miten saan mun ex:än pois mielestä..?
-seukattiin siis 90-luvul vajaa vuos, jätin hänet jostain syystä, ja hän jopa kerran kirjeitse ilmaisi ikävöivänsä mua, mutta pysyin päätöksessäni vaikka sydäntä särki, kadutti.. ja jopa pidin kuvatkin salaa talles. vuodet kului mutten koskaan unohtanut häntä.
no yllättäen tämä ex:äni otti vasta eronneena viimejouluna yhteyttä "twitterin" kautta! kirjoitti parii ihanaa runontynkääkin joista vain kiitin ystävällisesti (varattu kun olen)
alkuvuodest kirjoiteltii hänen aloitteestaan jotai kuulumisia "twitteril", ja hän jopa oikein korosti että asuu yksin! itse mainitsin olevani avoliitos. no lopus hän pyysi että jos joskus soittaisin antaen numeronsa, ja lopetettiin lämpimissä merkeissä ja sovittiin että jatkettaisiin toiste (siis ymmärtääkseni kuulumisten vaihtamista sitä kautta)
no jo seuraavana päivänä mä (pöljä?) vanhojen tunteiden ihanasti herättämänä otin "twitter" yhteyden häneen ja kun hän vaikutti "oudon humalaiselta", kysyin ottaakos hän usein, jolloin yhteys katkesi hänen anteeks-sanan siivittämänä kuin seinään, eikä hänest mua kohtaan ole kuulunut nyt kahteen kuukauteen pihaustakaan! vaikka mä tuon jälkeen laitoin hälle hyvänyönrunon netitse, kommentoi hänen yhtä "twitter-kohtaansa" ja jopa kuukausi sit laitoin hänen puhelimeensa ystävä-tekstarin (tosin nimimerkillä vain)
nyt siis olen vain seurannut hänen "twitteröintiään" etäämpää ja salaa toivonut edes jotain hältä.. (tosin olen huomannut että hän siellä on jotenkin enempi korostanut juomista)
ja täs vasta hänellä ois mielestäni ollut mahdollisuus ottaa "twitter" yhteys muhun reaalisti kun yhtaikaa satuttiin "linjoille" mutta eipä kuulunu mitään
mitä ihmettä mä tein väärin!? mulla on entistä risasempi olla koska eka jätin aikanaan hänet ja nyt jos vielä häntä satutin jotenkin.
omasta mielestäni toisaalta kyllä tein oikein kun käyttäydyin olosuhteet/tilanteen huomioonottaen suht hillitysti ja olin onnessani että hänestä kuului ja voitais olla edes kamuja ja joskus jopa tavata.. nythän en siis uskalla ajatellakaan hälle soittamista.
oisinko kelvannu vaan erolohdukkeeksi hänelle, vai kostiko hän noin kun jätin hänet silloin..
oisko pallo siis hänellä ja yritän pelastaa tän nykyisen suhteeni jossa ollu probleemia jo pitemmän aikaa?
-seukattiin siis 90-luvul vajaa vuos, jätin hänet jostain syystä, ja hän jopa kerran kirjeitse ilmaisi ikävöivänsä mua, mutta pysyin päätöksessäni vaikka sydäntä särki, kadutti.. ja jopa pidin kuvatkin salaa talles. vuodet kului mutten koskaan unohtanut häntä.
no yllättäen tämä ex:äni otti vasta eronneena viimejouluna yhteyttä "twitterin" kautta! kirjoitti parii ihanaa runontynkääkin joista vain kiitin ystävällisesti (varattu kun olen)
alkuvuodest kirjoiteltii hänen aloitteestaan jotai kuulumisia "twitteril", ja hän jopa oikein korosti että asuu yksin! itse mainitsin olevani avoliitos. no lopus hän pyysi että jos joskus soittaisin antaen numeronsa, ja lopetettiin lämpimissä merkeissä ja sovittiin että jatkettaisiin toiste (siis ymmärtääkseni kuulumisten vaihtamista sitä kautta)
no jo seuraavana päivänä mä (pöljä?) vanhojen tunteiden ihanasti herättämänä otin "twitter" yhteyden häneen ja kun hän vaikutti "oudon humalaiselta", kysyin ottaakos hän usein, jolloin yhteys katkesi hänen anteeks-sanan siivittämänä kuin seinään, eikä hänest mua kohtaan ole kuulunut nyt kahteen kuukauteen pihaustakaan! vaikka mä tuon jälkeen laitoin hälle hyvänyönrunon netitse, kommentoi hänen yhtä "twitter-kohtaansa" ja jopa kuukausi sit laitoin hänen puhelimeensa ystävä-tekstarin (tosin nimimerkillä vain)
nyt siis olen vain seurannut hänen "twitteröintiään" etäämpää ja salaa toivonut edes jotain hältä.. (tosin olen huomannut että hän siellä on jotenkin enempi korostanut juomista)
ja täs vasta hänellä ois mielestäni ollut mahdollisuus ottaa "twitter" yhteys muhun reaalisti kun yhtaikaa satuttiin "linjoille" mutta eipä kuulunu mitään
mitä ihmettä mä tein väärin!? mulla on entistä risasempi olla koska eka jätin aikanaan hänet ja nyt jos vielä häntä satutin jotenkin.
omasta mielestäni toisaalta kyllä tein oikein kun käyttäydyin olosuhteet/tilanteen huomioonottaen suht hillitysti ja olin onnessani että hänestä kuului ja voitais olla edes kamuja ja joskus jopa tavata.. nythän en siis uskalla ajatellakaan hälle soittamista.
oisinko kelvannu vaan erolohdukkeeksi hänelle, vai kostiko hän noin kun jätin hänet silloin..
oisko pallo siis hänellä ja yritän pelastaa tän nykyisen suhteeni jossa ollu probleemia jo pitemmän aikaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja ehkä parasta varmaan että tässä vaiheessa ajattelee asioita järjellä! Toistaiseksi siis antaa asian olla, menee omalla painollaan.
kaivata tai miettiä noin vanhoja asioita? Ihmettelenpä vaan..
siis näköjään voi! Ei ne tunteet niin vain katoa...kaikilla ainakaan?