Minulle on tullut todella vetämätön olo näiden vaihkareiden takia. Ennen pidin kämppäni siistinä ja suht koht järjestyksessä. Nyt minua vaivaa voimakas aloitekyvyttömyys eikä mikään voisi vähempää kiinnostaa. Tämä saamattomuus on tuskallista. Pitää oikein pakottaa itseni siivoamaan kun se ennen kuului viikkoohjelmaan automaattisesti. Näin nuhruinen minun asuntoni ei ikinä ole ollut kuin nyt. Onko mitään vinkkejä tähän alakuloon ja vetämättömyyteen.
Vaihkarit jyrää.
puhki syyttä
201118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
koklaa ajatusta: älä näe kevätaurinkoa likana ikkunoissa :)
mua on päinvastoin helpottanut toi saamattomuus siksi, kun aiemmin
olin niin ylisiisti ja stressasin puhtaudesta, nii nyt on vaan ihanaa,
kun ei tarvi! kiva alkaa joskus imuroimaan, ku on jotain imuroitavaaki.
katso sitä kaaosta ja anna piut paut, laita ovi kiinni ja lähde
kävelylle aurinkoon ja anna itsellesi jotain kivaa, pullakahvit ym...
ja jos oikeen raivostuttaa se sekamelska, nii pyydä joku siivoomaan
pientä korvausta vastaan..
sen lisäksi menevät paikat jotenkin jumiin, eikä selkäkään tunnu taipuvan normaalisti. Lihasvoima katoaa jonnekin ja seisominenkin on tuskallista, pitää huilia kesken tiskaamisenkin. Kun väkisin pakottaa itsensä liikkumaan niin tulevat lihakset ja nivelet kipeiksi. Näitä huonoja hetkiä on enemmän kuin hyviä nykyään. Joskus mietin, että onko sitä enää toimiva ollenkaan ilman tiettyjä hormoneja.
Minulla myös sama ongelma siivoamisen ja kropan kanssa. Olen aina ollut vähän boheemi (lue sottapytty:)) eli en ole niin välittänyt niin siisteydestä. Mutta ennen saatoin innostua ja kuurata koko kämpän oikein hyvin. Nyt jos tuollainen ajatus käy päässä, tuskin ehdin aloittaa, kun jo väsyn. Tai sitten jos aloitan esim. tiskaamaan, saattaa sekin jäädä kesken. Vielä pari vuotta sitten olin ketterä ja notkea, nyt kuin raihnainen mummo. Ei tosiaan kärsi seisoa tai kävellä paljoa, kun lihakset jumissa ja niveliä vihloo. Olenkin nauranut (vaikkei naurun asia ole) kavereilleni, että jos minulla on sotkuista kotona nyt, niin se todella on sotkuista. Toisaalta hävettää ja suututtaa, mutta yritän opetella ajattelemaan, että ei se minun ongelma ole jos muita häiritsee :) Mutta kun tämä saamattomuus häiritsee jo mua itteenikin usein ja suututtaa, kun ei kertakaikkiaan mitään saa aikaiseksi. Välillä taas on niin EVVK fiilis kaikkeen ja kaadun vaan sänkyyn. En varmaan ruokaakaan laittaisi itselleni ellei vielä nuorimmaiseni asuisi kotona. Siitäkin kannnan huonoa omaatuntoa, miten hän oppii tulevaisuudessa oman kämppänsä siivoomaan kun minä olen huono esimerkki. Mutta hyvät naiset, niinkuin tässä ketjussa hyvin sanoi ja otan oppia hänestä, että ei nähdä aurinkoa likana ikkunassa. Kiitti vinkistä :) Koetetaan jaksaa, vaikka se useimmiten vaikeaa on.
että on muillakin näitä oireita!Minä olen ollut todella ihmeissäni oman väsymyksen ja haluttomuuden kanssa,ei jaksais muuta kuin nukkua tai maata vain sängyssä...siis tämäkin kuuluu w-oireisiin!!!Täytän tämän vuoden lopulla 50 ja tämä saamattomuus on tullut nyt aivan viime aikoina ja jalkojen väsyminen ja "puuroutuminen" toisinaan.No huhhuh,mitä kaikkea me naiset joudutaan kestämään???!!!No huomenna menen gynekologille,jospa saisin häneltä apua ja piristystä mielelleni!
