Syntyipä jo joitain vuosikymminiä sitten perheen suureksi iloksi taloon poika. Talossa oli entuudestaan jo yksi tyttö ja todella hyvät ja vastuuntuntoiset vanhemmat.
Ikävuosina 3-6
Poika kävi päiväkotia ja oli suosittu kavereiden keskuudessa. Tarhapäivän jälkeen päivittäin tämä poika päivittäin leikki pitkin pihoja tarhakavereidensa kanssa. Leikkejä oli mitä erilaisimpia ja niiden parissa iltapäivät hujahtivat.
Ikävuosina 7-9
Poika kävi ala-astetta ja oli luokkansa suosituin kaikki halusivat häntä aina ulos, eikä tylsiä hetkiä syntynyt lähes koskaan. Usein poika pyöräili koulun jälkeen kavereiden kanssa jonnekin jäätelölle tai muualle pitämään kivaa. Myös paikallisen kaupungin keskustassa oli mahtavaa käydä tuolloin kaveriporukalla.
Ikävuosina 10-12
Poika joutui vaihtamaan koulua, sillä hänen harrastuksensa sitä edellytti. Hänellä oli uudessa koulussakin edelleen kavereita, muttei koskaan kerennyt vapaa-aikanaan jäämään näiden uusien kavereidensa kanssa, koska suoraan koulusta pojalla oli kova kiire harjoituksiin. Kotiin tultuaan treeneistä poika oli tietokoneella.
Ikävuosina 13-15
Poika meni ylä-asteelle, täysin eri paikkaan kuin muut edellisestä koulusta ja suht kauaksi kotoaan, siksi että sieltä pääsi koulun jälkeen helposti treeneihin. Koulussa pojalla oli pari kaveria, joiden kanssa kuitenkin todella harvoin vietti vapaa-aikaa. Koko ylä-asteen aikana yhteensä muutaman kerran. Koulusta poika meni usein yksin syömään jotain ja tappoi jossain aikaa ennen treenejä. Treeneistä kotiin päästyään poika oli koneella ja hutasi läksyt. Poika ei koskaan osallistunut mihinkään bileisiin, koska hän ei oikeen päässyt porukoihin, kun meni aina vaan treeneihin.
Ikävuosina 16-18
Poika siirtyy urheilulukioon ja samaan aikaan vammautuu, ettei voi hetkeen treenailla. Poika innostuu panostamaan kouluun ja arvosanat nousevat. Poika onnistuu saamaan lukiosta vain juttukavereita, sillä kukaan ei kerkiä vapaa-aikana olla koska kaikilla kiire treeneihin. Lisäksi kaikki muodostaa omat kaveripiirinsä lajitovereistaan. Pojan lajia ei montaa harrastanut ja melkein kaikki oli tyttöjä. Tuolloin poikaa alkoi masentamaan juhlapyhät, kun muut hänen ikäisensä piti hauskaa ja pojalla ei ollut ketään kenen kanssa mennä ulos. Tuona aikana poikaa kiinnosti "jälleentutustua" ikävuosien 10-12 ala-astekavereihin. Se kuitenkin epäonnistui syynä yleisen puheenaiheen vähyys. Lukio kuitenkin päättyy aikanaan ilman minkäänlaisia kokemuksia wanhojen tansseista, risteilyista yms yms. Aikanaan yo todistus kumminkin tulee käteen ihan hyvin arvosanoin ja pääsen opiskelemaan yliopistoon. Urheiluharrastuksen poika joutui lopettamaan abivuonna syynä parantumaton vamma.
Ikävuodet 19-20
Tuolloin poika oli vuoden armeijassa, jossa hän sai elellä aika omissa oloissaan. Sinänsä poika oli tyytyväinen tähän aikaan, sillä juttukavereita oli paljonkin. Poika aina vain toivoi, että kaikki juhlapyhät ovat kiinni. Lisäksi pikkuhiljaa alkoi poikaa masentaa se, että muut juhlivat lomilla ja juhlapyhinä ja hän vain nuokkui kotona.
Ikävuodet 20-25
Alkaa armoton alamäki. Armeijan loputtua tylsä ja yksimnäinen kesä oli viimeinen pisara. Alkoi todellinen viinan juonti, jolla ei ollut rajaa. Lisäksi tämä nuori mies alkoi kadulla tehdä tuttavuuksia hämäriin heppuihin ja sai huonoja kavereita helsingin yössä, joilla oli verkostoja huumeisiin. Lisäksi tämä nuori mies kierteli päivittäin baareja ja velkaantui pahasti.Yliopisto oli jäänyt masennuksen takia kesken jo ensimmäisenä vuonna.
