hienoa, että jaksat ja haluat kaikesta huolimatta vastailla.
Näetkö, näenkö "sitä miestä" enää koskaan? Olisin niin tahtonut saada asiat puhuttua. Luulin, että hän piti minusta, mutta ei kai sittenkään..
Vaikka olenkin pettynyt ja loukkaantunut, olen silti (yhä) hänestä huolissani: ei kai uudelleen sekoita asioitaan? Sitä, saanko omiani enää raiteilleen, en taida uskaltaa edes kysyä..
Näetkö, näenkö "sitä miestä" enää koskaan? Olisin niin tahtonut saada asiat puhuttua. Luulin, että hän piti minusta, mutta ei kai sittenkään..
Vaikka olenkin pettynyt ja loukkaantunut, olen silti (yhä) hänestä huolissani: ei kai uudelleen sekoita asioitaan? Sitä, saanko omiani enää raiteilleen, en taida uskaltaa edes kysyä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
rakastunut häneen. Jokun yhteisen ystävänne toimesta tulette tapaamaan ja saatte puhuttua asianne selviksi. Surukseni on todettava etten näe sinua hänen kanssaan vaan tulet tapaamaan toisen "arvovaltaisen" miehen johon tulet rakastumaan korviasi myöten. Tällä hetkellä sinulla ei näytä olevan asiat kotonakaan hyvin vaan murehdit tätä ja muitakin asioita. Kuitenkin ennenkuin kesä kääntyy syksyksi olet saanut asiasi kuntoon. Tämä tuleva mieshenkilö tulee elämääsi ensi vuoden puolella.
G
Kiitos, G, vastauksestasi. Sydämessäni tiesinkin (tiedänkin), ettemme enää palaa yhteen.
Ja voi miten oikeassa oletkaan tästä murehtimisesta! Viimeisen puolen vuolen aikan olen todellakin surrut itseni sairaaksi niin, etteivät vaaka ja peilikään minua enää tunnista. Mutta jos asiat vielä ratkeavat, hyvä. Kaikkein onnellisin olisin, jos tosiaan saisin vielä tilaisuuden selvittää kaikki selvittämätön.
Mainitsemasi "arvovaltainen" mies ja pelkkä ajatuskin korvia myöten rakastumisesta kyllä suorastaan kauhistuttaa! Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sitä lajia riitti, mutta jos kerran sanot, niin..
Katsotaan!
Kaikkea hyvää (myös) Sinulle!
Kirjotitin ed. palautteen yön pimeinä tunteina (kuten ehkä huomasitkin), jolloin järkeni ei ollut enää kirkkaimmillaan. Haluankin nyt vielä erikseen kiittää epiteetistäsi "surukseni todettava". Se oli niin kauniisti ja empaattisesti sanottu, että minua itkettää vieläkin. Surullinen on itsekin.
En tiedä, miten suhtaudut näihin jatkokysymyksiin, kun niin paljon uusiakin on jonossa, mutta jos sen verran osaisit vielä kertoa...
Tai ei sittenkään. Ajattelin kysyä, näetkö tämän minun jättäneen miehen asioiden pysyvän järjestyksessä, mutta ellet näekään, huolestumisellani ei kai ole loppua ollenkaan? Eikä kai ole enää minun asiani kantaa huolta muutenkaan. Täytyy vaan osata luopua.
Toivottavasti omat(kin) toiveesi toteutuvat!