin tarpeeksi yksityisyyttä halutessaan. Opiskeluaikaa on vielä rutkasti jäljellä ja aika näyttää muutanko sitten sen jälkeen yksiöön vai jonkun miehen kanssa.. Saattaa olla että hankin myös sitten kämppiksen, voihan sellainen olla vaikkea opiskelisikaan?
Ota koira.