Eipä ollut hämmästykselläni määrää, käteni osuessa johonkin kovaan takkini povitaskussa.
Hyppyseni onkivat sieltä kuulakärkikynän- vieläpä perin laadukkaan sellaisen.
Kultaisin kirjaimin siinä luki Alfa - Romeo.
Aloin kelata lähipäiviä taaksepäin, mistä moinen kapistus oli haltuuni tullut.
Eipä tullut mieleen ei, ei sitten millään.
Olin koko viikon ollut mökillä. Lähtiessäni nappasin maiharini naulasta, ja muistan hyvin että kävin kaikki taskut läpi. Mitä lienen hakenut tyhjistä. Kaupassa kävin toki, mutta maksuni suoritin käteisellä.
Viikon olen hiihdellyt hankia hiljakseen, mutta en siskoni kanssa. Eli aivan yksin.
Niskakarvani pörhistyivät. Olin joskus lukenut jonkun amerikkalaisen miehen väittämän, että kotiinne selittämättömällä tavalla joutuneet kuulakärkikynät ovat itseasiassa vieraita.
Vieraita kaukaa ulkoavaruudesta.
Kynistä tarkkaillaan perheenne elämää.
Kukapa kiinnittäisi huomiota pelkkään kynään, niitähän pyörii kaikkialla.
Tätä teoriaa miettiessäni, aloin käydä mökin laatikkoja läpi.
Samalla avasin Hennesssy XO:n.
Kahden tunnin ja puolen pullon jälkeen, tarkastelin saalistani pöydällä. 34 erilaista mainoskynää, yrityksiä joista en ole koskaan kuullutkaan tai nimituttuja, joiden kanssa minulla ei varmasti ole ollut mitään tekemistä. Pelottavaa.
"Loimaan Autohajottamo", "Lapin Erälomat" jne.
Eri asia, jos minulla olisi tapana, antaessani nimikirjoitusta johonkin, laittaa kynä sen jälkeen taskuuni,mutta kun ei ole.
En myöskään kerää mainoskyniä messuilta tms.
Mistä nämä kaikki ovat tulleet?
Ilta pimeni ja konjakki pullossa vajui.
Purin kynät osiin ja kokosin niitä taas. Yritin taivutella niitä ja tutkin niitä suurennuslasilla.
Turhaan.Ne pysyivät edelleen pelkkinä mainoskyninä.
Vihdoin oli aika painua maate. Sammutin valot.
Juuri kun olin vaipumassa uneen, kuulin aivan kuin hiljaista piipitystä. Luomieni takaa näkyi vilahtelevia valoja.
Nousin huojahteleville jaloilleni ja ryntäsin katsomaan kuulakynäkokoelmaani. Se oli poissa.
Pöytä oli aivan tyhjä.
Päätäni pudistellen painuin takaisin punkkaan.
Seuraavana päivänä tapasin naapuritilan isännän.
- Teillä taisi olla melkoiset pirskeet eilen.
- Noo, mitä vähän tuossa konjakkia.
- Mutta se ilotulitus oli kyllä mahtava!
- Ilotulitus???
- No, se kun pihaltasi ammuttiin puoliltaöin ainakin 30- 40 rakettia.
Isäntä katseli kummastuneena omituista naapurin insinööriä, joka muuttui äkkiä merkillisen näköiseksi. Sanomatta sanaakaan tämä pyörähti kantapäillään ja alkoi huojahdella takaisin punaiselle mökilleen.
Hyppyseni onkivat sieltä kuulakärkikynän- vieläpä perin laadukkaan sellaisen.
Kultaisin kirjaimin siinä luki Alfa - Romeo.
Aloin kelata lähipäiviä taaksepäin, mistä moinen kapistus oli haltuuni tullut.
Eipä tullut mieleen ei, ei sitten millään.
Olin koko viikon ollut mökillä. Lähtiessäni nappasin maiharini naulasta, ja muistan hyvin että kävin kaikki taskut läpi. Mitä lienen hakenut tyhjistä. Kaupassa kävin toki, mutta maksuni suoritin käteisellä.
Viikon olen hiihdellyt hankia hiljakseen, mutta en siskoni kanssa. Eli aivan yksin.
Niskakarvani pörhistyivät. Olin joskus lukenut jonkun amerikkalaisen miehen väittämän, että kotiinne selittämättömällä tavalla joutuneet kuulakärkikynät ovat itseasiassa vieraita.
