Ollaan kerran nuoria,nauretaan vanhemmille ja raihnaisille,ei me millään pahalla kun se kuuluu tähän ikään jolloin elämä on tässä ja huomiseen on matkaa..
Kerrankos sitä ollaan nuoria,mutta aikaa se vaan rullaa eteenpäin ja huomataan kohta jo ettei tässä ollakkaan niin nuoria,aina tulee uudet nuoret ja sama kierto jatkuu...kaikki tämä kuuluu elämään.
Kuinka monen karjun nuorena miehenä olette kuulleet naureskelevan kaljuuntuville,"en minä ainakaan sure jos tukka lähtee niin se lähtee",mutta kun aikaa kuluu ,ja tukka alkaa oikeasti lähtemään niin on se vaan kova paikka entiselle karjullekkin ,ja taas kammataan kaljua piiloon...
Nuorena naureskellaan tätimäiselle ihmiselle,"en minä ainakaan päästä itseäni tuohon kuntoon saati pukeudu koskaan noin",mutta kun elämä kulkee eteenpäin ,huomataan kilojen tulleen ja pukeutumiseenkaan ei paljon vaihtoehtoja ole..
Mitäkö tässä yritän kertoa,ehkä juuri sitä suvaitsevuutta ja kiertokulun ironiaa..
Kun näette vanhan hitaasti liikkuvan sedän köpöttävän edellänne ja hidastavan etenemistänne,se sapettaa..,mutta muistakaa että tuo setä on joskus ollut nuori ja kenties ajatellut aikoinaan samoin kun te juuri nyt,ja muistakaa että vuodet vierii ja huomaattekin itse hiostavia katseita selkänne takana.
Ihmisen kroppa hidastuu ja vanhenee,mutta aivojen toiminta ja ajattelutapa pysyy lähes elämän samanlaisena, jos jotain joku tästä ymmärtää,niin sen että kaikki me vuorollaan koemme aikalailla samat asiat.
Kerrankos sitä ollaan nuoria,mutta aikaa se vaan rullaa eteenpäin ja huomataan kohta jo ettei tässä ollakkaan niin nuoria,aina tulee uudet nuoret ja sama kierto jatkuu...kaikki tämä kuuluu elämään.
Kuinka monen karjun nuorena miehenä olette kuulleet naureskelevan kaljuuntuville,"en minä ainakaan sure jos tukka lähtee niin se lähtee",mutta kun aikaa kuluu ,ja tukka alkaa oikeasti lähtemään niin on se vaan kova paikka entiselle karjullekkin ,ja taas kammataan kaljua piiloon...
Nuorena naureskellaan tätimäiselle ihmiselle,"en minä ainakaan päästä itseäni tuohon kuntoon saati pukeudu koskaan noin",mutta kun elämä kulkee eteenpäin ,huomataan kilojen tulleen ja pukeutumiseenkaan ei paljon vaihtoehtoja ole..
Mitäkö tässä yritän kertoa,ehkä juuri sitä suvaitsevuutta ja kiertokulun ironiaa..
Kun näette vanhan hitaasti liikkuvan sedän köpöttävän edellänne ja hidastavan etenemistänne,se sapettaa..,mutta muistakaa että tuo setä on joskus ollut nuori ja kenties ajatellut aikoinaan samoin kun te juuri nyt,ja muistakaa että vuodet vierii ja huomaattekin itse hiostavia katseita selkänne takana.
Ihmisen kroppa hidastuu ja vanhenee,mutta aivojen toiminta ja ajattelutapa pysyy lähes elämän samanlaisena, jos jotain joku tästä ymmärtää,niin sen että kaikki me vuorollaan koemme aikalailla samat asiat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.