Kumpi on sitten pahmipi tehdä? itse en haluaisi tuota lääkkeellistä tehdä, tuntuu jotenkin karmivalta. Voidaanko kaavinta tehdä jos sitä haluaa ja raskausviikkoja on 9..?
kaavinta vai lääkkeelinen?
d
14377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sitten että lapsen elävältä silpominen olisi jotenkin vähemmän karmivaa?! Ei se tappaminen siitä millään tavalla kauniimmaksi muutu..
Oletko tietoinen minkänäköisen pikkuihmisen olet sieltä kohdustasi repimässä?
http://www.ehd.org/prenatal-images-index.php
ihan vauvan näköinen ...silmät näkyy jo :/
ei varmaan helpota ratkasun tekeminen kun tollasta kuvaa kahtoo....
se ole parempi nähdä mieluummin ajoissa kuin liian myöhään??!
näytti olevan 24 mm, paino varmaan muutaman gramman luokkaa. Veikkaisin, ettei edes näy sieltä veren ja muun raskausmateriaalin joukosta. Kuukautisissakin voi joskus tulla yhtä isoja hyytymiä.
Sanon nyt niin kuin ennenkin, ettei kenenkään kannata toimia omaa moraaliaan vastaan. Jos kokee tuollaisen pikku alienin ihmislapseksi, tuskin kannattaa tehdä aborttia, muuten kuin itselleen erittäin pätevästä syystä, ettei myöhemmin kaduta. Se, joka ei koe tuota vielä lapseksi, voi aivan ymmärrettävästi päätyä aborttiin, eikä hänen kannata välittää muiden mielipiteistä. Muiden mielipiteet eivät voi ketään vahingoittaa, ellei anna niiden sitä tehdä. Jokainen tietää parhaiten itse oman elämänsä realiteetit ja mihin suuntaan on valmis elämäänsä viemään. Joku ratkaisu on tehtävä ellei luonto hoida keskeytystä itsestään.
Itselläni ei ole kokemusta asiasta, mutta kumpikin tapa on kyllä aika karmiva.
Kannattaa puhua ihan alan ihmisten kanssa asiasta, paremmin saat varmasti vastauksia kuin täältä.
Minä halusin lääkkeellisen, koska se on luonnollisempi tapa keholle ja toisaalta minusta se oli hyvä myös sen takia, että asiaa pystyi itse käsittelemään keskeytyksen aikana. Se tuli jotenkin konkreettisemmaksi, kun oman kehonsa muutoksia seurasi. Itse en nukutukseen halua, jos ei ole pakko.
Kipujen määrä vaihtelee ihmisestä riippuen. Itsellä ne oli kyllä aika kovat ja tulivat supistusmaisina eli välillä kouristi erittäin kovaa ja sitten taas oli hetki ettei sattunut yhtään. Mielestäni kivut kuitenkin kesti hyvin, koska niillä tiesi olevan tarkoitus ja siten tiesi myös niiden menevän ohi.
Yleensä juuri raskausviikoilla 9-12 tehdään kaavinta eikä lääkkeellistä.
Miten se lääkkellinen abortti kun se sikiö tulee ulos sieltä?
ihan kauheaa......miltä se tuntuu?
onko se ihan vauvan näkönen?
Ajatus on jo ihan kauhea kun sieltä tulee ulos sellanen pieni vauva.. :(
"vauvan" ulkonäön voit katsastaa alla olevasta linkistä. Kun raskausviikkoja on täydet 9 (9 0; lähtee kymmenes rviikko käyntiin) sikiön ikä on siis 7 viikkoa (linkissä viikoilla tarkoitetaan sikiön ikää eikä raskausviikkoja).
http://www.ehd.org/prenatal-images.php?thum_id=105
Tässä hyvä suomalainen sivusto:
http://www.vau.fi/raskaus/Raskaus-viikko-viikolta/Viikko-9/
Omalla kohdallani en mitään alkiota nähnyt, vaan pelkkiä isoja ja pieniä verihyytymäklönttejä. Eikä niiden tulo nyt fyysisesti mitenkään erikoiselta tuntunut, samalta kun vaikka kuukautisten aikaan aamulla kun veri holahtaa pystyyn nousemisen jälkeen siteeseen. Jos siis supistuskivuista ei puhuttu. Psyykkisesti, miltä tuntui? Koska päätös oli itselläni varma ja käsitelty jo valmiiksi, tuntui se tilanne lähinnä etenevän juuri kuten sen pitikin edetä. Oli helpottavaa huomata, että kohtu lähti tyhjenemään, koska silloin tiesi keskeytyksen etenevän, kuten sen oli tarkoituskin edetä.
Jos sinusta tuntuu noin pahalta ajatella, mikä sieltä ulos tulee, oletko varmasti ajatellut ihan loppuun asti ratkaisusi oikeuden?
Itselläni oli aivan järkyttävät kivut. Kohtulihas supistelee, haluaa päästä eroon sikiöstä.
Verta tuli ihan hirveästi. Pahalle se tuntui, raiskauksen uhrina en halunnut lasta pitää... olisi liikaa muistuttanut tekijästä joka päivästä.
Mutta jokaisella on omat syynsä mitä haluaa tehdä.
eräs kertomus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3054162#22000000017074094
>Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni. >
Voisiko lapsesi säästyä kokonaan tälläiseltä kohtalolta? Entä oma mielenrauhasi?
Sillä se tehdään nukutuksessa ja sen jälkeen on enää vähän vuotoa eikä kipuja. Lääkkeellisessä abortissa on kovat kivut ja usein potilas lähetetään kotiin tekemään abortti yksikseen. Jos vain saat, niin valitse kaavinta.
Kummalla tavalla keskeytys tehdään, eli se ei ole loppujenlopuksi valintakysymys. Toiveen saa toki esittää ja joskus toive toteutuu.
Oman käsitykseni mukaan abortit tehdään mieluiten ja pääsääntöisesti lääkkeillä koska se tulee halvemmaksi ja tutkimusten mukaan lääkkein tehdyt abortit ehkäisevät samaan tilanteeseen joutumista.
tehtiin aluksi lääkkeellinen, oli kamalat kivut, kohtu ei kuitenkaan tyhjentynyt joten kaavinta jouduttiin vielä tekemään. Se oli kivuton, nukutuksessa se tehtiin. Mulle sanottiin silloin että yli 7 viikon ikäiselle raskaudelle ei lääkkeellistä tehdä.
Lukekaa Lorna Byrnen kirja "enkeleitä hiuksissani", ja katsokaa youtubesta hänen haastattelujaan, kirjasta saatte lohdutusta te abortin tehneet.
miettimistä:
http://www.youtube.com/watch?v=gG1PnxVFuUk