Mulle todettiin pari kuukautta sitten ahdistuneisuushäiriö. Sain siihen lääkityksen, cipralex 10 mg.
Mutta nyt...en tiedä enää mikä mulla on. Mulla on muiden terveydellisten syiden takia aika neurlogille ja se pelottaa. Ennen kaikkea aivokasvain ja ms-sairaus (keskushermostosairaus) ovat päällimmäisenä mielessä joka päivä. Cipralexin myötä olen huomannut eräänlaisen asian. Ahdstuneisuus on lähtenyt aika hyvin,paitsi jos juon alkoholia niin seuraava päivä on aika hirveä...Samoin jotkut aamut ovat ahdistuneisuutta täynnä.
Joka tapauksessa,musta on alkanut tuntumaan että masentuneisuus on tullut nyt tilalle.En tiedä johtuuko se tosta lääkityksestä,mutta en ole enää oma itseni. En naura,en itke,en iloitse,enkä murehdi. Kaikki päivät menevät samalla kaavalla,makaan kotona enkä jaksa tehdä mitään,en edes käydä parvekkeella tupakalla (senkin teen sisällä). En siivoa,en käy ulkona,en näe kavereita. En jaksa,enkä pysty. Tuntuu että pienikin ponnistus on suuri suoritus nykyään.
Ennen nauroin,hypin,pompin ja innostuin pienimmästäkin asiasta. Nyt olen vain. Naama vakavana,eikä mitään ilon tai surun merkkejä,olen vain.
Mitä tää on? Pelottaa ajatella että olen muuttunut tällaiseksi.
Mutta nyt...en tiedä enää mikä mulla on. Mulla on muiden terveydellisten syiden takia aika neurlogille ja se pelottaa. Ennen kaikkea aivokasvain ja ms-sairaus (keskushermostosairaus) ovat päällimmäisenä mielessä joka päivä. Cipralexin myötä olen huomannut eräänlaisen asian. Ahdstuneisuus on lähtenyt aika hyvin,paitsi jos juon alkoholia niin seuraava päivä on aika hirveä...Samoin jotkut aamut ovat ahdistuneisuutta täynnä.
Joka tapauksessa,musta on alkanut tuntumaan että masentuneisuus on tullut nyt tilalle.En tiedä johtuuko se tosta lääkityksestä,mutta en ole enää oma itseni. En naura,en itke,en iloitse,enkä murehdi. Kaikki päivät menevät samalla kaavalla,makaan kotona enkä jaksa tehdä mitään,en edes käydä parvekkeella tupakalla (senkin teen sisällä). En siivoa,en käy ulkona,en näe kavereita. En jaksa,enkä pysty. Tuntuu että pienikin ponnistus on suuri suoritus nykyään.
Ennen nauroin,hypin,pompin ja innostuin pienimmästäkin asiasta. Nyt olen vain. Naama vakavana,eikä mitään ilon tai surun merkkejä,olen vain.
Mitä tää on? Pelottaa ajatella että olen muuttunut tällaiseksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ettei sulla olis nyt väärä lääke käytössä? Puhu lääkärille ja kysy voisitko kokeilla jotakin muuta lääkettä.
Itse sain muutaman viikko sitten näytepakkauksen rauhottavia lääkäriltä, kun kerroin sekavan tuskaisesta olostani. Määräsi, että 1/4 tablettia iltaisin.. No tuon jälkeen söin kiltisti noin viikon noita, mistä seurasi ameba-olotila. Millään ei yksinkertaisesti tuntunut olevan väliä. Nyt en ole kolmeen iltaan ottanut noita, ja levottomuus on palannut. Syvin ahdistus ei ole vielä iskenyt, mutta sen sijaan itsemurha-ajatukset ovat vallanneet mielen. Elämällä ei tunnu olevan mitään annettavaa eikä sisältöä, olen tyhjä. Ensi yönä pitänee jatkaa lääkkeiden napsimista, aamulla sitten taas masennuslääkettä naamariin.. Toivotonta.