Muistelut jatkuu:Kahvinjuontia

Koska kertaus on opintojen äiti myös traktoreiden huoltohommissa, niin kerron uudelleen erään muisteluitteni alkuaikojen kertomuksen, koska se on varmasti tuntematon useimmille lukijoistani.

-Kerran menin maalaistaloon ja koputin oveen koska luudanvarsi ei ollut ovea vasten merkkinä poissaolosta, vaan oven vieressä nojaten kamanaan.
-Koputin uudelleen monta kertaa koska matkaa oli tullut jo 120 kilometriä tähän huoltokohteeseen.

-Odotin, ja sitten viimein sisältä kuului kolinaa ja sieltä vyöryi peräkammarinpoika tukka pystyssä tomaattisilmin kysymään että ”mitäs sää taharot”!?

-Sanoin että on tilattu tänne Massikkaa korjaamaan.

-Minkä tähären se nyt jo tuli?!-Nos se on siinnä puimmalan vierressä laroossa, paa se käyntihin, niin katotahan sitten. -Mul uni pääl ko mä käymähän illal tos Sorsanpesäs Törnäväl.-Tuu parin tunnin kulttuu takaas ni katotahan!

-No minä menin "laroon" ja katselin hetken ja otin huoltoautosta mittarit, ja eihän siinä ollut muuta kuin hehkut oli loppuun kuluneet. Vaihdoin ne ja joha massikka hörähti käyntiin.

-Menin sitten takaisin sinne talon pirttiin kirjoittamaan laskua ja kuittia ja kuinka ollakkaan niin pösilöpoika oli herättänyt vanhan arviolta 80-kymppisen äitimuorinsa keittämään pannukahvia minulle.

-No mummu tempaisi tiskipöydän virkaa toimittaneelta pöydältä pesemättömät kahvikupit ja kieraisi etusormellaan vanhat porot pois pohjalta laskiämpäriin ja toi ne sellaisenaan pöytään.

-No tulihan nekin kahvit juotua herrasmiehen tavoin, mutta kyllä tuo jäi mieleen.

tällaista se entinen ”kirottu ja inhottu rasvakoura” taas muisteli.