Kun iskee oikein fanaattinen fiilinki, sitä haluaisi pysytellä vain siinä mitä on itse omakohtaisesti kokenut. Mutta eihän se näperteleville aivoille kauaa riitä, ja sitten sitä lähtee teoretisoimaan ja pähkäilemään itselleen kokonaista maailmankatsomusta.
Mitäpä jos uskonto tai maailmankatsomus olisikin vain harrastus?
Onko pyytämättä tullut kokemus "aidompi" asia kuin hinkumalla vinkumalla saatu? (Lähinnä jälkimmäisestä tulee mieleen monen uskovaisen vikinä siitä että kun pitäisi uskoon päästä tulemaan, mutta tietystikään en välttämättä ole itse sen parempi omine intresseineni.)
Entä jos kokemukset ja uskomukset eivät lainkaan kohtaa? (Onneksi ei omakohtaista kokemusta. - Vielä?)
..horinaa horinaa...
Mitäpä jos uskonto tai maailmankatsomus olisikin vain harrastus?
Onko pyytämättä tullut kokemus "aidompi" asia kuin hinkumalla vinkumalla saatu? (Lähinnä jälkimmäisestä tulee mieleen monen uskovaisen vikinä siitä että kun pitäisi uskoon päästä tulemaan, mutta tietystikään en välttämättä ole itse sen parempi omine intresseineni.)
Entä jos kokemukset ja uskomukset eivät lainkaan kohtaa? (Onneksi ei omakohtaista kokemusta. - Vielä?)
..horinaa horinaa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Pyytämättä" saatu voi olla "aidompi". Sillä eikö jokainen joka jotakin kovasti haluaa, virittäydy "taajuudelle"?
Nyt ei pidä unohtaa tiedostamatontakaan "halua", joka voi, monissa tapauksissa, olla suurempi kuin tietoinen.
Ja kyllä mailmankatsomus voi olla "harrastus", riippu siitä kuinka vakavasti sen ottaa.
Silloin jos kokemus ja uskomus ei kohtaa, kielletään kokemus täysin, tumpataan se jonnekkin takimmaisen lohkon taakse, tai kiellettään sen olemassa olo kokonaan.
>Silloin jos kokemus ja uskomus ei kohtaa, kielletään kokemus täysin, tumpataan se jonnekkin takimmaisen lohkon taakse, tai kiellettään sen olemassa olo kokonaan.
Tätä tapahtuu kautta aikain todella paljon. Onkohan missään kulttuurissa koskaan vallinnut todellinen vapaus luottaa omaan itseensä...
Pitäisi olla shamaani, poppamies, parantaja, niin sitten sitä voisi kokea mitä kokee.
Nyky yhteiskunnassa on vain se "vika", että kellokoskellakin on monta shamaania, poppamiestä ja parantajaa.
"Kun iskee oikein fanaattinen fiilinki, sitä haluaisi pysytellä vain siinä mitä on itse omakohtaisesti kokenut. Mutta eihän se näperteleville aivoille kauaa riitä, ja sitten sitä lähtee teoretisoimaan ja pähkäilemään itselleen kokonaista maailmankatsomusta."
Ei teoretisoimisessa ole sinänsä mitään pahaa kunhan se ei mene ihan yli. Käytännön elämä täytyy perustaa suurelta osin uskomuksille ja päätelmille, olisi mahdotonta elää elämänsä täysin kokemukselle ja siitä vedetyille deduktiivisille päätelmille. Olennaista minusta on tiedostaa ajatusten/teorioiden luonne ja niiden suhde kokemukseen.
"Mitäpä jos uskonto tai maailmankatsomus olisikin vain harrastus?"
Miten maailmankatsomus voi olla harrastus?
Maailmankatsomus on näkemys siitä millainen maailma on ja millainen se tulisi olla, yleensä siihen liittyy pikemminkin elämäntapa kuin harrastus.
"Onko pyytämättä tullut kokemus "aidompi" asia kuin hinkumalla vinkumalla saatu?"
Kaikki kokemukset ovat aitoja, on vain olennaista tiedostaa asioiden suhteet toisiinsa.
"Entä jos kokemukset ja uskomukset eivät lainkaan kohtaa?"
Sitten on mahdollista että elää hyvinkin keinotekoisessa maailmassa.
Tapanani on joskus jäädä alkuajatuksen kanssa välillä hyvin raakilemaiselle tasolle, josta voikin sitten lähteä työstämään lisää muiden avulla...
>Miten maailmankatsomus voi olla harrastus?