Hormoneja ja/tai mielialalääkkeitä.
Ei kiitos.
Tää nyt vaan on kestettävä.
Ehkä se vielä iloks muuttuu.
sanoista! Samoja asioita olen minäkin ajatellut kun nuorin lapseni on vielä kotona ja näytän todella huonoa esimerkkiä hänelle. Vanhemmat lapset ovat saaneet nauttia "normaalista" äidistä, mutta tämä iltatähti on saanut kestää kaikki vaihdevuosituskani ja laiminlyönnit kotona. En minäkään enää ruokaa laittaisi jos ei olisi lasta tässä. Toisaalta - talouteni olisi varmaan aivan hirveässä kunnossa jos lasta ei olisi. Piilottelisin varmaan ullakolla kun en kehtaisi ketään enää sisään taloon päästää. Olen minä nähnyt senkin miten käy kun kunto romahtaa täysin ja huusholli jää kokonaan hoitamatta monta vuotta. Onneksi olen pystynyt jotenkin tiskit tiskaamaan ja nurkat imuroimaan vielä toistaiseksi työllä ja tuskalla. Tätä on kestänyt vasta kuusi vuotta. Fyysisestikin olen romahtanut, nykyisin keskityn lihomisen pysäyttämiseen - laihtuminen ei enää onnistu ollenkaan.
Minä luulin jo että olen syvästi masentunut kun mikään ei kiinnosta eikä innosta:) No ikää 50 v ja tosiaan eipä paljon mullakaan pölyrätti enää heilu entiseen malliin. Joku vuosi sitten vapaapäivänäni paistoin aamulla karjalanpiirakat, sitten siivosin koko kämpän. Yleensäkkin joka vapaalla leivoin jotakin ja sain aina jotakin aikaan. Nyt on niin hälläväliä olo. Onneksi mies imuroi ahkerasti, muuten hukuttaisiin kissankarvoihin. Olen luullut että tuo alakuloisuus ym. johtuu lääkkeistä joita joudun syömään perussairauteni takia mutta kyllä ne taitaa olla noita vaihtari ongelmia.
Jospa tuo kevätaurinko hieman kirkastaisi mielialaa ja noita saastaisia ikkunoitakin:) Tsemppiä
kaikille.
katsoakkin ikkunoita kun niin likaiset on. Aurinko kun paistaa niin ikkunoista tulee ihan sairaan likaiset. Ajatuskin niiden pesemisestä saa hien otsalle.
ja masentuneisuus vaivaa myös minulla. Minäkin olen ajatellut tämän olotilan johtuvan lääkkeistä (sydän lääkkeet) joita joudun syömään.
ompa ilo lukea ja huomata et en ole ainoa joka kärsii vetämättömästä olosta,kans ennen jakso siivota vaik koko illan vielä töitten jälkeen,nyt hädin tuskin kerran viikossa.Myös itsestä huolehtiminen retuperällä,ei nappaa suihku saatikka hiusten laitto,tuntuu et neki harventunu,ei kiva EI!!Oisko kellään hyvii ideoita miten piristyis???
että on muitakin. mulla alkoi pikkaisen alle viiskymppisenä tuo saamattomuus/haluttomuus/vitutus. ennen olin supersiisti. sitten kun tuo alkoi en jaksanut siivota kuin hädintuskin jouluksi ja juhannukseksi, ukko imuroi ja laittoi tiskit koneeseen, mä pesin pyykit ja tein ruuat, tai sitten syötiin pikaruokaa.
sitten tuli muutkin mielialavaihtelut ja ukko sai jäädä, niin oli parempi molemmille eikä elää kuin sisko ja veli ja tapella.
nyt kun asun yksin jaksan just ja just siivota kerran viikossa mutta ei täällä kukaan sekotakaan joten pääsen helpolla.
mutta jos en kävisi töissä tuskin viittisin pukeutua kuin kauppaan, käydä suihkussa vain jos olisi pakko mennä jonnekin, samoin hampaiden pesun ja hiusten laiton laita. mutta pakko, iltasuihkun jätän usein aamuksi, kun ei viitsi/jaksa.
ruokaa teen kerralla melkein viikon annoksen, ei tarvi kuin lämmittää.
