Vanhempien suhtautuminen.

Miten teijän vanhemmat suhtautuvat oksentamiseenne, jos tietävät siitä? Itselläni kummatkaan ei sano mitään. Äiti vaan välillä huomauttaa, kun olen siivonnut jälkeni huonosti. Voin myös oksentaa heidän kuullen, eivät sano mitään. Tämä tuo tavallaan pahaa mieltä, koska ne ei tajua, että se on keino purkaa pahaa oloa. Että mulla on paha olla.
Minulla on ollut myös anoreksia. Nykyäänkään en juuri syö. Muuta kun siis silloin kun ahmin ja oksennan. Ei-oksennus-päivinä kaloreita kertyy 200-500 ja joka päivä liikuntamäärä on valtava. He eivät sano mitään, vaikka olen usealla eri jumppatunnilla (ajallisesti olen poissa kotoa 3-5). Tulen kotiin pyörtymispisteessä, pyörtymisen saan tsempattua useimmiten, mutta kasvojen kalpeus kertoo kyllä olotilan.
Eivät myöskään yritä saada mua syömään mitään, vaikka eivät olisi moneen päivään nähneet mun syövän mitään. Jotenkin hassua vaan mun mielestä. En tietenkään hae syömishäiriöilläni huomiota, mietin vaan, että miten muilla suhtaudutaan.:)
1329
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Sarvikuono olohuoneessa -ilmiö. Ollaan hiljaa ja paha menee pois. Ei se mene. Hae apua kotisi ulkopuolelta. Ensin sinun täytyy päättää, että haluat parantua ja sitten etenet sen mukaan. Yksin tuskin pystyt paranemaan. Mene terveyskeskukseen tai jonkun ammattilaisen puheille ja sano, että haluat parantua ja tarvitset apua.

Minsuta sinun tapauksessasi on tärkeää, että tapaisit sh-hoitajan yhdessä vanhempiesi kanssa. Vanhempasi eivät todennäköisesti tiedä, miten heidän pitäisi toimia.

Hae apua!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kuihdunpois kirjoitti:

Miten teijän vanhemmat suhtautuvat oksentamiseenne, jos tietävät siitä? Itselläni kummatkaan ei sano mitään. Äiti vaan välillä huomauttaa, kun olen siivonnut jälkeni huonosti. Voin myös oksentaa heidän kuullen, eivät sano mitään. Tämä tuo tavallaan pahaa mieltä, koska ne ei tajua, että se on keino purkaa pahaa oloa. Että mulla on paha olla.
Minulla on ollut myös anoreksia. Nykyäänkään en juuri syö. Muuta kun siis silloin kun ahmin ja oksennan. Ei-oksennus-päivinä kaloreita kertyy 200-500 ja joka päivä liikuntamäärä on valtava. He eivät sano mitään, vaikka olen usealla eri jumppatunnilla (ajallisesti olen poissa kotoa 3-5). Tulen kotiin pyörtymispisteessä, pyörtymisen saan tsempattua useimmiten, mutta kasvojen kalpeus kertoo kyllä olotilan.
Eivät myöskään yritä saada mua syömään mitään, vaikka eivät olisi moneen päivään nähneet mun syövän mitään. Jotenkin hassua vaan mun mielestä. En tietenkään hae syömishäiriöilläni huomiota, mietin vaan, että miten muilla suhtaudutaan.:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu