pistän tähän jutun:
V.A.Koskenniemi
Seikkaperäinen elämänkerta
Kosmopoliitti ja runoilija
Martti Häikiö: V.A.Koskenniemi – suomalainen klassikko, WSOY 2010
Koskenniemi ( 1885 – 1962) oli suomalainen kirjailija ja suomentaja, sekä kirjallisuuskriitikko, tutkija ja opettaja. Hänet on tunnettu isänmaallisuudestaan ja oikeistolaisuudestaan. Koskenniemestä on aikoinaan käytetty nimitystä ” valkoisen Suomen hovirunoilija”.
Toisaalta Koskenniemi pelkäsi länsimaisen kulttuurin romahtavan liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
Häikiön kirja puuttuu Koskenniemen elämään runoilijana, prosaistina, lehtimiehenä ja ihmisenä sekä opettajana. Koskenniemen runous oli perinteistä mittaan ja loppusointuun nojaavaa. Koskenniemi tuumi, että loppusoinnuton ja rytmiltään vajavainen runo putoaa kuin lentoon ammuttu lintu maahan.
Kirja johdattelee lukijan Koskenniemen lapsuuteen,
ja kouluvuosiin, läpimurtoon runoilijana, ystävyyssuhteisiin, eurooppalaisen boheemin vuosiin,
aikaan, jolloin taisteltiin pirua ja ryssää vastaan, lemmenrunoihin ja kansakunnan sydänääniin.
Eino Leinolla ja Koskenniemellä oli kilpailua johtavan runoilijan asemasta. Välillä Koskenniemeä painettiin suosimalla Leinoa ja toisinaan taas päinvastoin.
Vuonna 1936 runoilija matkusti Saksaan ja kirjoitteli
matkakuvauksen sympatisoiden kansallissosialismia ja fasismia. Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi. Myöhemmin, saksalaisystävälliset henkilöt joutuivat vaikeuksiin ja mm. runoilija Viljo
Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi tosin
pääsi vähemmällä.
Koskenniemen runous on klassista ja kauneutta. Kirjan lukuisat lainaukset antavat kuvan Koskenniemen
runotaiteesta.
V.A.Koskenniemi
Seikkaperäinen elämänkerta
Kosmopoliitti ja runoilija
Martti Häikiö: V.A.Koskenniemi – suomalainen klassikko, WSOY 2010
Koskenniemi ( 1885 – 1962) oli suomalainen kirjailija ja suomentaja, sekä kirjallisuuskriitikko, tutkija ja opettaja. Hänet on tunnettu isänmaallisuudestaan ja oikeistolaisuudestaan. Koskenniemestä on aikoinaan käytetty nimitystä ” valkoisen Suomen hovirunoilija”.
Toisaalta Koskenniemi pelkäsi länsimaisen kulttuurin romahtavan liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
Häikiön kirja puuttuu Koskenniemen elämään runoilijana, prosaistina, lehtimiehenä ja ihmisenä sekä opettajana. Koskenniemen runous oli perinteistä mittaan ja loppusointuun nojaavaa. Koskenniemi tuumi, että loppusoinnuton ja rytmiltään vajavainen runo putoaa kuin lentoon ammuttu lintu maahan.
Kirja johdattelee lukijan Koskenniemen lapsuuteen,
ja kouluvuosiin, läpimurtoon runoilijana, ystävyyssuhteisiin, eurooppalaisen boheemin vuosiin,
aikaan, jolloin taisteltiin pirua ja ryssää vastaan, lemmenrunoihin ja kansakunnan sydänääniin.
Eino Leinolla ja Koskenniemellä oli kilpailua johtavan runoilijan asemasta. Välillä Koskenniemeä painettiin suosimalla Leinoa ja toisinaan taas päinvastoin.
Vuonna 1936 runoilija matkusti Saksaan ja kirjoitteli
matkakuvauksen sympatisoiden kansallissosialismia ja fasismia. Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi. Myöhemmin, saksalaisystävälliset henkilöt joutuivat vaikeuksiin ja mm. runoilija Viljo
Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi tosin
pääsi vähemmällä.
