mun on pakko kirjottaa kun on niin kauhean ahdistunut olo. Mulle tehtiin 7 vuotta sitten munatorvien aukiolotutkimus ja siinä todettiin, että ne on täysin tukossa ja ainoa vaihtoehto lapsen saantiin olisi ivf. En halunnut ryhtyä siihen, koska mulla on lääkitystä vaativa perussairaus enkä halunnut jättää lääkitystä niin pitkäksi aikaa pois ( kaksi ystavääni olivat ivf hoidoissa vuosia). Sen jälkeen sitten aloin suunnitella elämääni lapsettomana ja nauttien läheisteni lapsista. Ei ollut aina helppoa hyväksyä sitä, että koskaan itse ei saisi kokea äitiyden onnea, mutta vuosien myötä hyväksyin sen. nyt sitten ykskas yllättäen kuukautiset jäi pois ja olen raskaana. Tänään tuli just rv 7 0, mulle tehtiin rv 5 4 ultra ( kohdunulkoisen poissulkemiseksi), mutta siinä ultrassa ei näkynyt mitään muuta kun sikiöpussi kohdussa ja ehkä alkavaa ruskuaispussia. Rinnat oli tosi kipeet 1.5 viikkoa, mutta viime perjantaina yhtääkkiä ne ei enää olleetkaan niin kipeät. Olen ihan paniikissa jos siellä ei olekkaan sikiötä, jos se kuoli perjantaina kun oireet lakkas... seuraava ultra on kahden päivän päästä eli tiistaina. En uskalla olla edes iloinen yllätysraskaudestani, pelottaa vaan että joku menee pieleen. Tuntuu niin julmalta, jos tää raskaus ei jatku... onko kellään kokemusta vastaavasta? kiitos !!!
Ihmeiden aika ei ole ohi ???
Ainoa69
2535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meilläkin "ammuttiin" huoletta 14 vuotta kovilla, toivo oli haudattu jo vuosia sitten ja hämmästykseni määrää ei voi kuvata kun huomasin sitten olevani raskaana. Ensin sukulaisille väitin vain kesä-grillimakkaran maistuneen tosi hyvin, itsekkin uskoen siihen selitykseen....
43 vuotiaana sitten kuitenkin sain pienen pojan. Onneni on rajaton. Isänsä on ihan pöhkönä onnesta. Hassuja ovat elämän tiet.
Kaksi vuotta pojan syntymän jälkeen menetin kohtuni leikkauksessa joka oli pakko tehdä endometrioosin sekä monien kasvainten tähden.
Kiitos vastauksestasi ja ihanaa kun teillä meni kaikki hyvin ja saitte ihanan pojan!!! Ikävää että kohtusi jouduttiin myöhemmin poistamaan :-(
Mulla sikiö kuoli rv 9 ja kohtu kaavittiin tyhjäksi. Käsittämätöntä kuinka surullista ja kuinka koville tämä ottaa vaikka yritin kokoajan olla valmistaunut pahinpaan enkä innostua liikaa asiasta. Näköjään tähän ei voinut silti kuitenkaan valmistautua. Kai tästä selviää, onhan monet muutkit selvinneet, mutta nyt tuntuu vaan ihan kun kaikki toivo ja illuusio elämästä olisi otettu pois. Tämä oli mun ainoa mahdollisuus, jonka varaan en koskaan ollut edes laskenut, mutta kun se kuitenkin tapahtui, siitä luopuminen tuntuu vaikealta.