Vieraita kaukaa ulkoavaruudesta.
Kynistä tarkkaillaan perheenne elämää.
Kukapa kiinnittäisi huomiota pelkkään kynään, niitähän pyörii kaikkialla.
Tätä teoriaa miettiessäni, aloin käydä mökin laatikkoja läpi.
Samalla avasin Hennesssy XO:n.
Kahden tunnin ja puolen pullon jälkeen, tarkastelin saalistani pöydällä. 34 erilaista mainoskynää, yrityksiä joista en ole koskaan kuullutkaan tai nimituttuja, joiden kanssa minulla ei varmasti ole ollut mitään tekemistä. Pelottavaa.
"Loimaan Autohajottamo", "Lapin Erälomat" jne.
Eri asia, jos minulla olisi tapana, antaessani nimikirjoitusta johonkin, laittaa kynä sen jälkeen taskuuni,mutta kun ei ole.
En myöskään kerää mainoskyniä messuilta tms.
Mistä nämä kaikki ovat tulleet?
Ilta pimeni ja konjakki pullossa vajui.
Purin kynät osiin ja kokosin niitä taas. Yritin taivutella niitä ja tutkin niitä suurennuslasilla.
Turhaan.Ne pysyivät edelleen pelkkinä mainoskyninä.
Vihdoin oli aika painua maate. Sammutin valot.
Juuri kun olin vaipumassa uneen, kuulin aivan kuin hiljaista piipitystä. Luomieni takaa näkyi vilahtelevia valoja.
Nousin huojahteleville jaloilleni ja ryntäsin katsomaan kuulakynäkokoelmaani. Se oli poissa.
Pöytä oli aivan tyhjä.
Päätäni pudistellen painuin takaisin punkkaan.
Seuraavana päivänä tapasin naapuritilan isännän.
- Teillä taisi olla melkoiset pirskeet eilen.
- Noo, mitä vähän tuossa konjakkia.
- Mutta se ilotulitus oli kyllä mahtava!
- Ilotulitus???
- No, se kun pihaltasi ammuttiin puoliltaöin ainakin 30- 40 rakettia.
Isäntä katseli kummastuneena omituista naapurin insinööriä, joka muuttui äkkiä merkillisen näköiseksi. Sanomatta sanaakaan tämä pyörähti kantapäillään ja alkoi huojahdella takaisin punaiselle mökilleen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
olin itse viikon mökillä "taatan maisemissa". Tuli kyllä käväistyä naapurikylän kylpylässä ja "sahtivaarissa". Pääsiäinen ja koko seuraava viikko pyhitetään Alfalle ja pojanpojalle, ei "jääkäriä" eikä muutakaan. Alfaan suvikumit alle ja suunta kohti Naantalia, ts. valkaistaan vähän ukon nokkaa !
Iloista ja aurinkoista pääsiäistä !
Vastasi ensimmäisenä, siitä hänelle kolmas ruusuke.
Tarinaa tulee vielä lisää, älkää sotkeentuko muniinne...
Jos Teitä pelottaa, menkää pois.
Nyt muistellaan pääsiäisnoitia, Jarno Trullia etc.
Kohta se alkaa...
Oli juuri palannut lennoltaan Prismasta.
Ei tullut Alkossa Plussapisteitä, vaikka kuinka noiti hän posauspommilla myyjää tiehensä...
Sinne jäi hihnan kulkua ihmettelemään sammakko.
Inhottavasti pullot kilisten starttasi Nokinenä, juuri Lemminkäisen ylihinnalla huijaaman asvaltin yltä.
K- kaupan hinnoin...
Hiki pintaan täytyy saada...
- Kuljettaja, painakaa sitä läppää lattiaan.
Kyllä tää uusi Alfa kulkee..............
Harmaat hiukset tötterölle.
Kivaa, - putkitukka, noita mielsi mielessään.
4 Machin nopeudella saapui kotipihan julmat tammet vastaan.
Ticu und Tacu, viettivät juuri krapulapäivää.
- Was ist das? kysyi Ticu, raapien pähkinävoisia ulokkeitaan.
- Nicht so schwer! Ynisi Jägermeisteria maisteleva Tacu.
sytyttäjä, napsutteli turhaan vanhaa risu-ronssoniansa.