Ikävuodet 25-35
Alkoholin kulutus kasvaa. Huumeet tulevat voimakkaammin kuvioihin mukaan ja mies alkaa kierrellä festareita yksin. Siellä hän masentuu entisestään, kun huomaa että mitä kivaa hänelläkin olisi voinut olla siinä 18 vuotiaana, kun näkee teinien pitävän hauskaa. Muuten ei käy töissä ja elää niin edullisesti, että saa vain viinaa ja huumeita, jotka vaativat usein erinäköisiä rikoksia, joista joutui kärsimään.
Ikävuosina 35-40
Tapahtumissa käynti jatkuu, koska pitäähän miehen saada kaikki ilo irti minkä muut ottivat jo teinivuosinaan. Kuitenkin ongelmat kasvavat ja mies pahoinpitelee erään 17-vuotiaan tytön. Tyttö oli nauranut miehelle ja mies tunsi äärimmäistä vihaa, sillä sama vaihe miehen omasta elämästä meni aivan ohi. Samoihin aikoihin mies yrittää itsemurhaa huumeilla. Mies jää kiinni ja hänet tuomitaan vankeuteen törkeästä huumausainerikoksesta ja törkesätä pahoinopitelystä.
Ikävuosina 3-6
Poika kävi päiväkotia ja oli suosittu kavereiden keskuudessa. Tarhapäivän jälkeen päivittäin tämä poika päivittäin leikki pitkin pihoja tarhakavereidensa kanssa. Leikkejä oli mitä erilaisimpia ja niiden parissa iltapäivät hujahtivat.
Ikävuosina 7-9
Poika kävi ala-astetta ja oli luokkansa suosituin kaikki halusivat häntä aina ulos, eikä tylsiä hetkiä syntynyt lähes koskaan. Usein poika pyöräili koulun jälkeen kavereiden kanssa jonnekin jäätelölle tai muualle pitämään kivaa. Myös paikallisen kaupungin keskustassa oli mahtavaa käydä tuolloin kaveriporukalla.
Ikävuosina 10-12
Poika joutui vaihtamaan koulua, sillä hänen harrastuksensa sitä edellytti. Hänellä oli uudessa koulussakin edelleen kavereita, muttei koskaan kerennyt vapaa-aikanaan jäämään näiden uusien kavereidensa kanssa, koska suoraan koulusta pojalla oli kova kiire harjoituksiin. Kotiin tultuaan treeneistä poika oli tietokoneella.
Ikävuosina 13-15
Poika meni ylä-asteelle, täysin eri paikkaan kuin muut edellisestä koulusta ja suht kauaksi kotoaan, siksi että sieltä pääsi koulun jälkeen helposti treeneihin. Koulussa pojalla oli pari kaveria, joiden kanssa kuitenkin todella harvoin vietti vapaa-aikaa. Koko ylä-asteen aikana yhteensä muutaman kerran. Koulusta poika meni usein yksin syömään jotain ja tappoi jossain aikaa ennen treenejä. Treeneistä kotiin päästyään poika oli koneella ja hutasi läksyt. Poika ei koskaan osallistunut mihinkään bileisiin, koska hän ei oikeen päässyt porukoihin, kun meni aina vaan treeneihin.
Ikävuosina 16-18
Poika siirtyy urheilulukioon ja samaan aikaan vammautuu, ettei voi hetkeen treenailla. Poika innostuu panostamaan kouluun ja arvosanat nousevat. Poika onnistuu saamaan lukiosta vain juttukavereita, sillä kukaan ei kerkiä vapaa-aikana olla koska kaikilla kiire treeneihin. Lisäksi kaikki muodostaa omat kaveripiirinsä lajitovereistaan. Pojan lajia ei montaa harrastanut ja melkein kaikki oli tyttöjä. Tuolloin poikaa alkoi masentamaan juhlapyhät, kun muut hänen ikäisensä piti hauskaa ja pojalla ei ollut ketään kenen kanssa mennä ulos. Tuona aikana poikaa kiinnosti "jälleentutustua" ikävuosien 10-12 ala-astekavereihin. Se kuitenkin epäonnistui syynä yleisen puheenaiheen vähyys. Lukio kuitenkin päättyy aikanaan ilman minkäänlaisia kokemuksia wanhojen tansseista, risteilyista yms yms. Aikanaan yo todistus kumminkin tulee käteen ihan hyvin arvosanoin ja pääsen opiskelemaan yliopistoon. Urheiluharrastuksen poika joutui lopettamaan abivuonna syynä parantumaton vamma.
