Mulla on toukokuussa todennäköisesti neurologi ja pelkään sitä aivan kuollakseni! En usko,että on mitään muuta mahdollisuutta kuin,että mulle tullaan sanomaan joku vakava sairaus diagnoosiksi :(
Kaikki alkoi joulukuun aikaan. Mulla on kaikki kivut ollu vasemmalla puolella. Pää särkee vasemmalta puolelta,käsi puutuu vasemmalta puolelta, vasen silmä on kipea ja näkee heikommin sekä vasemman puolen jalka on ajoittain heikompi kuin oikea. MS? :(
Pelottaa todella paljon mennä neurologille! Kuinka kauna siinä suunnilleen menee,että saan tulokset? Ja mitä kokeita ja minkälaisia siellä suurinpiirtein tehdään??
Kaikki alkoi joulukuun aikaan. Mulla on kaikki kivut ollu vasemmalla puolella. Pää särkee vasemmalta puolelta,käsi puutuu vasemmalta puolelta, vasen silmä on kipea ja näkee heikommin sekä vasemman puolen jalka on ajoittain heikompi kuin oikea. MS? :(
Pelottaa todella paljon mennä neurologille! Kuinka kauna siinä suunnilleen menee,että saan tulokset? Ja mitä kokeita ja minkälaisia siellä suurinpiirtein tehdään??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka!
Älä sie yhtään pelkää, ajattele se siltä kantilta, että olet menossa lääkäriin ja saat sieltä avun kipuihin ja muihin oireisiin. En lähde arvailemaan mitä tuo voisi olla, mutta neurollahan se selviää. Minulla on ohimolohkon tienoilla, vasemmalla puolella suurehko kysta, ja sen seurauksena epilepsia. Todettiin kun olin vielä teini-ikäinen, ja voit uskoa että pelotti! Lääkitykset ja kohtaukset, ja siihen päälle vielä leikkaukset. Siinä meni aika rankat pari vuotta. Mutta kun aikaa kului, sitä osasi hiljalleen ottaa sairauden osaksi itseään. Sen kanssa kyllä oppii elämään.
Minulta otettiin aikanaan pään magneettikuva, aivosähkökäyrä, sydänfilmi, verikokeita ja vilkkuvalotesti, tietysti varmuudeksi myös psykologin ällyytystestejä kävin läpi..ei varmaan ollu muuta..kivuttomia juttuja, ja tulokset tuli viikon sisällä. Leikkausaikaa jouduin tovin odottelemaan, ja sitä siirrettiinkin flunssan takia, mutta puoli vuotta ekasta kohtauksesta kystaa oli operoitu.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta stressaaminen ei ainakaan helpota oloasi. Toivon todella että sinulla on läheisiä, joiden kanssa puhua ja jotka ovat tukenasi. Rohkeutta ja uskoa parempaan! Sairauden kanssa tässä maailmassa elää moni, eli et ole yksin, tsemppiä!
Käännä kasvot kevätaurinkoon ja anna sen lämmittää mieltäkin:)