oireet alkoivat ensimmäisen kerran. Olin ulkona lapsen kanssa ja alkoi sataa vettä. Lähdimme juoksemaan kotiin, siis lapsi lähti. Minä en pystynyt yllättäen juoksemaan ollenkaan, jalat olivat aivan savea. Säikähdin mahdottomasti ja luulin saaneeni jonkun halvauksen. Seuraavana aamuna kun piti lähteä lääkärille, olivat jalat aivan normaalit taas. Näitä "halvauskohtauksia" tuli sitten harvakseltaan aina hikoilukohtausten yhteydessä. Kuitenkaan ei ollut kysymys lihasten heikkoudesta, vaan aivan järkyttävästä voimattomuudesta. Nykyisin ne ovat vähentyneet ja ajoittain pystyn liikkumaan aivan reippaasti.
Kan mielialat menee vuoristorataa ja paljon turhaa riitaa,käynyt myös mielessä et ero olis paras ratkaisu molemmille,ei paljon enää yhteistä.Ukol omat harrastukset ja menot..Mulla kaverina koira ja hyvä kaveri onki.Hormooneita en voi käyttää,mingreenin pelossa,kaupasta ostin Soyaks jauhetta(alta 2e)ajattelin sitä koittaa,luin jonkun jutun et vois ol vähä apua ja vitamiini lisää,saas nähä tuoko helpotusta!!!!
olemme kyllä yksilöitä, mutta joskus ihmettelen kun me naisparat kärsitään vaikka mitä pienempää, mutta tympäsevää vaivaa.Itselläni tuli unettomuuttaa noin 5 vuotta sitten, ja töissä pitää jaksaa.Hankin hormonipillereitä, jotka sopii ikäiselleni, ja sen myötä kyllä hävisi vaivat.Olen siis sitä mieltä, että monen ahdinko johtuu vajaasta hormonitoimminnasta.Kokenyt gyne on sanonut, että niitä pelätään turhaan.
Ulkoilu on myös eduksi. Ei muuta kun jaksamisia!
Jos vain maha kestää, luontaistuote kaupassa uusi tuote: Chello forte. Siinä on hiloilua estävää salviauutetta ja vahvinta kasviestrogeeniä puna-apilaa ja muistaakseni soijauutetta. Käytin pariviikkoa ja johan helpotti. Ainut, että mulla on maha kremppaa ja salvia ehkä ei sovi minulle. Näitähän käytetäänkin sitten vain kuureittain, tietysti.
ei ihme että masentaa ja väsyttää, jos syötte marinadilihoja, valmispitsoja, aromisuoloja, kevytmakeutettuja tuotteita ja muita lisäainepommeja ynnä sipsejä, koka kolaa, kaljaa ja karkkeja sekä saksan iänkaikkisuuskääretorttuja. Varmaan syöttekin, sillä tämä on se tavallinen lasti jonka näen ikäisteni naisten ostoshihnalle kaupassa mättävän.
Liiat nopeat hiilihydraatit turvottavat ja saavat olon vetämättömäksi, siihen mineraalien ja vitamiinien puutos. Mikrolla lämmäytettyjen einesten vitamiiniarvo on aika olematon!!!
Kokeilkaapa vaikka viikko vähähiilihydraattista ruokavaliota, vaikka kalaa, porkkanaa, salaattia, voita, jugurttia, kananmunia. eiköhän ala olo virkistyä.
Itselläni on kaikista elämäni vaikeuksista huolimatta ihan virkku ja hyvä olo, niin fyysisesti kuin henkisesti, olo on notkea ja olen nätti, vaikka 50 v.
Kirjoitat muuten ihan asiaa, koska olen huomannut itse saman. Aloitin 1.1-10 ns sokerittoman ja pullattoman tammikuun, joka on jatkunut jo huhtikuulle. Makeaa eikä pullaa ole tehnyt mielikään ja olen pannut merkille itsestäni tosiaankin huomattavan muutoksen tänä aikana: paino pudonnut vajat 6kg, enää ei väsytä pitkin päivää, nukun yöt hyvin ja aamulla ei ole vaikeuksia herätä. Entinen minä korvasi usein päivällisen possumunkeilla ym. sokeripommilla. Nyt syön päivässä kaksi lämmintä ateriaa ja välipalat ovat maustamatonta jogurttia pakastemarjoilla, sekä rahkaa leseillä. Kaurapuuroa aamulla voisilmän, oliiviöljyn tai vaihtoehtoisesti vehnäalkio-öljyn kera. Paljon kasviksia ja hedelmiä myös. Leivästä valitsen vain tummat ja sitäkään en vedä urakalla..