Koskenniemen runous on klassista ja kauneutta. Kirjan lukuisat lainaukset antavat kuvan Koskenniemen
runotaiteesta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuo Elegioihin kuuluva runo, jossa Koskenniemi muistaa nuoruutensa kokemisen luontoon.
Entiselle itselleni.
Entinen itseni, olkoon sun tiesi mun tieni.
Niin liki luontoa, kuin ihminen kulkea voi.
Niin liki maata ja kukkia,
lintuja tähtien sarjaa.
Kuin sinä kulkenut oot
tahdon mä myös.
Mikähän väläys tääkin tekorunoilija tänne esille ottaa. Sanotaan tuossa,että on klassista...juu tavallaan,kreikkalaisen runomitan plagioija oli. Olikohan heksametri,jota käytti,en viitsi kuukletella.
Mahtipontinen ukko, hyvin natsien seuraan sopiva kaiketi olikin.
Ateenalaisten laulussakin selvä heksametri:
Nuorukaiselle kuolla kuuluu
kun hällä vielä
kutreissa leiskuavat
nuorteat kukkaset on....
Ja vielä tämä melkeinpä itsemurhaan kannustava aatemaailma. Juu...isänmaallisuutta, natsimielistä jne.
Ei ole oikea runoilija tällainen, en ole koskaan pitänyt. Luulen sentään runoudesta jotain tietäväni minäkin.
... sinun päiväs koittaa, toivoi Koskenniemi Finlandian säkeissä. Hän kirjoitti hienon elämäkertateoksen Goethestä, sanalla sanoen vaikutti ja vaikuttaa vieläkin teksteillään. Ei ihme, että saksalaiset olivat kiinnostuneita.
Ei minusta runoilijoita kannattaisi mustata tai valkaista ajan poliittisten virtausten mukaan. Saarikoski kelpaa hyvin, vaikka hänen toimittamansa "Aikalainen" rahoitettiin Moskovasta käsin.
pittää ihan vastata. Paljonhan Koskenniemi sai aikaan, muttei minusta runoilijana, jotenkin kalslahtivat minuun nuorena runonsa niin "tehdyiltä." Taitaa muuten tää Ateenalaisten laulu olla Kadettikoulun marssi, ja nyt muistelen,että Rydbergin alunperin, mutta miten se liittyy Koskenniemeen, muistanko sittenkin väärin,pitänee kurkata googleen. On,on toki nättejä runoja Koskenniemellä, mutteivat sykähdytä minuu sillä lailla kuin esimerkiks Kailas ja vaikkapa Katri Vala.
Juu, Saarikoski kanssa...erikoinen ihminen ja monella tavalla kai yliälykäs.
Muuten....luen silloin tällöin tuolta netistä Jukka Kmeppisen blogeja, aika kiinnostavasti kirjottaaa.
Kemppinen.
oli yksi yksi merkittävä Suur-Suomi ajattelun innostaja. Kesti pari kymmentä vuotta kerätä rohkeutta lähteä sotimaan itseämme 50-kertaa vahvempaa vastaan. Mutta mehän teimme sen, jopa kaksi kertaa. Se uho ja innostus oli sanoinjkuvaamatonta. Oi niitä aikoja!
Kenenkäs piikkiin pantaisiin tämä, että lähdetään oikein Afganistaniin asti sotimaan, ei liene sentään Koskenniemen syytä.
Pitäähän myös Iranin asiat kuntoon panna. Iranin opposition edustajat eilen Eduskunnassa esiintymässä. Onpa tiedosa, että Suomi se kaikkia auttaa.
Elämä ja ura
Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi kriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin Turun yliopistosta, jonka rehtorina hän toimi 1924–1932. Koskenniemen kansallismielisyys heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten Lippulaulusta ja Finlandiasta. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija Eino Leinon jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.
V.A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 Saksaaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena.
Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajansa roolista. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."
