Silmiinpistävää on se, kuinka suuri osa Ibn Ishaqin (k. 766) koostamasta Muhammadin auktoritaarisesta elämäkerrasta käsittelee Muhammadin ja hänen seuraajiensa suorittamia ryöstöretkiä, taisteluita, sotasaaliin anastukseen ja jakoon liittyviä ongelmia, Muhammadin määräämiä vastustajiensa salamurhia ja uskottomien joukkomurhia.
Profeetan elämäkerran mukaan Muhammad itse osallistui 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 46 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq, s. 659–660). Pelkästään Banu Quraiza -heimon joukkomurhan yhteydessä Muhammad tappoi 600–900 vangitsemaansa quraizalaismiestä katkaisemalla näiden kaulat (Ibn Hisham: 320–321). Kuten on ilmeistä, Muhammadille sota- ja ryöstöretket olivat yksinkertaisesti elämäntapa. Yhdessä terroristijoukkionsa kanssa hän ryöväsi ja tuhosi uskottomien karavaaneja, keitaita ja kyliä sekä raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joita ei surmattu suoralta kädeltä, ja kaikki tämä tapahtui Allahin nimissä. Kuten seuraava hadith kuitenkin antaa ymmärtää, jopa islamiin kutsuminen (da’wa) oli Muhammadille loppujen lopuksi toissijaista, vaikka yleensä ajatellaan, että muslimien velvollisuutena on esittää “uskottomille” ensin kutsu kääntyä islamiin ja hyökätä heidän kimppuunsa vasta sen jälkeen, jos he eivät suostu alistumaan:
>>>> Ibn ‘Aun reported on kertonut: Kirjoitin Nafi’lle ja kysyin häneltä, onko tarpeellista kutsua (uskottomia) kääntymään islamiin ennen heidän kohtaamistaan taistelussa. Hän kirjoitti vastaukseksi, että se oli tarpeen [vain] islamin varhaisvaiheessa. Allahin lähettiläs suoritti yllätyshyökkäyksen karjaansa juottamassa olleita pahaa aavistamattomia Banu Mustaliq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja vangitsi loput. Juuri tuona päivänä hän sieppasi Juwairiya bint al-Harithin [jalkavaimokseen]. Nafi’ sanoi, että tämä perimätieto on peräisin Abdullah b. Umarilta, joka oli itse mukana ryöstöretkeilijöiden joukossa. (Sahih Muslim 19:4292) >>>>
Profeetan elämäkerran mukaan Muhammad itse osallistui 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 46 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq, s. 659–660). Pelkästään Banu Quraiza -heimon joukkomurhan yhteydessä Muhammad tappoi 600–900 vangitsemaansa quraizalaismiestä katkaisemalla näiden kaulat (Ibn Hisham: 320–321). Kuten on ilmeistä, Muhammadille sota- ja ryöstöretket olivat yksinkertaisesti elämäntapa. Yhdessä terroristijoukkionsa kanssa hän ryöväsi ja tuhosi uskottomien karavaaneja, keitaita ja kyliä sekä raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joita ei surmattu suoralta kädeltä, ja kaikki tämä tapahtui Allahin nimissä. Kuten seuraava hadith kuitenkin antaa ymmärtää, jopa islamiin kutsuminen (da’wa) oli Muhammadille loppujen lopuksi toissijaista, vaikka yleensä ajatellaan, että muslimien velvollisuutena on esittää “uskottomille” ensin kutsu kääntyä islamiin ja hyökätä heidän kimppuunsa vasta sen jälkeen, jos he eivät suostu alistumaan:
>>>> Ibn ‘Aun reported on kertonut: Kirjoitin Nafi’lle ja kysyin häneltä, onko tarpeellista kutsua (uskottomia) kääntymään islamiin ennen heidän kohtaamistaan taistelussa. Hän kirjoitti vastaukseksi, että se oli tarpeen [vain] islamin varhaisvaiheessa. Allahin lähettiläs suoritti yllätyshyökkäyksen karjaansa juottamassa olleita pahaa aavistamattomia Banu Mustaliq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja vangitsi loput. Juuri tuona päivänä hän sieppasi Juwairiya bint al-Harithin [jalkavaimokseen]. Nafi’ sanoi, että tämä perimätieto on peräisin Abdullah b. Umarilta, joka oli itse mukana ryöstöretkeilijöiden joukossa. (Sahih Muslim 19:4292) >>>>
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.