" Taakse jäivät nuo nouruuspäivät"
Kunnes lepatti paikalle Noita Nokinenä, hameet korvissa. ( Siihen aikaan eivät naiset käyttäneet alushousuja).
Onkin, laita nuo viiriäisenmunasi piiloon.
Määra-aikainen sytyttäjä sohi hämmennyksissään vaippansa tuleen.
Marssi alkoi soida.
Lihavat neutrit astuivat esiin.
Oli tunnelma kuin Kalle Päätalolla, kun hän käveli aitasta kaivolle (sivut 263- 490)
Vastailee sinne sähköpostiin, kirja on vielä kesken!
Tyrkkäsi palaneen luutansa ovipieleen ja astui tupaansa jossa Hande ja Kerttu olivat juuri syöneet karhujen aamupuurot.
Hemmetti on syönyt piparkakkutalostani räystäät, akka kiljui.
- Minä, mörähti Hande matalalla äänellä.
- Ja minä, urahti Kerttu, aivan yhtä matalalla äänellä.
- Miksi, miksi messusi noita-akka.
- No, perkele kun oli nälkä, lapset vastasivat.
Kalterihäkkiin siitä mesoamasta! komensi Nokinenä.
- Kävitkö edes viinakaupassa?, Hande yritti.
- Toitko mulle Dorista? Kerttu mörisi.
- Ei kuullu vangeille! vastasi noita ja paimensi lapset mökin perimmäiseen luokkoon, jossa oli kalterieriö.
- Nyt saatte ruveta lihomaan. heh,heh
Vihellellen, Wicca alkoi purkaa Prisman kasseja.
Jollain noidan WinZip- ohjelmalla han oli saanut suunnattoman tavarakuorman pakatuksi.
Ruokaa röykkiöttäin ja Alkon tuotteita koreittain.
Huuliaan lipoen Hande ja Kerttu näkivät kuinka Jormat, Vinetot, Sorbukset ja muutama konjakkilaatikkokin, etsiytyivät noidan varastoihin.
Eikä siinä kaikki. Sitten noita alkoi kaivaa hameensa alta"kassan ohi vietyjä".
24- vaihteinen retkipyörä, betonimylly,Sopu- teltta, laajakulmatelevisio ja 3 säkkiä Kanankakkaa.
Särpi Nokinenä 2 pitkää Vinettoa ja Herban.
Lekö jetlag vielä painanut ikänaista, mutta hetimmiten tämä sammahti sänkyynsä, ainoastaan pari Kosanderia saivat H ja K eukolta ruinattua.
Sattuipa kiertelevä katekeetta siitä ohi kävelemään.
Mökistä kuului jyrisevä kuorsaus ja kahden 1. basson jykevä tulkinta kappaleesta " Metsässä ei liikahda lehtikään".
Ei kun pavunvartta kiipeämään, mitä mökissä oikein tapahtui.
Musiikin ystävänä, katekeetta odotti siellä vähintään Puna-armeijan Kuoron tapaavansa...
Olipahan vain kaksi nälkiintynyttä lapsiparkaa, jotka ojentelivat vapisevia käsiään katekeettaa kohden.
- Pelastakaa meitin Massa!, aneli Hande.
- Antakaa edes juotavaa, mörisi Kerttu.
Hämmästynyt katek. silmäili appeen täyttämää asuntoa, jyrisevää Nokinenää ja korkkaamatonta juomavarastoa.
Viinapirulainen iski tähän sanansaattajaan.
- Lapsikullat, totean ensin, ovatko nämä juomat myrkyllisiä. Olkaa kärsivällisiä...
Kun tämä vanha erotomaani jo pyrki Nokinenän uloimpien villahousujen kimppuun.
Kauheimmalla komentoäänellään, Hande karjaisi metallisauvojen katveesta.
- Satu poikki!
Säikähtänyt Katekeetta käveli takaisin notkuvien pöytien ääreen takaperin.
- Niin Sir!
- Ekanakin avaa vankilan ovi, sitten päästät meidät pulppuavien lähteiden tykö, sitten avaat eukon mahan ja ommellaan sinne vaikka tuo betonimylly.
Oli hiottu teräväksi Handen vyöhön. Lähtömaljoja runsaasti juotu- oli operaation aika.