Ikävuodet 19-20
Tuolloin poika oli vuoden armeijassa, jossa hän sai elellä aika omissa oloissaan. Sinänsä poika oli tyytyväinen tähän aikaan, sillä juttukavereita oli paljonkin. Poika aina vain toivoi, että kaikki juhlapyhät ovat kiinni. Lisäksi pikkuhiljaa alkoi poikaa masentaa se, että muut juhlivat lomilla ja juhlapyhinä ja hän vain nuokkui kotona.
Ikävuodet 20-25
Alkaa armoton alamäki. Armeijan loputtua tylsä ja yksimnäinen kesä oli viimeinen pisara. Alkoi todellinen viinan juonti, jolla ei ollut rajaa. Lisäksi tämä nuori mies alkoi kadulla tehdä tuttavuuksia hämäriin heppuihin ja sai huonoja kavereita helsingin yössä, joilla oli verkostoja huumeisiin. Lisäksi tämä nuori mies kierteli päivittäin baareja ja velkaantui pahasti.Yliopisto oli jäänyt masennuksen takia kesken jo ensimmäisenä vuonna.
Ikävuodet 25-35
Alkoholin kulutus kasvaa. Huumeet tulevat voimakkaammin kuvioihin mukaan ja mies alkaa kierrellä festareita yksin. Siellä hän masentuu entisestään, kun huomaa että mitä kivaa hänelläkin olisi voinut olla siinä 18 vuotiaana, kun näkee teinien pitävän hauskaa. Muuten ei käy töissä ja elää niin edullisesti, että saa vain viinaa ja huumeita, jotka vaativat usein erinäköisiä rikoksia, joista joutui kärsimään.
Ikävuosina 35-40
Tapahtumissa käynti jatkuu, koska pitäähän miehen saada kaikki ilo irti minkä muut ottivat jo teinivuosinaan. Kuitenkin ongelmat kasvavat ja mies pahoinpitelee erään 17-vuotiaan tytön. Tyttö oli nauranut miehelle ja mies tunsi äärimmäistä vihaa, sillä sama vaihe miehen omasta elämästä meni aivan ohi. Samoihin aikoihin mies yrittää itsemurhaa huumeilla. Mies jää kiinni ja hänet tuomitaan vankeuteen törkeästä huumausainerikoksesta ja törkesätä pahoinopitelystä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sitten kukaan ei vastaa tai kommentoi hänen kirjoitustaan, eikä opi siitä mitään. Korkeintaan tuomitsee, koska se on uusinta uutta ja hoteinta hottia. Ei tietenkään mitään armoa tuollaiselle paskalle vaan lisää paskaa ja halveksuntaa, kun itse ollaan niin täydellisiä.
Empatiat vittuun vaan ja vihaa kehiin. Jee jee.
No tämä tarina jää nettiin ja voi olla että joku kaivaa sen esiin muutaman vuoden kuluttua.
Aika ikävä kohtalo tarinan miehellä. Jospa siellä vankilassa sitten alkaa ajatella
toisella tavalla
1. Ensin pitäisi lopettaa huumeet muiden huumausaineiden käyttö
2. Pitäisi löytää elämälle toinen tarkoitus kuin "ikuinen päihtyminen".
Tärkeintä lienee ensin lopettaa rikoskierre ja päästä huumeista eroon (joko jollakin ammattiavulla tms. mielenterveyspskiatrilla käymisellä jne..).
- Tarkoitus voisi löytyä joko jostakin auttamisesta/uuden suunnan löytymisestä jne. Pyrkii aluksi auttamaan jossakin järjestössä SPR tms. vapaaehtoisena (tai jokin vastaava) jne....
- Miettii elämältä että mitä todella haluaa ja pyrkii sitten siihen päämäärään (olipa se työ tai paremmat ystävyydet tai päihteetön elämä jne.). Matka jonnekin... Jonkin asian suorittaminen/tekeminen...
- Joitakin on uskonto tms. uskontopiirit auttaneet... Joillekin "apu" voi tulla jostakin muusta tarkoituksesta...
Varmasti nuo edellä mainitut asiat vaativat kuitenkin sitä päihteettömyyttä. Eli ensimmäinen keino olisi päästä huumeista eroon ja pystyä elämään ilman niitä... Parasta olisi listata paperille asiat joita haluaa elämältään ja sitten kirjata ylös että mitä ne asiat vaativat...