kaikkia auttaa. Olen noudattanut yli 15 vuotta terveeellistä ruokavaliota, koska olen sydäntautisukua. En syö oikeastaan koskaan mitään sokerista, kovin suolaista tai rasvaistakaan. syön niin paljon kasviksia kuin kuhunkin vuoden aikaan on mahdollista. Sieniä ja marjoja pakasteesta jne.
Olen kärsinyt kovista oireista jo kuutisen vuotta ja lihonut aivan valtavasti. Lihomisen selittää tupakan polton lopettaminen vaihdevuosien juuri alkaessa. Mutta nuo kamalat saamattomuuden, arvottomuuden ja kammotuksen tunteet tulevat ajoittain ja ovat todella inhottavia, samalla koko vartalo turpoaa ja henkeä ahdistaa. Turpoaminen ja sellainen kummallinen "pullistuminen" tulee samalla kun kuumat aallotkin. Kasvot ja kaulakin turpoavat ja usein puraisen itseäni vahingossa kieleen tai poskeen, ilmeisesti suun limakalvotkin ovat turvoksissa silloin. Olo on silloin koko ajan jotenkin outo, ei ollenkaan hyvä. Toivottavasti nämäkin kohta helpottavat kun hikoilupuuskatkin ovat melkein poissa jo.
Onkohan mullakin sitten jotain vaihdevuosioireita jo, vaikka kuukautiset vielä tulevat. Oireet kestäneet jo pari vuotta.
On juuri tällaista saamattomuutta, vetämättömyyttä, aloitekyvyttömyyttä, turvonnut olo, ihme kolotuksia lihaksissa ja nivelissä, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä millään kokeilla. Etenkin nuo kolotukset, säryt ja kivut ihmetyttää.
Terveyskeskuslääkärin mielestä en kuitenkaan ole vielä vaihdevuosioireinen, koska kuukautiset tulevat.
Tosin, jos en käyttäisi Terolutia, tulisivat milloin sattuu.
Syönkin ihan terveellisesti, joten ei senkään pitäisi paljoa vaikuttaa.
Tk-lääkärin mielestä vika on ainoastaan korvien välissä ja tämä ennakkoasenne tuntuu olevan vankka, valitin hänelle nykyisin ihan mitä vaivaa tahansa, ei enää ota todesta.
Olen saanut kokeeksi myös mielialalääkkeitä (en kylläkään tältä nykyiseltä tk-lääkäriltä, vaan jo edelliseltä). Kaksi niistä ei sopinut ollenkaan vatsalleni (vatsa oikkuilee muutenkin jo tarpeeksi) toinen näistä laukaisi paniikkikohtauksen, jollaista mulla ei koskaan aiemmin ole ollut (eikä koskaan sen jälkeen) ja kolmas aiheutti niin kaamean turvotuksen, että en meinannut päästä enää sängystä ylös ja saada silmiä auki, koko naamakin turposi. Turvotus katosi samantien, kun lopetin lääkkeen.
Että ei kiitos lääkkeille!!
Onneksi yksi gynekologi tuntui nyt ottavan nämä oireet ihan vakavasti, vaikka fhs-arvo olikin vielä normaali ja kehoitti tilaamaan uuden ajan, jos alkaa olo tuntua sietämättömältä.
Tiedä sitten miten tulevaisuudessa selviää, jos nyt jo on tällaista... : /
Kylläpäs nuo tk-lääkärit sitten ovat ykä yksinkertaisia. Kyllä mullakin alkoi nivelkivut ja säryt, sekä virtsarakon kuivumisvaivat jo 48 veenä, vaikka menkat alkoi heittelehtiä vasta viiskakkosena ja tulivat siihen asti säännöllisesti. Nyt olen 55v ja viime vuonna tuli menkat useasti ja tänä vuonna kerran. En käytä mitään progesteronia. Tuota saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä on ollut ajoittain sieltä 48v asti:( kyllä kuuluu ns. esivaihtareihin..