Kaikki vetivät uudet kondomit käsiensä peitoksi ja valmistautuivat juuri leikkaukseen kun terävä törähdys leikkasi ilmaa.
Turistibussi, mörähti Kerttu, silmäillessään ulos uksesta.
Ja Korak, kömpivät ulos bussista, vain oksentaakseen.
Lordi Greystoke, sen sijaan oli näppärämpi, hetkessä hän tajusi tilanteen.
- Absinttia ja pian Nokinenälle!
Hetki jos toinenkin kului, että muut pääsivät pavunvartta ylös piparlinnaan.
Huomiosta säikähtyneenä, vetäytyivät Sorbuksineen, takaisin kylmien terästankojen taa.
Kuuluiko sieltä nyyhkäisy?
Ei vaan Kertun matala mörähdys. - Anna mulle ja!
Tuunnisti tilanteen, virkansa puolesta. Oto. Jungle Chief.
Musta, mutta valkokämmeninen koura, tapasi Tantorin kärsän tähän tilaisuuteen ikkunasta.
Hande, hermoissaan tapasi leikkiä Kertun kanssa.
Sorbus- pullo siellä säröiksi lyötiin...
Viestini on liian syvältä....
Jäi tarina kesken.
Oli toki nähnyt jättiläisapinoiden silpomia kehoja.
D´Argnahtan tai joku siihen suuntaan, oli opettanut apinamiehelle ranskantaidon, Sitä tarvittiin toki heti.
Typerä Guille istui ilmastoidussa bussin kabiinissan Galousellea pöllytellen.
Aa...aaa.aaaa, kajahti urosapiniden huuto.
Verrattaen kaoottinen.
Heräsipä siihen Nokinenäkin vihdoin.
- Härreguud, mitä tämä ihmispaljous täällä talossani tekee?
Katekeetta tuli siihen selittämään-
- Kuulin ääniä täältä ja...
päätit tulla juomaaan Sorbukseni pois, noita jatkoi.
Noita nempaisi hameidensa kätköistä posauspommin ja paiskasi sen lattiaan.
Tupa tyhjeni kertapieraisulla.
Nokinenä laahusti pöydä ääreen ja katseli kukkuraista ruokaläjää.
- Ja paskat minä tätä kaikkea jaksa...
Samassa hän oikaisi kurmaraisen ryhtinsä ja kiiruhti lasten tykö häkille.
- Rakkaat lapset, olen ollut teille suhteettoman ankara. Tulkaa, olette vapaat.
Hetken hiljaisuus.
Hande vastasi matalalla äänellä loukon periltä.
- Ai mää vai?
- Ai määkin, säesti Kertun basso.
Niinpä he astuivat iloisina pöydän ääreen ja alkoivat nauttia pääsiäisherkkuja.
- Hyvää pääsiäistä, toivotti noita.
- Helvetin hyvää joo, mörisivät Hande ja Kerttu.
Pullojen kilistessä, saatiin vihdoin tämäkin satu loppuun.
ooo
kkk
Sahtivaaria ei kai ole enää.
Uskomatonta. Haluaisin todella tutkia tämän henkilön pään.Asuuko siellä aikuinen vai pieni lapsi.
Aikuisessa ruumissa asuu lapsen silmin maailmaa katsova teini.
Osa kynistä alkoi palailla. Yksitellen.
Lumen alta paljastui Joensuun Moottorikojeistamo, ja Liperin Martat. Puuceessä odotti Burlakat ja Pohjois- Karjalan Kirjapaino.
Halkovajassa oli lastujen keskellä Isko- kaikki renkaista. Pelottavaa...
Kynät yksitellen pöklkylle, ja käynnistin " Maukka Perusjätkän"
Ensimmäisen kynän poikki, kun alkoi tapahtua.
"Burlakasta" astui ulos kansantanhuinen joukkue.
- Peace, Pax, piipitti ääni.
- Elä sahhaa ennää, myö antauduttaan.
Valkoista lippua liehautellen astuivat loputkin ulos kynästä.
Oli tunnistettavissa selvästi. Heidän selässään luki " Faber- Castell"
Kyllä otti kuulaan.
Pörpöttävällä, yhä voimistuvalla äänellään, yritti "Terä" ottaa kontaktia läsnäolleeseen.
Työnsin mehiläisvahaa korviini.