Eli itsesäälissä rypevä idiootti, mikä käytti viinaa ja huumeita tekosyyksi "elää" menetettyä nuoruuttaan uudestaan, eikä tajunnut liikkua eteenpäin elämässä. Kaikenlisäksi kehkeytyi addiktio känneihin, joten miten sitä voisi töissä käydä, jollei edes 8-tuntia päivässä pysty olemaan selvinpäin. Ongelmana pääasiassa kaverilla on, että ei kestänyt yksinäisyyttä, mutta ei myös osannut tehdä asialle mitään sitten. Eikä sitä paskaa tartte kokoajan itse jauhaa, kun voi ihan nauttiakkin muiden seurasta ja muiden jutuista.
Ei se elämä mullekkaan aina ole hymyillyt, eikä varmasti monelle muullekkaan. Sitä vaan lentää perseelleen ja oppii siitä? Toki, yksinäisyys voi olla valintakin, mutta miksi vitussa säätää tänne jotain aiheita sen puolesta? Jos osaat soveltaa tota niin täällä sulla sitä seuraa on yllinkyllin, eikös? Vittu, jos alkais vaan takas stalkkaamaan näitä palstoja kuten monia muitakin, kuten jo monet muutkin "freeloaderit", jotka heittää tuolta välistä välillä kommenttia...
"Aina ei voi liikkua eteenpäin elämässä, ei edes joka kerta. Mutta tätähän eivät ylemmän tason miehet eikä kukaan naisista tajua, koska heille elämä on aina hymyillyt."
Se on totta ettei aina voi "liikkua eteenpäin", mutta aina voi muuttaa suuntaa jos niin haluaa. Jos jokin tie näyttää turhan hankalalta niin sitten ottaa toisen... Ei vaihtoehtoja ole vain yks vaan niitä on useampia.
"Voiko sitä kestää, loputtomiin? Väitän että kenestä tahansa tulee enemmän tai vähemmän hullu, jos joutuu aina olemaan yksin. Ja vaikeapa on "nauttia muidenkin seurasta ja jutuista", jos ei yksinkertaisesti ole ketään, missään."
Harva yksinäisyyttä loputtomiin kestää. Tosin omalla logiikallani toivo on menetetty vasta sitten kun on tehnyt kaikki mahdolliset asiat jonkin asian eteen.... Ongelma on valtaosalla ihmisistä juuri siinä, etteivät he ole käyttäneet kaikkia keinoja jne... Eihän tuo tarkoita suinkaan sitä että parin päivänä aikana voisi saada tilanteen paremmaksi mutta parin vuoden aikana tuo voisi jo onnistuakin.
Lopulta tuuristahan se on paljolti kiinni että miten sitä seuraakin saa, mutta ei ihmiset maailmasta lopu vaikka ystävien saaminen voi ollakin vaikeaa...
Olet vain katkera yksinäinen runkkari, joka ei osaa ajatella asioita yleisestä näkökulmasta tai soveltaa sitten taas. On miehiä niinkuin naisiakin jotka ovat yksin ja ei vaan pysty, osaa tai kiinnosta solmia suhteita muuhun tai mitään muutakaan. Onko se vitun onnen suhteellisuus kiinni toisesta ihmisestä? Ei, kun osaa ajatella.
Tule nyt vittu sieltä omasta pikku pullostasi ulos ja mene ulko-ovesta joskus ulos ja katso ympärillesi, niin voi negatiivisuutesi vaihtua positiivisuuteenkin. Jos tuo katkeruus liittyy naisiin tai elämää kohtaan, niinkuin tosta näkee, niin et sellaista koskaan tule saamaankaan tolla ajatteluperiaatteella.
T: "Silmä silmästä. Vittuuks mua vastaan hyökkäät, mä sun yksinäisyyden aiheuttaja ole..."
Olit positiivinen ja tulit ulos pullosta. Sitten kohtasit karun totuuden, maailmahan onkin reilu paikka jne.
Olet mennyt takaisin pulloon ja katkeroitunut, näköjään naisen saamisen suhteen pelkästään, siitä sitten joku rakkauden suhde idealismi näköjään, jota ei näe kuin leffoissa oikeasti.
Ongelman ratkaisu, kun kerta olet jäänyt siihen junnaamaan, koska parisuhde ja paneskeluhan on oikeasti ainoita asioita elämässä mitä voi tehdä ja sen ydin.
Yksinkertaisesti otat vain sen yksinäisen seinäruusun sieltä lähikuppilasta tai vastaavasta paikasta mihin nyt ihmisiä kertyy, joka ei ole se kaikkein kaunein välttämättä (mihin tuntuu, että suurimmalla osalla ongelma perustuu) ja alat juttelemaan sille. Tuot sun "idealismia" esille vaikkapa ja ennenpitkää se nainen huomaa, että onpas fiksu kaveri ja syttyy ja ihastuu.. siitä se pikkuhiljaa sitten lähtee. Suurin osa oikeista naisista antaa sulle tussua vasta, kun sillä on oikeita tunteita suhun. Mikä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Naiset suurimmaks osaksi tykkää sellaisesta "älykkyydestä" mitä heiltä itseltään puuttuu.