Maailmankatsomus on näkemys siitä millainen maailma on ja millainen se tulisi olla, yleensä siihen liittyy pikemminkin elämäntapa kuin harrastus.
Lähinnä ajattelen tässä että voi osoittautua mahdottomaksi kuvailla kielen keinoin sitä syvintä Jotakin, minkä sisällään kokee. Tällöin kaikki katsomukset ovat aina vain 1 - 99 % totuudesta. Voisikohan silloin ajatella jättävänsä koko katsomuksen ikäänkuin luonnosmaiseksi ja elastiseksi?
Alati muuntuva työkalu?
>Kaikki kokemukset ovat aitoja, on vain olennaista tiedostaa asioiden suhteet toisiinsa.
Jotkut voinevat olla itsepetosta, kun lähdetään tahallaan havittelemaan sitä minkä joku toinen on kokenut ja kuvaillut.
"Entä jos kokemukset ja uskomukset eivät lainkaan kohtaa?"
>Sitten on mahdollista että elää hyvinkin keinotekoisessa maailmassa.
Ja toisten ehdoilla. Mieleen nousee kuva herkkiä, syviä kokemuksia kokevasta ihmisestä, joka sattumalta on syntynyt uskovaisten keskuuteen ja joutuu ympäristönsä demonisoimaksi vallitsevien käsitysten vuoksi.
>> Mitäpä jos uskonto tai maailmankatsomus olisikin vain harrastus? >>
Ongelma on siinä, että teet jostakin yksittäisestä asiasta liian suuren, ja näet kaiken sen kautta. Kun vaihdat tuota asiaa, maailmankuvasikin muuttuu sen mukaisesti. Et voi odottaa näkeväsi mitään jos vain vaihtelet eri värisiä linssejä. Sinun täytyy tuhota tarpeesi muodostaa maailmankuvia. Sitten vasta ymmärrät.
:a:
Omakohtaisesti tarpeeni maailmankuvaan on ollut vähän niin ja näin jo useamman vuoden ajan (ts. en *tarvitse* nimikkeitä), mutta jotkin avainsanat ovat aina hyödyksi kun etsii yhteyksiä ihmisten parissa. Vaikkapa tuo "hermetismi". Ehkä kuitenkin liian fiini nimike käytettäväkseni.
Vastakohtien vankeus (minulla spiritualismi/materialismi) eli dualismi on pirullinen linssipari josta kaipaan oikeastaan kovastikin pois. Niin paljon tapahtuu siinä välimaastossa, ja silti dualismi on ikuisena kompastuskivenäni. Jos ei ole täysin NIIN, niin sitten on täysin NÄIN... Ja siihen malliin. Ei ole kuitenkaan.
Koeta pitää mielessäsi se, että ihmisen järkeen perustuva ymmärrys on täysin sidonnainen dualistiseen ajatteluun. Et voi päästä eroon siitä ajattelemalla. Se on yhtä hyödytöntä kuin yrittää piirtää paperille kolmiulotteinen kuva. Kovalla työlläkin saat aikaan korkeintaan kalpean ja pinnallisen illuusion todellisuudesta. EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN KAKSINAPAISTA AJATTELUA. Ei ole muuta kuin rajoitettua ajattelua.
Sinä et tarvitse enää uusia sanoja, tai parempia teorioita. Sinulla on kaikki mitä tarvitse. Se mitä sinä enää tarvitset, on oikeaa sisältöä ja merkitystä niille sanoille joita käytät.
Jos haluat esoteerisiä kokemuksia, pakene ensin ajattelun vankilasta. Älä mieti kuinka voisit lakata ajattelemasta. Silloin ajattelet jo. Sensijaan vain toimi. Tiedät hyvin tämän itsekin, ja se lukee kaikissa magian oppikirjoissa, Castaneda mukaanlukien, etkä siltikään sinä haluaisi uskoa, että se on totta.
:a:
myös materia on osa hengen tuotetta. Se on vain tiivistynyt näkyvälle tasolle. Usein erillistetään henkinen ja fyysinen vaikka ne ovat saman asian eri taajuuksia. Ei niitä tarvitse nähdä toistensa vastakohtina. Materia on vain tiivistynyttä ja karkeampaa.Itse olen vuosia taistellut saman asian kanssa. Tunsin tekeväni väärin jos keskityin materiaan ja fyysiseen. Toisaalta elän maailmassa eli olen osa fyysistä maailmaa ja siten tehtäväni tänä aikana on elää tätä taajuutta eikä paeta henkiseen ,spirituaaliseen, karttaen fyysistä, materiaalista, kolmiulotteista ulottuvuuttani. Nämä pitäisi saada tasapainoon ajatuksessa. Ja parhaiten siihen pääsee hyväksyen sen hyvän tahi pahan materiaalitasolla omaan henkiseen kehitykseensä kuuluvana ja lahjana Kokonaisuuden Energialta.
Aloin pohtia että mitäs minä alunperin tarkoitinkaan sillä dualismilla... Niin, sitä että tunnen helposti että joko pitää olla täysin skeptinen materialisti tai sitten umpihörhö spiritualisti. Elikkä materia vs. henki -kamppailu käydään minun osaltani näkemysten ja uskomusten tasolla, ei niinkään siinä saako nauttia fyysisestä elämästä. Tottakai saa!
Skeptisyyteen minua tietysti vetää oma vähäenergisyyteni. Se mitä tunnen ollessani energiaa täynnä on täysin eri juttu. Silloin koen että materia on ihana uloke jonka henki on kehittänyt kokeakseen KAIKKEA MAHDOLLISTA.
>> Onko pyytämättä tullut kokemus "aidompi" asia kuin hinkumalla vinkumalla saatu? >>
Olen samaa mieltä kuin ajna, kaikki kokemukset ovat aitoja kokemuksia. Ei ole mitään muuta kuin aitoja kokemuksia. Jos tunnet onnellisuutta, olet todella onnellinen. Jos surua, olet todella surullinen. Jos näet aaveen, näet sen todella. Jos näet kolme metriä korkean saalistavan falloksen Stockmannin naisten alusvaateosastolla, sinä todella näet sen. Sinä todella koet sen. Se on aito kokemus, jolla on sinuun oma vaikutuksensa. Se on vissi näin.
Aivoillesi on aivan yksi ja sama koetko jonkin asian hereillä, unessa vai hallusinatorisesti. Se kaikki on niille kuitenkin yhtä konkreettista todellisuutta.
Kokonaan toinen asia on se, mitä eri kokemuksista voidaan päätellä, kuinka ne asettuvat suhteessa kokonaisuuteen ja kuinka niiden suhteen tulisi menetellä.
:a:
>Aivoillesi on aivan yksi ja sama koetko jonkin asian hereillä, unessa vai hallusinatorisesti. Se kaikki on niille kuitenkin yhtä konkreettista todellisuutta.
Viehättävän simppeli ja käytännöllinen pointti. Mitäpä tähän lisäämäänkään.
Mikä on maailmankatsomus ?.
Ryhmä uskomuksia, jotka muodostuvat kokemuksista. Ei voi olla muita uskomuksia, kun ne jotka on kokenut.
Paha asia vain, että useimmat eivät koe samoin kun muut. Kokemukset ovat tiloja, ehkä jopa illuusioita. Kuitenkin ne ovat lähimpänä todellisuutta kuin mikään tässä maailmassa.
Tunteet muodostavat kokemuksia, jotka heijastuvat maailmaan ja luovat uusia kokemuksia, jotka heijastuvat taas muihin luoden lisää tiloja ja kokemuksia.
Jos uskonto/maailmankatsomus on harrastus, mitä on usko ?. Usko on ehkä vakuuttelua itselleen, että uskomalla johonkin löydän suurempaa. Vapautus, valaistuminen, kokeminen, illuusio. Kaikki tiloja tässä päättymättömässä asiassa kuin elämä.
Kokemuksia ei tarvitse pyytää, ne löytävät sen joka on niihin valmis. Pyytäminen on pakoa todellisuudesta nk "Hurmoksellisiin & teko-mystisiin tiloihin", joista varsinkin herätysliikkeet ovat kuuluisia.
Jos haluaa yhteyden johonkin suurempaan, niin se tulee kun olet valmis. Vinkuminen on turhaa.
Kenenkään ei ole pakko uskoa mihinkään ja usko tulee kun ihminen on valmis, riippumatta siitä mihin uskoo.
BF.
>Kokemuksia ei tarvitse pyytää, ne löytävät sen joka on niihin valmis.
Aina kokijat vain eivät tiedä olleensa valmiita, ja ihmettelevät sitten jälkikäteen vuosikaupalla mitä hittoja tapahtui.
Tai jäävät koukkuun ja vaativat lisää sitä samaa kamaa.
pyytäminen kuuluu henkiopetuksen kulmakiviin. Henkiopas ei tule jos ei kutsu ja mikään ei toteudu jos ei siihen käytä energiaa.Mielestäni ensin on energia , sitten ajatus sitten kutsu ja sitten vastaus. On se sitten millainen tahansa.