siinä koko työura, päättötodistuksen keskiarvo on 5,6 päättymisvuosi 2002.
nyt eletään vuotta 2010 ikääkin on kertynyt jo 24 vuotta. ei musta ollut koulunkäyntiin sairauksien ja keskittymiskyvyn puutteen takia,muutenkin koulussaolo tuntui aina vastenmieliseltä ja epämiellyttävältä, amiskin jäi kesken peräti 3 kertaa! työpaikan sain hankittua 2005 mutta 4 päivän päästä sain lähtöpassit kun hommista ei tullut oikeen mitään noihin aikoihin(19v) myös kainuun prikaatissa asiat menivät mönkään ja asepalvelus jäi puolitiehen.Nyt sitä on vaikea päästä tuosta oravanpyörästä ulos, muutama vuosi meni passiivisena elellen omissa maailmoissa, mitään työtä tai koulutusta en vaivautunut hakemaan,monilla ikäisilläni
on jo vakituiset työpaikat ja parisuhteet, myös lapsia on monille siunaantunut,itse olen kulkenut tukka pystyssä
umpitunnelissa monet vuodet, onneksi en itse ole sitä tyyppiä että haluaisin sen punaisen tuvan ja lapsia siihen pihalle leikkimään,muuten saattaisin olla jo itsemurhan partaalla.Vasta vuosi sitten sitä rupesi itsekseen kelaamaan että mitäköhän sitä loppuelämällään tekisi,oma ala on tänäkin päivänä hukassa ammatinvalinta testikään ei tuottanut kunnollista tulosta,olisi ehkä kiva tehdä jonkinlaista auttamistyötä mielestäni tuollainen työ on erittäin tärkeää.Vähän hankala tilanne täytyy myöntää, kaikennäköisiin koulutuksiin on tullut viimeaikoina haettua mutta mikään ei ole tärpännyt, laman vuoksi hakijoita kyllä aikuspuolella riittää, kesätyökään ei välttämättä tuota tulosta kun en ole 15 vuotias peruskoululainen vaan 24 vuotias kundi, rikollisen urakaan ei välttämättä ole se fiksuin ratkaisu eikä päihdepiirien venkulointikaan kiinnosta.No mutta maisemanvaihdoksen aion lähiaikoina tehdä, siitä sitten taas kuntouttavaan työtoimintaan
ja yritys hankkia uutta jonkinnäköistä sosiaalista verkostoa ympärille,joku kiva gimma olisi kiva vierelleen löytää, jos nyt joku tämmöisen ujohkon renttukundin huolisi,tiedän että minusta ei enään tule mitään suurta yhteiskunnallista menestyjää, mutta todella toivon että saan elämäni siihen järjestykseen että voin jonakin päivänä olla se perustavallinen työssäkäyvä itsensäelättävä tasapainoinen ja vertainen kansalainen.
Olisi kiva lukea tämä viesti vuonna 2016 30 vuotiaana ja todeta että näin myös kävi, kyllä se siitä;)
nyt eletään vuotta 2010 ikääkin on kertynyt jo 24 vuotta. ei musta ollut koulunkäyntiin sairauksien ja keskittymiskyvyn puutteen takia,muutenkin koulussaolo tuntui aina vastenmieliseltä ja epämiellyttävältä, amiskin jäi kesken peräti 3 kertaa! työpaikan sain hankittua 2005 mutta 4 päivän päästä sain lähtöpassit kun hommista ei tullut oikeen mitään noihin aikoihin(19v) myös kainuun prikaatissa asiat menivät mönkään ja asepalvelus jäi puolitiehen.Nyt sitä on vaikea päästä tuosta oravanpyörästä ulos, muutama vuosi meni passiivisena elellen omissa maailmoissa, mitään työtä tai koulutusta en vaivautunut hakemaan,monilla ikäisilläni
on jo vakituiset työpaikat ja parisuhteet, myös lapsia on monille siunaantunut,itse olen kulkenut tukka pystyssä
umpitunnelissa monet vuodet, onneksi en itse ole sitä tyyppiä että haluaisin sen punaisen tuvan ja lapsia siihen pihalle leikkimään,muuten saattaisin olla jo itsemurhan partaalla.Vasta vuosi sitten sitä rupesi itsekseen kelaamaan että mitäköhän sitä loppuelämällään tekisi,oma ala on tänäkin päivänä hukassa ammatinvalinta testikään ei tuottanut kunnollista tulosta,olisi ehkä kiva tehdä jonkinlaista auttamistyötä mielestäni tuollainen työ on erittäin tärkeää.Vähän hankala tilanne täytyy myöntää, kaikennäköisiin koulutuksiin on tullut viimeaikoina haettua mutta mikään ei ole tärpännyt, laman vuoksi hakijoita kyllä aikuspuolella riittää, kesätyökään ei välttämättä tuota tulosta kun en ole 15 vuotias peruskoululainen vaan 24 vuotias kundi, rikollisen urakaan ei välttämättä ole se fiksuin ratkaisu eikä päihdepiirien venkulointikaan kiinnosta.No mutta maisemanvaihdoksen aion lähiaikoina tehdä, siitä sitten taas kuntouttavaan työtoimintaan
ja yritys hankkia uutta jonkinnäköistä sosiaalista verkostoa ympärille,joku kiva gimma olisi kiva vierelleen löytää, jos nyt joku tämmöisen ujohkon renttukundin huolisi,tiedän että minusta ei enään tule mitään suurta yhteiskunnallista menestyjää, mutta todella toivon että saan elämäni siihen järjestykseen että voin jonakin päivänä olla se perustavallinen työssäkäyvä itsensäelättävä tasapainoinen ja vertainen kansalainen.
Olisi kiva lukea tämä viesti vuonna 2016 30 vuotiaana ja todeta että näin myös kävi, kyllä se siitä;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan kuin omaa elämää lukisi ikääkin on samanverran. Kyllä se siitä, otat vain itseäsi niskasta kiinni ja yrität päästä nyt vaikka amattikouluun ja jaksat uskoa..