Olen toki itsekkin ns. raha-automaattimies, eli ATM, mutta en paskaakaan välitä vain, miten muut näkee tai ajattelee minusta. Yritin kyllä joskus hetken aikaa, josko löytyis kaveri jostain, mutta kun ei onnistunut niin lopetin sen ja keskityn muihin asioihin.
Ikävuodet 40----Mies raitistuu kun näkee syyn ja seurauksen lain. Hän lähtee AA;han ja NA;han, vankilapalavereihin jos vielä on linnassa. Kun hän alkaa käsitellä tunteitaan ryhmissä hän saa paljon uusia kavereita. Hän näkee, että ei ole yksin vaan ihmisillä on vaihtelevia tarinoita ja ideaali elämä on harvoille osunut kohdalle. Onnellisempai lapsuus on hänellä kuitenkin voimavara sisällään ( monella edes tätä ei ole).
Vielä voi lähteä uudelle tielle kun ymmärtää noin hyvin miten kaikki menikään.
Jutussa nyt vikaa haetaan taas muualta kuin tekijästä itsestään. Minä olen ollut yksinäinen melkein koko ikäni, vaikka samaa koulua kävin ikäni, sen jälkeen en päässyt opiskelemaan joten menin töihin, 16-vuotiaana, ei ollut kavereita sielläkään. Armeijaa en ole edes käynyt kun olen nainen, mutta viinan mukaan en ole lähtenyt, minusta on paljon mukavampi ajella autolla myöhäänkin mennä yöllä kahville huoltiskalle jne. Eli aina viina ja huumeet on oma valinta, yksinäisellekkin.
Mulla vähän samanlailla kävi kun sulla tossa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, tosin ilman mitään huumeita ja vankilakierrettä. Mutta kävin sivarin, lähes kokonaan. Kieltäydyin parin viikon palveluksesta periaatteesta ja menin vankilaan kärsimään rikollisena rangaistukseni. Henkisesti raskas sivari ja vankilavisiitti jotenkin kypsytti mut. Ehkä se oli yhteiskunnan lähettämä viestikin. Kelpasin vain ilmaiseksi työvoimaksi tai vankilaan istumaan. Seuraavana vuotena sivarin jälkeen en jaksanut tehdä mitään muuta kun maata kotona. Tämän jälkeen kaveri passitti hakemaan kouluun, no hain yliopistoon ja pääsinkin sinne mutta opiskelut on menny päin persettä enkä ole nauttinut opiskelijaelämästä juuri lainkaan. Tällä hetkellä opiskelen vain näennäisesti. Päivät kuluu kotona ja tilanne vain pahenee. Kaikki tämä on periaatteessa jatkumoa tuosta siviilipalveluksesta.
Olisit menny armeijaan. Olisit päässyt helpommalla ja nopeammin ja sielläkin voi suorittaa pitkän aseettoman palveluksen. Mikä on muuten samaa, mutta ei ole ampuma- ja taistelukoulusta ollenkaan, jos on etiikan suhteen jotain ongelmia sen suhteen. Sen ajan teet jotain paskahommia yleensä silloin kun muut räiskii tai tetsaa ja myöhemmin katselen kun muut samansarjan mortit kotiutuu. Tuo on velvollisuus kaikilla muilla paitsi demilitarisoidulla Ahvenanmaalla vähintään 5-v asuneille ja kiihko-Jehovan Todistajilla (mikä pitää pystyy todistaa vuosien ajan), niin joko suoritat sitten asepalveluksen, siviilipalveluksen tai istut vankilassa.
Henkisesti herkemmille tai joukkoon sopeutumattomille armeija voi olla "kidutuslaitos". Se voi tuoda paljon enemmän ongelmia kuin sen suorittaminen tuo hyviä asioita. Ihmiset kun ovat tuossakin iässä aika lailla "henkisesti lapsen tasolla" ja ryhmässä tyhmyys tunnetusti tiivistyy...
Jos vielä majailet Hesan seuduilla, tsekkaapa tämä: http://www.samaria.fi/paihdetyon_yksikot/espoon_ankkuri_-_avopalvelukeskus/
Minä tiedän mistä apu tulee. Toivon että sinäkin löydät.
Menneet on menneitä.
Katse eteen- ja ylöspäin.