Kun edes kerran elämässään saisi kokea sen tunteen, että joku rakastaisi minua. Jos löytäisi sen yhden miehen, joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen...saisin tuntea olevani tärkeä, kaunis ja haluttu. Joskus tällaisina yksinäisinä hetkinä mietin sitä, millainen tunne se olisi kun rakastaisin ja minua rakastettaisiin. Katselen aina kyyneleet silmissä romantisia elokuvia ja haaveilen siitä, että omassa elämässäni tapahtuisi jotain samaa. Kuten perinteisessä romanttisessa tarinassa, jossa mies jumaloi naistaan ja tekisi mitä vain tämän puolesta. Olen romanttinen hölmö, myönnetään! :)
Kavereille en näistä tunteista juurikaan puhu, monella taitaa olla sellainen käsitys, että viihdyn ihan hyvin sinkkuna, enkä koskaan haluaisi lapsia. Itseasiassa, näin 23 vuotiaana lasten hankkiminen alkaa tuntua jotenkin oikealta ja hyvältä. Nyt siis haaveilen sekä suuresta rakkaudesta, että omasta perheestä...
Olen erittäin kiitollinen siitä, että minulla on muutama hyvä ystävä ja perhe, joka rakastaa minua. Mutta. Eivät ne korvaa sitä kaipuuta sellaisesta rakkaudesta jota voi olla vain miehen ja naisen välillä. Sellaista rakkautta kun en ole koskaan saanut kokea. Ja minua pelottaa, että joskus vanhana sitten kuolen yksin johonkin kerrostalokämppään, josta minut löydetään parin viikon päästä. Pelkään sitä, etten pääse koskaan osalliseksi elämään.
Kavereille en näistä tunteista juurikaan puhu, monella taitaa olla sellainen käsitys, että viihdyn ihan hyvin sinkkuna, enkä koskaan haluaisi lapsia. Itseasiassa, näin 23 vuotiaana lasten hankkiminen alkaa tuntua jotenkin oikealta ja hyvältä. Nyt siis haaveilen sekä suuresta rakkaudesta, että omasta perheestä...
Olen erittäin kiitollinen siitä, että minulla on muutama hyvä ystävä ja perhe, joka rakastaa minua. Mutta. Eivät ne korvaa sitä kaipuuta sellaisesta rakkaudesta jota voi olla vain miehen ja naisen välillä. Sellaista rakkautta kun en ole koskaan saanut kokea. Ja minua pelottaa, että joskus vanhana sitten kuolen yksin johonkin kerrostalokämppään, josta minut löydetään parin viikon päästä. Pelkään sitä, etten pääse koskaan osalliseksi elämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mää en osaa oikeestaan edes kaivata sitä, mää oon ollu niin ulkona loopista koko ikäni.
Itse olen kans pohtinu useamman vuoden parisuhdetta ja sitä Oikeaa Rakkautta. Mielestäni on hyvä aluksi opetella rakastamaan itseään. Jos et rakasta itseäsi, et voi rakastaa ketään muutakaan. Ja kun rakastat itseäsi, et epätoivoisesti yritä tyytyä sellaiseen, joka ei ole sinulle se oikea. Arvostat itseäsi ja haluat tehdä itsesi onnelliseksi ja tyytyväiseksi, etkä tingi ihanteistasi.
Tiedän romanttisten elokuvien ja musiikin antaman tunteen. Vaikka olen karvainen mies, minultakin tuli ennen tippa silmään, mutta se aika on ohi. Mielestäni se tunne perustui väärään käsitykseen ja voivotteluun, sekä osittain itsesääliin. "Voi kunpa joku huolisi minut" ja muuta lällynmällyä. Jos nautit siitä niin siitä vaan. Itsesääli aiheuttaa tietynlaista mielihyvää, mutta ikävä kyllä se ei ole kovin tervettä.
On hienoa, että sinulla on ystäviä ja perhe, jotka rakastavat sinua. Ymmärrän myös, että se ei korvaa parisuhdetta. Suosittelen kuitenkin, että opettelet rakastamaan itseäsi ja sitä kautta hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Tämän jälkeen kykenet tekemään saman muille. Voit sanoa itsellesi peilin edessä "Minä rakastan sinua -(oma nimi)" tai kehua itseäsi sanomalla "Minä olen kaunis ja aivan ihana sellaisena kuin olen." Äläkä pelkää, että kuolisit yksin, jossain läävässä. Olet nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi. Anna palaa ja rakasta itseäsi!
Olipas sulla pienisuurimies89 hieno kirjoitus, piristi oikeen mieltä :)
Ja tottahan se on, ensiks pitäis rakastaa, välittää itsestään. Ei se kyllä helppoa ole..itseluottamus olematon. Mut kaipa se siitä..
Kiitos kauniista viesteistä! Totta on, että ensin pitäisi oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään. Erään ystäväni kanssa aiheesta kerran puhuimme ja hän oli jopa huolissaan siitä, kun sanoin hänelle, etten osaa arvostaa itseäni. Siksi ehkä olen joutunut pari kertaa täysin vääränlaisen miehen seuraan, jota nyt kadun syvästi. Mutta ei se ole helppoa, itsensä arvostaminen. Minullakin kun itsetunto on verrattain aika huono. Mutta ehkä iän myötä opin näkemään asiat eri tavalla, olenhan tosiaan vielä hyvin nuori...:)
Olen onnellinen, ettet ole romanttinen hölmö ja MIES. Meillä on paljon vaikeampaa, koska suomalaiselta mieheltä odotetaan karskiutta.
Sielläkö kirjoittelee romanttinen "hölmö" mies? Aah... :)
Ja aloittajalle haluan sanoa, että minulla on aivan samat tuntemukset.
"Ja minua pelottaa, että joskus vanhana sitten kuolen yksin johonkin kerrostalokämppään, josta minut löydetään parin viikon päästä. Pelkään sitä, etten pääse koskaan osalliseksi elämään."
Suoraan minun ajatuksista. :(