V. A Koskenniemi omaksui tieteellisen maailmankuvan. Etenkin kirkonpiirissä häntä tästä arvosteltiin.
Luin jostain tällaista tekstiä.
jopa yritysmaailmassa, miksi ei verkostossakin on luova ajattelu tie Systeemi syytää liike-elämään ekonomeja, jotka eivät käytä molempia aivopuoliskoitaan.Tänäpäivänä ei riitä ekonomin ja maisterinpaperit, jos ei creativiteetti, luovuus ole mukana.
Sinänsä tuo tieteellinen maailmankuva, josta edellinen kommentti mainitsi, oli siihen aikaan tavallinen, toki V.A. Koskenniemellä taide(runous) oli kompensoivana elementtinä mukana.
Tuo ahtaajien lakko lähinnä saa huolestumaan Suomen viennin supistumisesta, kun muutenkin innoatiivistä osaamista olisi syytä kehittää maassamme. Lakonkin aiheuttama taloudellinen taantuma näkyy monella alalla jo nyt.
Jos yritys ei tiedä mikä on kysyntä euroopassa--ja maailmanlaajuisesti ei se myöskään tiedä mikä myy.
Tiedän toki maailman muuttuneen,niistä ajoista, jolloin itse olin mukana oman firman pyörittämisessä, jolloin messut euroopassa olivat "must"ideoimisessa,ja keskustelut samanhenkisten kanssa loivat oivalluksia tuotekehittelyyn.
Myös taiteessa ovat kytkennät eri taidelajeihin stimuloivia, emme voi karsinoida sielläkään yhtä lajia pois-sulkien muut, vaan vapaa liikkuminen luovuuden eri kentillä on kehittävämpää. Sentään on ollut näkyvissä yksityisiä pienyrittäjiä, niin muotialalla, kuin korujen valmistajina, puhumattakaan maaseudun yrittäjäsukupolvesta, joka joutui EU:hun liittymisen vuoksi hankkimaan tilalleen sivuelinkeinoja, he ovat oivaltaneet markkinarakoja tuotteilleen.
Kansantaloudellisesti olisi kuitenkin suuryritysten onnistuttava luovimaan vientiteollisuutemme kannattavaan nousuun. Siinä haastetta tuleekin tulevaisuudessa olemaan.
Saakoon Koskenniemi hänelle kuuluvan kunnioituksen, tykkään hänen runoistaan, voihan siinä löytyä jotain jollekin kuuluvaa, muttei sitten mitään plakiointia suoranaisesti.
Me kun tykätään tai ei tykätä.
Kansanomaista ja ymmärrettävää tekstiä se minua miellyttää.
minua kymmenen vuotta vanhempi oli Koskenniemen oppilaana Turun yliopistossa aikanaan. Lämpimästi hän kuvasi aikaa, jolloin V.A.Koskenniemen personallisuus ja isänmaallisuus sai oppilaissaan syttymään rakkauden tähän kansakuntaan ja sen pieniin taimiin. Ystävättäreni luki psykologiksi, mutta ei koskaan sillä alalla toiminut, vaan opettajattarena Oulun ympäristössä pyöräillen työmatkat, osallisuen kaikkeen kulttuuritoimintaan myös.
Muutti sittemmin eteläsuomeen jolloin minullakin oli ilo tutustua hänen ajatusmaailmaansa.Aina hän kuitenkin lämpimästi puhui, siitä vaikutuksesta minkä, tuo opettajansa V.A.Koskenniemi sai aikaan hänessä:) ja Elinan elämäntyönä oli juuri viedä tietoa ja kasvatusta uusille sukupolville. Tätä nykyään hän on niin iäkäs jo, ettei jaksa kyläillä, mutta puhelinyhteys meillä vielä on, ja niin antoisana molemmin puolin, ettei voi olla kuin kiitollinen siitä.
Niin kaunis äänikin on Elinalla vielä. iästä huolimatta, hän soittaa pianoa ja laulaa miehensä iloksi,ja kun juttelemmme saatan kertoa jonkin sävellyksen ilahduttaneen minua, niin Elina sanoo, ai minun täytyykin soittaa ja laulaa miehelleni joka niin siitä pitää:) Ihana ihminen!