Me ihmisethän olemme yhteisö olentoja, joten haemme aina ryhmän/perheen hyväksyntää olemassaolollemme, ja se on tärkeä asia.
Luulen että moni hakee sitä samaa lemmikeistä, koska ne ei väitä vastaan tai protestoi missään asiassa.
Mun asunnossa ei itseni lisäksi ole muuta elävää kuin pölypunkit joiden yhteisöt näin keväisen valon lisääntyessä tulevat ilmi.
Siltikään en ole vaipunut synkkyyteen, vaikka tiedän että yhä nopeammin kuluvan ajan määrä on rajallinen.
I'm alive.
Luulen että moni hakee sitä samaa lemmikeistä, koska ne ei väitä vastaan tai protestoi missään asiassa.
Mun asunnossa ei itseni lisäksi ole muuta elävää kuin pölypunkit joiden yhteisöt näin keväisen valon lisääntyessä tulevat ilmi.
Siltikään en ole vaipunut synkkyyteen, vaikka tiedän että yhä nopeammin kuluvan ajan määrä on rajallinen.
I'm alive.
Vastaukset 27
Vanhimmat
hyvin kuluu aika.
Eikä sitä myöhemmin tarvitse edes muistella koska ei ole muisteltavaa, hyvin menee silti.
Mikäli säädetään laki että tietokoneelle ei saa mennä humalassa niin tämäkin foorumi muuttuu aika hiljaiseksi. Sanoisin jopa kuolleeksi.
nopeest kuluvast ajast on pyöriny munki mieles,mut silti meinaan laittaa keittiön uusiks lattiast katto.
Kosk ei muut kerkee ko koton olema nii laiteta nurkat fiineiks.
Nurkat on hyvä olla kondiksessa kun ei itse ole paikalla, kumma kyllä se aika on kuin tiimalasi, alussa sitä hiekkaa näyttää olevan tosi paljon, mutta mitä kapeammaksi käy sen nopeammin tuntuu hupenevan ja sitä selvemmin tajuaa sen rajallisuuden.
Onnea remppaan.
Valtaosa kristallin kirkkaana mieles ja paperilla,kauhee huoli et missä syörään kun pöytä ja jääkaappi on evakossa.
et vois koirulin hankkia vanhuuden päiviks. Mietin jo et mistähän kummasta miä löytäsin koirulinunta, ystävällisyyttä, valppautta ja söpöyttä pursuvan körilään valvomaan miun unia oman unensa lomassa. Miulle kävi niin järkyttävästi, et rupesin vanhoilla päivilläni kävelemään unissani ja yksin asujalle se ei sovi. Jos ois koiruli niin se seurais mukana ja sen kaulapannas ois kotiavain, niin et pääsee sisälle takas sitten kun herää, missä herää.
Kyllä, mutta mielestäni ihmisen paras ystävä on toinen ihminen, puutteineen kaikkineen.
vaan nolottaa kun vappuna tulee täyteen vasta vuos yksin asumista ja nyt jo tulee mutkia matkaan. Täytyy varmaan nukkumaan mennessä kertoa itsellein ääneen et, sänky on hyvä, mukava ja turvallinen paikka, yön ääniä ympäristös ei kannata säikkyä ja kaikki työt ja askareet, mitkä jäi kesken päivän mittaan voivat odottaa seuraavaan aamuun, ei niitä kannata yöllä ruveta tekemään loppuun. Yö on nukkumista varten, makuuasennossa, sängyssä, peittojen alla unia nähden tai ilman unia.
Mähän olen lähes yhtä uskollinen kuin koirulit, ero on lähinnä siinä että mä en käy nuuskimassa kaikkien persauksia.
Itse olen ollut jo jonkun vuoden itsekseni satunnaisia lukuunottamatta, yksinolo ei enää ahdista ainoa haitta on että jotkut alkaa epäilemään hintiksi. Mutta senkin kestää mieluummin kun ottaa jonkun riivinraudan riesakseen.
keksiä jokin vastaava motto oman itseellisyyden muuriksi.
jep, meillä oli narttu belgianpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran jälkeläinen ja nouseepa mieleni muutama muistikuva ulkoiluttamisesta kiima-aikaan. Kerran yks tosi iso saksanpaimenkoira ryntäsi rytinällä pensasaidan läpi ja ois kai laittanut toimeks, vaan onneks nartulla oli vasta k. aluillaan ja se anto kunnon kilauksen uroon hampaille ja tämä luikki tiehensä ensin hetken ärhenneltyään. Silloin päätin et joka kerta eri oven kautta ulos, mieluiten epätyypilliseen ulkoilutus aikaan ja eri reittiä ja ei kaus kotoo, niin et jaksaa vaikka kantaa 35 kilosen kotio.
En yleistänyt, mutta ne joita olen tavannut eivät juuri houkuta syvempään tuttavuuteen, joo tiedän ja uskon että se oikeakin ehkä joskus löytyy. Muuria ei kannata rakentaa sen takana on ehkä mukava piileskellä, mutta mutta...
Joo tuolla akvaariossakin ollan aina suut levällään ja odottamassa, ruokaa.
Mutta ne on hauskoja:)
Ne ei kuitenkaan pidä pahempaa mölyä?
Hiljaisia ovat, mutta ei niille kaikki ruoka kelpaa. Käyvät joitain hiutaleita vaan tökkimässä ja sitten mulkasevat mua pahasti.
Nehän mulkoilevat kaiken aikaa, mistä sä havaitset koska on paha mulkaisu?
Kyllä ne tunnistaa, kun niiten kanssa pelaa.
Se on jännä maailma toi akvaariomaailma, en ois uskonutkaan.
ja hankala, monet luulee että kalat vaan köllii siellä vedessä ja thats it, mutta mielestäni ne ovat erittäin haastavia lemmikkejä, kokemusta on.
Joo kyllä niiden kanssa saa touhuta ja sen akvaarion että pysyy kunnossa.
Mutta mun mielestä se on mielenkiintosta, siksi ei mitenkään työlästä.
protestoi, kun yritän antaa sille matolääkkeen, yhtään ei tykkää hommasta.
Jostakin olen lukenut, että elämä on kuin amme täynnä vettä. Tulppa otetaan pois, kun ihminen syntyy,
ensin vesi vähenee hitaasti, sitten yhä nopeammin ja lopussa kuuluu vain kurahdus ja amme on tyhjä.
Mutta eletään nyt se aika, mikä hengissä ollaan.
Protestoi ne, sehän on selvä mutta ei ne seuraavana päivänä siitä nalkuta ja muistuta.
Tuo amme ilmiö on kyllä melkeimpä helpompi visuaalisesti hahmottaa siinä tiimalasissa, viimeisiä korahduksia lukuunottamatta.
visuaalinen hahmotus on kyllä jollakin tavalla kouriintuntuvampaa siinä ammeessa, ainakin äänekkämpää.
Hiekka ei taida juuri meteliä pitää.
Muuten, kyllä minusta joskus tuntuu, että tuo eläin nalkuttaa, sillä on sellainen outo ilme :))
Mutta se on kuitenkin vaan fiilis, ei se otus matokuurin antajaa kaihda siltikään.
sillä ruokakaapin antimet ovat minun hallussani ;))
Olet tirehtööri.